Öljy ja kaasu ovat Norjalle menestystarina, josta on vaikea irrottautua – keskustelu ilmastovaikutuksista on lisääntynyt, mutta tuotanto kasvaa jälleen
Norja on energia- ja ilmastopoliittinen paradoksi. 1970-luvulla alkanut öljyn- ja kaasuntuotanto on tuonut maalle suunnattomasti vaurautta, mutta se ei ole estänyt Norjaa ajamasta samaan aikaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Norja on esimerkiksi maailman ylivoimainen ykkönen sähköautojen määrässä.
Öljyn ja kaasun lisäksi norjalaisia on siunattu myös suurella määrällä vesivoimaa. Se tarkoittaa sitä, että muun muassa autoihin ladattava sähkö on peräisin 100-prosenttisesti uusiutuvista energianlähteistä. Mereltä pumpattava öljy ja kaasu sen sijaan viedään poltettavaksi pääosin muualle.
Ilmastontutkimuskeskus Ciceron tutkijan Bård Lahnin mukaan Norjan hallitukset kykenivät pitämään vielä 1990- ja 2000-luvuilla keskustelun ilmastonmuutoksesta tehokkaasti erillään öljyntuotannosta. Osasyy tälle on ollut kansainvälisen ilmastopolitiikan perusrakenne, jonka mukaan vastuu päästöistä on öljyn ja kaasun kuluttajalla, ei niiden tuottajalla.
– Norjalle tämä merkitsi sitä, että saatoimme lisätä öljyn- ja kaasuntuotantoa, koska se oli hyvin tuottoisaa, ja ostaa sitten päästöoikeuksia muilta mailta. Eli Norja kykeni sekä asettamaan hyvin kunnianhimoiset ilmastotavoitteet että laajentamaan öljyn- ja kaasuntuotantoa ilman, että nuo kaksi joutuivat konfliktiin keskenään, Lahn kertoo STT:lle puhelimitse Oslosta.
Sittemmin on käynyt selväksi, ettei kaikkea pumpattavissa olevaa öljyä ja kaasua voida ottaa pois maaperästä, mikäli halutaan pysyä korkeintaan kahden celsiusasteen lämpenemistavoitteessa. Öljy- ja kaasuteollisuuden tulevaisuus onkin Lahnin mukaan noussut korkealle keskustelujen asialistalle kaksissa viimeksi pidetyissä vaaleissa.
Toistaiseksi poliittinen keskustelu on tuottanut tulokseksi vain sen, ettei mahdollisille uusille ja vaikeammille tuotantoalueille pohjoisessa myönnetä etsintä- ja porauslupia. Sen sijaan esimerkiksi Pohjanmeren perinteisemmille alueille, missä putkistot ja muu infrastruktuuri ovat jo olemassa, lupia edelleen heltiää.
Norjan öljyn- ja kaasuntuotanto saavutti huippunsa 2000-luvun alussa, minkä jälkeen se kääntyi loivaan laskuun.
– Sittemmin on tehty useita suuria löytöjä. Tuotanto kasvaa jälleen, ja olemme lähellä uuden huipun saavuttamista, Lahn kertoo.
Resursseista tuotannon jatkaminen ei jää kiinni, sillä Norjan mannerjalustan öljy- ja kaasuvaroista on käytetty arviolta vasta noin puolet.
Tuotannon lisääntymisen myötä myös öljy- ja kaasuteollisuuteen liittyvät päästöt ovat lisääntyneet. Lahnin mukaan Norja on onnistunut kääntämään kasvihuonekaasujensa päästöt laskuun vasta aivan viime vuosina,
– Suurin osa Euroopasta on edistynyt päästöjen vähentämisessä, Norja on tullut perässä, ja suurin syy on öljy- ja kaasuteollisuus, Lahn sanoo.
Vaikka öljyn ja kaasun tuotannon jatkamisen mielekkyydestä keskustellaan Norjassa yhä enemmän, Lahn ei odota tilanteeseen pikaisia muutoksia. Oman lisänsä tilanteeseen on tuonut Ukrainan sota, jonka seurauksena Euroopassa pyristellään irti venäläisestä öljystä ja kaasusta.
– Nykytilanne voi johtaa öljyn ja kaasun erkaantumiseen siten, että kaasun todetaan olevan vielä tärkeässä osassa keskipitkällä aikavälillä, kun yritetään päästä irti Venäjän kaasusta ja pitää kiinni Norjan tuotannosta, Lahn pohtii.