On hyvin mahdollista, että apinarokkoa tulee ilmaantumaan myös Suomessa – "Jos tauti on liikkunut maailmalla pidempään, voi tautitapauksia olla hyvin ehtinyt tulla jo tänne pohjolaan"
Useille mantereille ja länsimaihin levinnyt apinarokkovirus voi saapua hyvin myös Suomeen, arvioi Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti. Viruksesta ei ole tulossa kuitenkaan maailmanlaajuista pandemiaa, eikä taudista tarvitse huolestua.
Apinarokkoa on viime päivinä havaittu ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Esimerkiksi Ruotsissa kerrottiin ensimmäisestä tartunnasta torstaina.
Apinarokkoviruksen tyypillisin oire on Vapalahden mukaan iholle ilmestyvät rakkulat, joissa on viikon jälkeen sisällä märkää. Rakkuloita voi tulla joko vain yksittäisiä tai sitten paljon. Niitä voi olla esimerkiksi kasvoissa, raajoissa, muualla kehossa tai sukuelimissä.
Taudin oireisiin kuuluvat myös kuume, joka alkaa jo ennen iho-oireita, lihas- ja päänsärky sekä imusolmukkeiden suurentuminen.
– Ne ovat toki epämääräisempiä oireita, joita esiintyy monissa eri taudeissa, Vapalahti sanoo.
Rakkuloiden sisältä löytyy tartuntakykyistä virusta. Se voi tarttua ihmisestä toiseen esimerkiksi limakalvojen ja rikkinäisen ihon kautta. Tauti voi siirtyä ihmisten välillä Vapalahden mukaan myös pisaratartuntana.
– Tartunta vaatii kuitenkin hyvin läheistä ihmiskontaktia. Aiempina vuosina olleissa tartuntaryppäissä tautia oli esiintynyt esimerkiksi yksittäisissä perheissä, eivätkä silloinkaan useimmat perheenjäsenet sairastuneet.
Koska nykyinen tautimuoto aiheuttaa Espanjasta saatujen tietojen mukaan rakkuloita erityisesti sukuelinten, tauti näyttää tarttuvan myös seksitaudin tavoin, Vapalahti arvioi. Esimerkiksi Belgiassa tautitapauksia on yhdistetty Antwerpenin kaupungissa pidettyihin fetissifestivaaleihin.
Vapalahti arvioi, että kaikkia seksin välityksellä saatuja tartuntoja ei ole vielä tunnistettu.
– Rakkulatautia on voitu luulla kupaksi tai herpekseksi, eikä apinarokkoa ole osattu epäillä. Nyt kun tauti on enemmän julkisuudessa, se voi helpottaa oikean diagnoosin saantia.
Taudin itämisaika on Vapalahden mukaan yleensä yhdestä kahteen viikkoa, joskus harvoin kolmea viikkoa. Taudinkantaja voi ehtiä vaihtaa maata ja mannerta sinä aikana, mikä vaikeuttaa tartuntaketjujen jäljittämistä.
Apinarokkovirus kuuluu Vapalahden mukaan rokkovirusten sukuun. Muita rokkovirustauteja ovat esimerkiksi isorokko ja lehmärokko.
– Isorokkorokotteen saaneilla voi olla jopa 85-prosenttinen suoja apinarokkovirusta vastaan. Rokotetta ei ole kuitenkaan annettu Suomessa 1970-luvun jälkeen, niin olemme tulleet myös apinarokolle uudestaan alttiiksi, Vapalahti sanoo.
Tyypillisesti apinarokkovirus tarttuu ihmiseen ensin piennisäkkäistä. Tauti alkaa siirtyä ihmisestä toiseen vasta sen jälkeen.
Apinarokkoa on tavattu länsimaissa aiemminkin. Yhdysvalloissa oli Vapalahden mukaan vuosituhannen vaihteessa epidemia, joka tarttui ihmisiin eksoottisten lemmikkieläinten kautta.
Nykyisessä epidemiassa on Vapalahden mukaan poikkeuksellista, että se on levinnyt usealle mantereelle, eikä tartuntaketjua ole voitu jäljittää joko eläimiin tai Afrikkaan.
– Yleensä ihmisten väliset tartuntaketjut ovat hiipuneet Afrikassakin alle kymmenen tartunnan jälkeen. Pitkät tartuntaketjut ovat olleet siksi yllättäviä, Vapalahti sanoo.
– Myös sukupuoliyhteydessä saadut tartunnat näin laajassa mittakaavassa ovat uusi ilmiö apinarokkoviruksessa.
Globalisaatio, vapaa liikkuminen ja muutokset ympäristössä edesauttavat Vapalahden mukaan uusien eläimistä ihmisiin siirtyvien virusten syntyä ja leviämistä. Koronapandemian aikana eristäytyminen saattoi hidastaa näidenkin sairauksien tarttumista, mutta se ei ole poistanut niiden vaaraa.
Vapalahden mukaan on hyvin mahdollista, että sairaustapauksia tulee löytymään myös Suomessa.
– Jos tauti on liikkunut maailmalla jo pidempään, voi tautitapauksia olla ehtinyt tulla jo tänne pohjolaankin. Elämme kuitenkin globaalissa maailmassa, Vapalahti sanoo.
Professori ei uskalla kuitenkaan arvioida, tuleeko tauti varmasti Suomeen ja millä aikataululla.
– Savolaisittain sanottuna suattaapi olla, että tulee, vaan suattaapi olla, että on tulematta, Vapalahti sanoo.
Uuden apinarokkoepidemian tutkiminen on Vapalahden mukaan muutenkin vasta alkuvaiheessa, ja taudin leviämistavoista opitaan jatkuvasti lisää.
– On hyvä, että opimme tunnistamaan ja diagnosoimaan tätä tautia paremmin, niin pääsemme myös rajoittamaan sen leviämistä. Sairastuminen vaatii joka tapauksessa lähikontaktia, ja meillä on olemassa olevia testejä, rokotteita ja lääkkeitä, kun olemme varautuneet isorokkoa varten, Vapalahti sanoo.