Palkkasotilasryhmä Wagner on Venäjälle hyödyllinen väline, mutta "hovinarri" Prigozhin voi myös mennä liian pitkälle, arvioi Venäjä-asiantuntija
Venäjän hallinnon ja palkkasotilasryhmä Wagnerin johtajan Jevgeni Prigozhinin viimeaikainen viestintä on viitannut yhä kiristyneisiin väleihin hallinnon ja ryhmän välillä.
Venäjän puolustusministeriö ilmoitti lauantaina, että vapaaehtoisjoukkojen tulee heinäkuun alkuun mennessä allekirjoittaa sopimukset suoraan ministeriön kanssa.
Vaikka Wagneria ei suoranaisesti mainittu, viestin on katsottu olevan suunnattu sitä vastaan.
Prigozhin kommentoi Telegramissa, ettei katso määräyksen koskevan Wagneria, eikä ryhmä aio allekirjoittaa puolustusministeri Sergei Shoigun kanssa minkäänlaisia sopimuksia.
Venäjän halu tuoda Wagner armeijan alaisuuteen kertoo siitä, että ryhmän vahvistumista ei haluta päästää liian pitkälle, arvioi Venäjä-asiantuntija Hanna Smith.
Taustalla voi olla myös paljon sellaista, mitä ei ulospäin näy, Smith huomauttaa: esimerkiksi henkilökemiakysymyksiä ja eri ryhmittymien keskinäistä valtakamppailua.
Puolustusministeriö on pyrkinyt kampittamaan Prigozhinin ja Wagnerin vallan ja maineen kasvua myös esimerkiksi vaikeuttamalla Wagnerin mahdollisuutta rekrytoida sotilaita vankiloista, sanoo kenraalimajuri evp., nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Pekka Toveri.
Britannian sotilastiedustelu arvioi Wagnerin menettäneen pääsynsä vankilarekrytointiin helmikuussa jännitteiden kiristyttyä ministeriön kanssa.
Palkka-armeijoiden laillinen asema Venäjällä ei Smithin mukaan ole aivan selkeä.
– Venäjällä on lakeja, jotka ovat välillä ristiriidassa toistensa kanssa. Ei niin, että ne kumoaisivat toinen toisensa vaan niin, että niiden kautta pystytään tulkitsemaan sama toiminta lailliseksi tai laittomaksi.
Näin on hänen mukaansa myös palkka-armeijoiden kohdalla.
Wagnerilla on ollut keskeinen rooli Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa, varsinkin pitkään kestäneessä taistelussa Bahmutin kaupungista.
Yhdysvallat ja Britannia arvioivat viime talvena Ukrainassa olevan noin 50 000 Wagner-sotilasta.
Aiemmin ryhmä on toiminut muun muassa Syyriassa sekä joissain Afrikan maissa, kuten Libyassa ja Malissa. Wagner-joukkoja osallistui myös Krimin valtaukseen.
Vaikka kytkökset Venäjän valtioon ovat aiemminkin olleet vahvat, Wagner on toiminut kuitenkin jossain määrin erillään kokonaisuudesta, Smith sanoo.
Ukrainaan kohdistuvan suurhyökkäyksen myötä hän näkee palkka-armeijan yhteyden viralliseen Venäjään tiivistyneen.
– Wagner on ollut aikaisemmin väline Venäjän erilaisten kansainvälisten intressien viemiseksi eteenpäin. Nyt siitä on tullut yksi osa Venäjän valtiollisen armeijan koneistoa, Smith sanoo.
Palkka-armeijan käyttäminen istuu Venäjän puheisiin ”sotilaallisen operaation” toteuttamisesta. Myös Wagnerin harjoittama sotilaiden rekrytointi suoraan vankiloista sopii paremmin palkka-armeijalle kuin valtiolliselle toimijalle, hän huomauttaa.
Wagner on kuitenkin myös edelleen erillinen kokonaisuus: Wagner-sotilaan kuolema on eri asia kuin valtion armeijan sotilaan kuolema, Smith kuvailee.
Venäjä pyrkii usein toimimaan niin, että se pystyy mahdollisimman pitkään kiistämään mukanaolonsa, kuvaa Toveri.
– Ulkomaisissa operaatioissa palkkasotilasfirmat ovat aika käteviä. Ne voi laittaa tekemään hommia Venäjän valtiolle, mutta koko ajan säilyy kiistettävyys: ei meillä ole mitään tekemistä näiden kanssa.
Prigozhin on useaan otteeseen laukonut kovasanaista kritiikkiä Venäjän asevoimien ja hallinnon suuntaan.
Keväällä hän uhkasi esimerkiksi vetää Wagner-joukot pois Bahmutista ennenaikaisesti, jos hänen taistelijansa eivät saa lisää ammuksia.
Kun Venäjä viime viikolla väitti tappaneensa 1 500 ukrainalaissotilasta yhden päivän aikana torjuessaan Ukrainan hyökkäystä, Prigozhin kutsui puheita ”villeiksi fantasioiksi”.
Vastikään Wagner vangitsi venäläiskomentajan, jonka prikaatin se väitti hyökänneen Wagner-joukkojen kimppuun.
Mistä kertoo se, että Prigozhin on saanut puhua niin kovasanaisesti?
Venäjän näkökulmasta Wagner-johtaja täyttää mediatilaa, jota muuten voitaisiin käyttää Venäjän muiden asioiden ruotimiseen, Smith arvioi.
– Venäjän hallinnon näkökulmasta kaikki se tila, mikä meidän mediassa menee Prigozhinin raportointiin, on pois siitä, että joku katsoisi, mitä tapahtuu Kremlissä ja Venäjän sisällä, millaisia muita sisäisiä kiistoja siellä mahdollisesti on, Smith kuvailee.
Britannian sotilastiedustelun viimeviikkoisen arvion mukaan suurin osa Wagner-joukoista on poistunut Ukrainan Bahmutista.
– Kyllä varmasti Prigozhin yrittää saada joukkoa uudestaan laajennettua ja taistelukuntoiseksi. Hänen asemansa kannalta on tärkeää, että Wagner on toimintakykyinen, Toveri sanoo.
Jos Ukrainan vastahyökkäys etenee ja Venäjän tilanne heikkenee, se ei Toverin arvion mukaan ainakaan paranna Wagnerin ja Venäjän hallinnon suhteita.
– Pinna kiristyy silloin kaikilla, ja syyllistä ruvetaan etsimään entistäkin ahkerammin.
Ukrainan sotatilanteen eteneminen vaikuttaa merkittävästi Wagnerin ja Prigozhinin tulevaisuuteen, arvioi myös Smith.
– Wagner on edelleen käyttökelpoinen ase, jos sitä pystytään kontrolloimaan.
Smith ei toistaiseksi usko, että Prigozhin ryhtyisi aseellisesti haastamaan muita ryhmiä Venäjän sisällä.
Smith luonnehtii Prigozhinia ”hovinarriksi”, jolla on lupa heittää vallanpitäjistä rajujakin vitsejä – mutta raja voi myös ylittyä ja narrille käydä huonosti.
– Se, mikä menee liian pitkälle, riippuu ihan kokonaiskuvasta: missä mennään, millaiset ovat suhteet ja mikä valtaapitäviä hyödyttää eniten.
Venäjän johdon pyrkimys tuoda Wagner-sotilaat armeijan alle voi Smithin mukaan olla signaali siitä, että raja voi Prigozhinin kohdalla jo lähestyä.
– Hovinarrilla voi olla paljonkin vaikutusta, mutta hän ei koskaan voi nousta valtaan. Ja jos hän ylittää määrätyt rajat, hän voi tipahtaa suosiosta pois.
Myös Toveri näkee Prigozhinin vallan rajallisena. Putin ja hänen lähimmät miehensä ovat vanhoja KGB-miehiä, jotka eivät hyväksy vankilassakin istunutta Prigozhinia vertaisekseen, Toveri kuvailee.
– Jos näyttää siltä, että Prigozhin vahvistuu liikaa, hänestä yritetään päästä eroon.