Nuoren naisen kuolema laukaisi iranilaisten pitkään kyteneen turhautumisen – "Hän olisi voinut olla myös joku meidän perheemme naisista"
Tämä on tuntunut aivan kamalalta. Mahsa Amini olisi myös voinut olla joku meidän perheemme naisista. Näin kuvaa STT:lle Suomessa asuva iranilaisnainen tuntemuksiaan Iranin viime päivien tapahtumista.
STT ei kerro poikkeuksellisesti haastatellun nimeä. Nainen pelkää Iranin hallintoa eikä halua tulla tunnistetuksi, sillä hänellä on yhä sukulaisia maassa.
Hän kertoo seuranneensa järkytyksellä Iranin tapahtumia. Nainen kertoo vuosia vältelleensä politiikasta puhumista, mutta haluaa nyt avata suunsa.
Iranissa on järjestetty jo yli viikon jatkuneita protesteja sen jälkeen, kun kurdinainen Mahsa Amini kuoli poliisin hoteissa jouduttuaan ensin maan pelätyn moraalipoliisin pidättämäksi. Amini, 22, oli pidätetty, koska tämä oli poliisin mukaan käyttänyt hijabia ”epäsopivalla” tavalla.
Iranin viranomaiset ovat väittäneet, että Amini olisi kuollut vankeudessa sydänkohtaukseen ja kärsinyt terveysongelmista. Mielenosoittajat ja Aminin läheiset kuitenkin uskovat, että tämä kuoli todellisuudessa poliisin pahoinpitelyyn.
BBC Persianin mukaan Aminin isä on kutsunut viranomaisten väitteitä terveysongelmista valheiksi. Hänen mukaansa hänen tyttärensä ei ole kärsinyt minkäänlaisista terveysongelmista ennen tapahtumia. Isän mukaan Amini ei koskaan ollut saanut hoitoa mihinkään pikkuflunssaa suurempaan.
Hän myös sanoi, että perhe ei saanut nähdä tytön koko vartaloa tapahtumien jälkeen, pelkästään kasvot ja jalat.
– Hänen jaloissaan oli ruhjeita, isä sanoi.
Protestit ovat nostaneet pinnalle vihan ja turhautumisen, jotka ovat monien asiantuntijoiden arvioiden mukaan kyteneet jo pitkään pinnan alla.
Protesteissa naiset ovat repineet huivejaan irti ja huutaneet kuolemaa ”Iranin diktaattorille” eli maata johtavalle ajatollah Ali Khameneille. Protestoijien iskulauseeksi on noussut slogan ”nainen, elämä, vapaus”. Naiset ovat myös polttaneet huivejaan ja leikanneet hiuksiaan protestin merkkeinä.
Kansainvälisten järjestöjen mukaan protesteissa oli maanantaihin mennessä kuollut ainakin yli 50 ihmistä. Viranomaisten mukaan yli 1 000 ihmistä on myös pidätetty.
Väkivallan on pelätty yltyvän, sillä Iranin oikeuslaitosta johtava Gholamhossein Mohseni Ejei uhkasi viikonloppuna, että mielenilmaukset tullaan kukistamaan ”ilman armoa”.
Myös internetin käyttöä on aktivistien mukaan rajoitettu, ilmeisesti siksi, että sosiaalisen median kuvat tapahtumista eivät leviäisi maailmalle.
– Protesteja on ollut koko maassa, ihmiset ovat erittäin vihaisia, nainen kuvaa STT:lle.
Aminin surman lisäksi iranilaisia turhauttavat monet muut asiat. Niitä ovat paha inflaatio, lännen ydinasepakotteiden luoma kurjuus ja köyhyyden jatkuva kasvu.
– Ihmisiä, eläkeläisiäkin, näkee etsimässä ruokaa roskiksista. Aminin surma oli viimeinen asia, joka katkaisi kamelin selän. Ihmisillä ei ole varaa ostaa edes leipää, hän sanoo.
STT:n haastattelema nainen uskoo, että protestit tulevat jatkumaan. Ongelma Iranin kansalla on kuitenkin se, että oppositiolta puuttuu selkeä johtohahmo ja protestijohtaja.
Iranissa on jo pitkä protestoinnin perinne. Viimeksi vuonna 2019 maassa nähtiin protesteja, jotka alkoivat polttoaineiden hinnan noususta. Vuonna 2009 taas erityisesti opiskelijoista koostunut Vihreä liike järjesti viikkoja jatkuneita protesteja vilpillisinä pidettyjen vaalien jälkeen. Ne keskittyivät kuitenkin pääasiassa kaupunkeihin.
Tämän hetken protestit taas ovat suurempia ja keränneet väkeä kaikista yhteiskuntaluokista, sanoi iranilaissosiologi Mehrdad Darvishpour BBC:lle.
– Se tosiasia, että niin moni mies osallistuu protesteihin osoittaa, että yhteiskunta on kääntynyt kohti progressiivisempia vaatimuksia, Ruotsissa asuva Darvishpour kuvasi.
Samalla protestit ovat selkeästi naisvetoisia, ja kuvat rohkeista naismielenosoittajista ovat levinneet ympäri maailman.
Iranin naiset menettivät monia oikeuksiaan vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen. Naiset esimerkiksi pakotettiin käyttämään päähuivia julkisilla paikoilla.
STT:n haastattelema nainen on kokenut sorron myös itse.
– Aina kun naiset lähtevät ulos talosta, he tarkistavat, että heidän hijabinsa on varmasti oikein laitettu. Muuten moraalipoliisit voivat ottaa heidät kiinni ja viedä heidät ”keskustelemaan”, kuten Aminille kävi, nainen sanoo.
Nainen kertoo myös kerran Iranissa ollessaan saaneensa itse sakot, koska hänen päähuivinsa oli ollut ”liian löysästi” kiinnitetty.
– Ihmettelin tätä, kunnes sain selville, että he olivat kuvanneet minut autossa ollessani ikkunan läpi valvontakameralla. Tästä syystä sain sakot, hän sanoo.
Hän sanoo olevansa varma, että myös Suomesta löytyy ihmisiä, jotka raportoivat täällä asuvien iranilaisten tekemisiä maan suurlähetystölle.
STT ei voi vahvistaa väitettä, mutta pakolaisvakoilu on varsin yleinen autoritaaristen hallintojen käyttämä keino. Esimerkiksi Ruotsi tuomitsi vuonna 2019 journalistina esiintyneen iranilaismiehen Raghdan al-Hraishawin vakoilusta vankeuteen. Oikeuden mukaan mies oli vakoillut Ruotsin lisäksi muun muassa Tanskassa ja Hollannissa.
Länsimailta ja kansainväliseltä yhteisöltä STT:n haastattelema nainen kaipaisi ennen kaikkea solidaarisuutta. Hänen mukaansa Iran on kylvänyt epävakautta koko Lähi-itään tukemalla esimerkiksi Hizbollah-järjestöä ja Irakissa toimivia shiiamilititoita.
Iran on tällä hetkellä lännen ydinpakotteiden kohteena, mikä kurjistaa kansalaisten oloja entisestään. STT:n haastattelema nainen sanoo, että hallituksen ymmärtäjät vastustavat Iranin vastaisia pakotteita, kun taas hallituksen vastustajilta heruu ymmärrystä länsimaillekin, vaikka pakotteet kurittavatkin tavallista kansaa.
– Miten länsimaat voivat tehdä mitään yhteistyötä tällaisen hallinnon kanssa? Iranissa naisilla ja vähemmistöillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia, hän sanoo.
– Mitä tästä yhteistyöstä saadaan?