Oletko kuullut "Norjan Titanicista"? – Laivaonnettomuus oli siihenastisen historian pahin
Tasan 120 vuotta sitten, 28. kesäkuuta 1904 Skotlannin merialueella koettiin siihenastisen historian eniten uhreja vaatinut rauhan ajan merionnettomuus.
Höyrylaiva SS Norge oli valmistettu vuonna 1881 teollistumisen pioneerikaupungissa Glasgow’ssa Skotlannissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Laivan oli tilannut belgialainen varustamo Theodore C. Engels & Co, ja alun perin laiva tunnettiin nimellä Pieter de Coninck.
Uppouma oli 3359 rekisteritonnia. Laiva kulki 10 solmun eli 18,5 kilometrin tuntinopeutta. Höyrykoneessa oli vääntökykyä 1400 hevosvoimaa, ja purjeetkin laivassa pystyi nostamaan. Pituutta laivalla oli 106 metriä.
Laiva ei siis ollut mitenkään äärettömän suuri. Myöhemmin tunnetuksi tullut RMS Titanic oli 160 metriä pidempi ja uppouma oli peräti reilut 52 tonnia.
Onnettomuus, joka laivaa kohtasi, oli kuitenkin suurimmasta päästä.
Alus saattoi kuljettaa 800 matkustajaa. Tanskalainen A/S Dampskibs-selskabet Thingvalla -varustamo osti sen vuonna 1889 ja seuraavat 15 vuotta se seilasi SS Norge -nimellä.
1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku olivat vilkasta Amerikkaan muuton aikaa. Euroopan maiden liikakansoitus katsoi löytävänsä uuden, paremman elämän tilavalta mantereelta, joka myös teollistui hyvää vauhtia.
Myös Suomesta ja muista Pohjoismaista muutettiin melko vilkkaasti uudelle mantereelle. Eri pohjoismaalaisia yhteisöjä muodostui eri puolille Yhdysvaltoja ja Kanadaa.
Kesäkuun lopulla 1904 SS Norge oli kuljettamassa siirtolaisia Pohjois-Amerikkaan. Suurin osa matkustajista oli norjalaisia, mutta runsaasti oli myös venäläisiä. Norjalaisia oli 296, venäläisiä 236, tanskalaisia 79, ruotsalaisia 68 ja suomalaisiakin 15.
Yhteensä laivalla oli 795 ihmistä, joista matkustajia 727 ja miehistöä 68.
Laiva oli lähtenyt matkaan 22. kesäkuuta Kööpenhaminasta Tanskasta. Se otti kyytiin norjalaisia Kristianiasta (nykyinen Oslo) ja Kristiansandista. Tuolloin Norja ei ollut vielä itsenäinen vaan osa Ruotsin johtamaa personaaliunionia.
Kapteeni Valdemar Johannes Gundel määräsi kurssin Atlantin toiselle puolelle New Yorkin satamaan. Reitti kulki Skotlannin pohjoispuolelta.
Sumuisessa säässä 28. kesäkuuta SS Norge ajautui liian matalille vesille lähellä Rockallin kallioluotoa. Rockall kuuluu Skotlannin Ulko-Hebrideihin.
St. Helensin riutta ja laivan pohja ottivat yhteen. Laiva peruutti, mutta siihen oli tullut jo liian suuret reiät.
Vesi tulvi sisään, ja laiva upposi vain 12 minuutissa. Aallot veivät kaksi pelastusvenettä, ja moni mereen hyppäämällä pelastautumista yrittänyt hukkui pian.
Viisi pelastusvenettä kahdeksasta saatiin onnistuneesti käyttöön. Kaikki niillekään pelastautuneet eivät selviytyneet, esimerkiksi siksi, että olivat haukanneet liikaa suolaista merivettä.
Kapteeni Gundel oli laivassaan uppoamiseen asti, mutta onnistui sitten uimaan pelastusveneeseen. Tunnetuin pelastunut oli tuolloin 18-vuotias Herman Wildenvey, josta tuli yksi Norjan merkittävimmistä ja tunnetuimmista runoilijoista.
Pelastusveneet kelluivat nyt avomerellä. Skotlannin rannikolle oli matkaa noin 400, ja lähimmille suuremmille saarillekin 300 kilometriä.
Kaikki pelastusveneet pelastettiin lopulta eri aluksiin. Pisin aika haaksirikon ja pelastumisen välillä oli kahdeksan vuorokautta.
160 ihmistä selvisi SS Norgen haaksirikosta. Kuolonuhreja kertyi peräti 635. Tämä teki onnettomuudesta siihenastisen historian pahimman rauhan aikana tapahtuneen merionnettomuuden.
Vajaat kahdeksan vuotta myöhemmin Titanic vei mennessään 1500 ihmisen hengen.
SS Norgen onnettomuutta voi sanoa Norjan Titaniciksi, sillä tapaturmassa kuoli erityisen suuri määrä norjalaisia, kaiken kaikkiaan 225.
Kaikkien aikojen suurimmat laivaturmat ovat saksalaiseen MV Wilhelm Gustloffiin sodan aikana 1945 kohdistunut torpedoisku sekä rauhanaikainen filippiiniläisen MV Doña Pazin tulipalo 1987. Wilhelm Gustloffilla arvellaan kuolleen 9343 ihmistä ja Doña Pazilla enimmillään 4375.
Lähteitä: