Nimismies oli valtion valvova silmä maalaispitäjissä – mutta minne he katosivat?
Kuuluisat puukkojunkkari-Antit Isotalo ja Rannanjärvi halusivat tunnetusti päästää päiviltä Kauhavan ruman vallesmannin ja naida vielä päälle tämän komian lesken. Juha Watt Vainion Vaitelias vallesmanni puolestaan tuijotti lasiin muistoihin vaipuessaan.
Nykyisin vallesmanneista on itsestäänkin jäljellä pelkkä muisto, sillä koko instituutio on jauhautunut hallintouudistusten rattaisiin jo aikaa sitten.
Alun perin vallesmannilla eli nimismiehellä tarkoitettiin talonpoikaa, joka oli valittu pitäjän luottamusmieheksi. Myöhemmin nimismiehiksi kutsuttiin poliisitoimesta maaseudulla vastanneita virkamiehiä.
Ennen 1990-luvun kihlakuntauudistusta niin sanotut vanhat kaupungit muodostivat kukin oman poliisipiirinsä, jonka johdossa oli poliisimestari. Näissä kaupungeissa alioikeutena toimi raastuvanoikeus ja syyttäjän tehtävää hoiti kaupunginviskaali. Väestökirjanpitoa ja ulosottotointa varten kaupungeissa oli maistraatti.
Samaan aikaan maaseudun kunnat, entiset kauppalat ja muut niin sanotut uudet kaupungit kuuluivat kihlakuntarajojen mukaan muodostettuihin nimismiespiireihin, joitten johdossa oli nimismies.
Nimismiehen tehtävänä oli johtaa nimismiespiirin poliisilaitosta ja toimia käräjillä yleisenä syyttäjänä. Lisäksi hän hoiti ulosottotointa ja muita valtion paikallishallinnon asioita. Nimismieheltä haettiin niin aseenkantolupaa kuin ajokorttiakin. Seurakunnat hoitivat suurimman osan väestökirjanpidosta.
Nimismiehet nimitti lääninhallitus. Kelpoisuusehtona oli oikeustieteen kandidaatin tutkinto sekä kokemus hallintotoimesta. Käytännössä kelpoisuusehdoksi muovautui varatuomarin arvo, jotta nimismies olisi kelvollinen syyttäjäksi.
1980-luvulle saakka oli tyypillistä, että nimismiehen kesälomasijaisena toimi oikeustieteen ylioppilas, joka sai näin kokemusta valtionhallinnosta ja poliisityöstä.
Nimismiesten kohtaloksi koitui pääministeri Paavo Lipposen (sd.) ensimmäisen hallituksen kaudella toteutettu vuoden 1996 kihlakuntauudistus, jossa maaseudun ja kaupunkien ero poistettiin. Kaupungit yhdistettiin yleensä ympäröiviin kihlakuntiin ja kihlakuntien poliisilaitoksien johtoon nimitettiin poliisipäälliköt. Syyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät ovat päätoimisia.
Samalla raastuvanoikeudet ja kihlakunnanoikeudet lakkautettiin ja korvattiin käräjäoikeuksilla. Väestökirjanpito keskitettiin maistraatteihin.
Pohjois-Lapin kihlakunnissa nimismiehet säilytettiin muuta maata pidempään tarvittavan henkilökunnan vähyyden vuoksi. Lopullinen niitti nimismies-instituutiolle oli kihlakuntien lakkauttaminen vuoden 2007 lopussa.