Natsit kostivat julmasti, mutta liittoutuneiden mielestä salamurha kannatti – "Prahan teurastajasta" olisi saattanut tulla uusi Führer
Eräästä toisen maailmansodan käännekohdasta tuli perjantaina kuluneeksi tasan 80 vuotta. Seurauksena oli toisaalta vaikuttava isku natsi-Saksan komentoketjuun, toisaalta natsien julma kostoisku.
Kansallissosialistisen Saksan johtaja Adolf Hitler ei ehkä itse täyttänyt luomaansa rotuihannetta, kuten ei käytännössä juuri kukaan hänen poliittisesta sisäpiiristään. Tiedustelujohtaja Reinhard Heydrich sen sijaan oli kuin natsien oppikirjasta.
Vaikka tiedustelupäällikkö Heydrich olisi virkansa puolesta voinut toimia kuten kollegansa salaisen poliisin Gestapon päällikkö Heinrich Müller, eli pysyä poissa parrasvaloista, Heydrichista tehtiin propagandan väline, malliesimerkki ihannesaksalaisesta.
Pitkä, vaalea, urheilullinen, älykäs ja karismaattinen Heydrich oli muulle natsijohdolle kultakimpale. Mutta kuten kultapojilla on tapana, hän uhkasi jättää ylempänsä varjoonsa.
Korkeasta asemastaan huolimatta Heydrich kouluttautui myös hävittäjälentäjäksi ja suoritti vaarallisia lentotehtäviä toisessa maailmansodassa Norjassa sekä itärintamalla vuosina 1940 ja 1941. Lentäjä-ässää hänestä ei kehittynyt, mutta propaganda-arvo oli suuri: Heydrich oli osoittanut, että SS-miehistä oli mihin tahansa.
Vuonna 1904 syntyneenä Heydrich oli ollut liian nuori ensimmäiseen maailmansotaan, mutta toinen maailmansota toi hänelle mahdollisuuden näyttää kyvyt myös taistelussa.
Natsipuolueen puolisotilaallisen eliittiyksikön SS:n (Schutzstaffel) luoja ja johtaja Heinrich Himmler oli vaikuttunut heti Heydrichin tavatessaan. Himmlerin tarkoituksena oli luoda tiedusteluorganisaatio natsipuolueen sisälle, ja Heydrich saapui työhaastatteluun tätä varten.
Puolueen sisäisessä salaisessa palvelussa oli pohjimmiltaan kyse vallasta. Ehdoton valta oli Hitlerillä, mutta häntä ympäröinyt sisäpiiri kilpaili jatkuvasti asemista johtajan eli Führerin ympärillä. Himmler halusi nostaa osakkeitaan tässä kilpailussa ottamalla tiedustelu- ja poliisivoimat haltuunsa.
Entinen meriupseeri Heydrich oli erotettu upseerin kunnialle sopimattoman toiminnan takia. Hän oli yhtä aikaa kihloissa kahden eri naisen kanssa, ja tämän paljastuminen aiheutti skandaalin.
Heydrich valitsi sen kihlatun, joka ehkä muutti hänen koko elämänsä.
Lina von Osten oli vannoutunut kansallissosialisti. Puolue tai aate ei kiinnostanut Heydrichia aluksi, mutta tuleva vaimo sai miehensä natsismin pauloihin.
Lina Heydrich avioitui myöhemmin suomalaisen teatterinjohtajan Mauno Mannisen kanssa. Vuonna 1965 alkanut liitto oli lyhyt, eikä mitään suurta rakkautta, ja se oli Linalle lähinnä keino päästä eroon Heydrichin nimestä natsismin jälkeisessä Euroopassa.
Työhaastattelussa Heydrich, ilman mitään kokemusta tiedustelutoiminnasta, vakuutti Himmlerin siitä, että tässä on mies, joka saa organisoida Sicherheitsdienstin (SD) eli etenkin vastavakoiluun keskittyneen SS:n tiedustelupalveluorganisaation. Toimeksiannon Heydrich sai 1931, ja SD näki päivänvalon 1932. Tämä tapahtui siis jo ennen kuin natsipuolue oli ottanut vallan Saksassa.
Heydrich pohjasi Himmlerille kertomansa tiedustelutietämyksen nuorena lukemiinsa salapoliisikirjoihin. Vedätys meni läpi, olkoonkin, ettei Himmler ollut asemassaan kykyjensä takia.
Tästä huolimatta Heydrichin taitoja ja häikäilemättömyyttä tulisivat pelkäämään paitsi natsien viholliset myös natsijohtajat korkeinta porrasta myöten.
Heydrichista ja Himmleristä tuli läheiset yhteistyökumppanit. Himmler toimi laajan SS:n johdossa ja Heydrich hänen alaisuudessaan eri tehtävissä. Vuonna 1934 Heydrich sai johtoonsa Preussin osavaltion poliisiksi perustetun Gestapon (Geheime Staatspolizei), josta hän kehitti pelätyn poliisivoiman, joka valvoi Saksaa sekä vallattuja alueita.
Heydrich jätti syyskuussa 1939, toisen maailmansodan alkuviikkoina Gestapon Heinrich Müllerin komentoon. Tuolloin perustettiin keskusturvallisuusvirasto RSHA (Reichssicherheitshauptamt), jonka päälliköksi Heydrich nousi. RSHA:n alaisuuteen tulivat Gestapo, SD sekä rikospoliisi Kripo (Kriminalpolizei).
Myöhemmin RSHA vastasi myös Einsatzgruppeista. Nämä olivat joukkoja, jotka kulkivat valloitusarmeijan perässä tehtävänään natseille epämieluisan paikallisväestön massamurhat.
Heydrich oli natsien likaisen työn tekijä. Hän piti arkistoja natsien vastustajista, mutta myös natseista korkeinta johtoa myöten. Omiakin saatettiin salakuunnella ja siten löytää mahdollisuuksia kiristykseen.
Heydrich suunnitteli yhtenä avainhenkilönä myös toisen maailmansodan lähtölaukausta. Natsit lavastivat Puolan joukkojen hyökkäyksen saksalaiselle radioasemalle, ja oikeuttivat täten hyökkäyksensä Puolaan 1. syyskuuta 1939.
Heydrich johti tammikuussa 1942 Wannseen koferenssia, jossa lyötiin lukkoon Hitlerin jo päättämä juutalaisten kansanmurha. Heydrichilla oli siis avainrooli myös holokaustissa.
Syyskuussa 1941 Heydrich sai toivomansa siirron natsien miehittämään Tšekkoslovakiaan. Samaan aikaan hänet ylennettiin SS:n Obergruppenführerin arvoon. SS-arvo vastaa kenraalia.
Tšekkoslovakiassa eli Böömin ja Määrin protektoraatissa pääkaupunki Prahaan asettunut virkaatekevä protektori Heydrich piti paikallisväestöä tiukasti otteessaan. Paljon kuvaa hänen saamansa nimitys Prahan teurastaja.
Heydrichin maine tunnettiin myös kolmannen valtakunnan ulkopuolella.
Liittoutuneet päättivät, että SS-Obergruppenführer tulee eliminoida.
Tšekkoslovakian pakolaishallitus ja Yhdistyneen kuningaskunnan johto toimivat tässä yhteistyössä. Britit kouluttivat joukon tšekkikommandoja tehtävää varten.
Liittoutuneiden vaakakupissa painoi kaksi asiaa. Toisaalta korkean vihollisjohtajan kuolema halvaannuttaisi vihollisen toimintakykyä, ja poikkeuksellisen häikäilemättömän ja osaavan Heydrichin tilalle tulisi vähemmän vaarallinen SS-kenraalikunnan jäsen.
Toisaalta korkean natsijohtajan salamurha tarkoittaisi julmaa kostoiskua. Massamurha saattaisi viedä hengen sadoilta ellei tuhansilta ihmisiltä ikään katsomatta.
Pidemmän päälle pienempi paha olisi jälkimmäinen vaihtoehto, liittoutuneet päättivät.
Heydrich itsekin tiesi, että hän on turvassa kostoiskun pelon vuoksi. Prahassa hän kulki toimistoonsa joka aamu samaan aikaan samaa reittiä. Hän kulki vieläpä avoautolla. Avoauto oli keino osoittaa valtasuhteet, näyttää, että tässä kulkee herra ja isäntä, tarvitsematta pelätä ketään tai mitään.
Tiedustelun oli siis helppoa suunnitella isku Heydrichin vakioreitille.
Brittien kouluttamat tšekkoslovakialaiskommandot Jan Kubiš ja Jozef Gabčík tiputtautuivat laskuvarjoilla 90 kilometrin päähän Prahasta puoli vuotta ennen iskua. He ja seitsemän muuta samalla kertaa saapunutta sotilasta piilottelivat paikallisen vastarintaliikkeen tuella iskuun asti.
Todellista tavoitettaan he eivät voineet kertoa kuin harvoille ja valituille, sillä tieto itsensä SS-Obergruppenführerin salamurhasta olisi saanut vastarintaliikkeen kääntymään Kubišia ja Gabčíkia vastaan. Vastarinta ei halunnut riskeerata liikaa natsien kostotoimien pelossa.
Agenteilla oli aikaa varmistaa suunnitelman toimiminen, ja 27. toukokuuta oli aika toimia.
Heydrich matkusti aamulla jälleen päämajaansa Prahan linnaan tuttua reittiä autonkuljettajansa kanssa. Sopivassa mutkassa Gabčík loikkasi auton eteen ja painoi konepistoolinsa liipaisinta, piippu osoitettuna kohti Heydrichia.
Salamurha näytti kuitenkin menevän pieleen.
Gabčíkin ase ei toiminut, eikä yksikään luoti lähtenyt piipun suusta. SS-autonkuljettaja luuli asemiehen olevan yksin, ja nousi autosta surmatakseen tämän.
Sitten toimi Kubiš.
Ammunnan epäonnistumisen mahdollisuuskin oli otettu huomioon, ja Kubiš heitti voimakkaan käsikranaatin Heydrichin Mercedekseen.
Räjähdys ei surmannut natsiprotektoria. Haavoittuneena tämä nousi autosta ja yritti ampua pakenevien kommandojen perään.
Haavoittuminen kuitenkin vei Heydrichin sairaalaan.
Kuultuaan attentaatista Reihcsführer-SS Himmler lähetti parhaat lääkärinsä hoitamaan Heydrichia. Tämä ei auttanut, ja 38-vuotias Reinhard Heydrich kuoli haavoihinsa 4. kesäkuuta 1942. Sama päivämäärä muistetaan Suomessa siitä, että natsijohtaja Hitler kävi tuolloin onnittelemassa 75 vuotta täyttävää marsalkka C. G. E. Mannerheimia.
Heydrichin arkku oli ensin näytillä Prahan Hradcanin linnan etupihalla. Prahalaiset laitettiin kulkemaan arkun ohi kunnianosoitukseksi. Osa teki natsitervehdysen.
Saksan pääkaupunkiin Berliiniin arkku tuotiin 8. kesäkuuta. Se tuotiin valtakunnankanslerinviraston pihalle kunnianosoituksia varten, jotka esitti Hitler itse sekä sadat korkeimmat natsihallinnon edustajat. Samana päivänä Heydrich laskettiin haudan lepoon.
Hitler myönsi Heydrichille postuumisti korkeita kunnianosoituksia, kuten Saksalaisen ritarikunnan ristin, joka oli puolueen ja valtion korkein kunniamerkki. Yksi SS:n vuoristojääkärirykmentti nimettiin Reinhard Heydrichiksi.
Heydrich oli nouseva tähti, ja siksi hän olisi saattanut olla hengenvaarassa myös puolueen sisältä käsin. Himmlerin ensimmäinen teko Heydrichin kuoleman jälkeen oli hankkia käsiinsä Heydrichin asiakirjakassakaapin avain. Heydrich säilytti monenlaisia tietoja johtavista natseista, tehden mahdolliseksi näiden kiristämisen. Monelle natsijohtajalle Heydrichin kuolema oli helpotus.
Heydrich oli vahvoilla myös Hitlerin seuraajaveikkauksissa. Jos Hitler olisi halunnut kasvattaa SS-Obergruppenführeristä jossain kohtaa seuraajansa, hän olisi syrjäyttänyt muita korkeita kansallissosialisteja, jotta ”kultapoika” olisi saanut parempia asemia.
Tästä syystä Heydrichin sairaalahoidosta on luotu salaliittoteoria, jonka perusteella Himmler olisi käskenyt lääkäreitään varmistamaan sen, että haavoittunut Heydrich kuolee vammoihinsa. Konkreettista todistetta tästä ei ole, ja teoriaa vastaan on se, että Heydrich oli Himmlerille erittäin tärkeä apulainen.
Natsit kostivat Heydrichin kuoleman verisesti, kuten odotettua oli. Ensimmäiseksi Heydrichin alaisuudessa Tšekkoslovakiassa poliisivoimia johtanut Karl Frank vangitsi 10 000 tšekkiläisen sivistyneistön jäsentä, joista sata merkittävintä ammuttiin heti.
Heydrichin hautajaisten jälkeen Frank vaati tšekkiväestöä luovuttamaan mahdollisesti suojelemansa salamurhaajat. Hän uhkasi muussa tapauksessa välittömillä kostotoimilla.
Hatarien todisteiden perusteella saksalaiset kohdistivat epäilynsä Lidicen kylään. Frank päätti, että kylää rangaistaan murhaajien suojelusta. Hitler antoi vielä käskynsä, että Lidice tulee lakaista maan pinnalta.
SS-joukot piirittivät kylän yöllä 9.–10. kesäkuuta. Kello kahdelta kylän väki herätettiin ja ajettiin pääaukiolle. Miesväestö vietiin erilleen ”tarkastusta varten”. Naisväestö ja lapset kerättiin paikalliselle koululle, josta heidät kuljetettiin lopulta Chelmnon keskitysleirille.
Yli 16-vuotias miesväestö tapettiin välittömästi. Ainoa Lidicen miesasukas, joka selvisi hengissä, oli vuonna 1961 74-vuotiaana kuollut František Saidl.
153 naista ja 17 lasta selvisi leiriltä takaisin. Suurin osa menetti leirillä henkensä.
Lidice tuhottiin kokonaan. Meni kuitenkin vuosi, että hajottaminen oli täydellisesti valmis. Uusiin karttoihinkaan natsit eivät enää painaneet Lidicen nimeä.
Heydrichin surmanneet Kubiš ja Gabčík onnistuivat pysymään piilossa kesäkuun 18. päivään asti. He piiloutuivat apulaisineen ortodoksiseen Pyhän Kirillin ja Methodiuksen kirkkoon. Pappi Vladimir Petrek piilotti vastarintaväen kryptaan kirkon lattian alle.
SS onnistui kuitenkin jäljittämään miehet. Kiivaan tulitaistelun jälkeen SS pakotti tšekkiläiset palomiehet pumppaamaan kryptaan vettä tavoitteena hukuttaa kommandot. Nämä riistivät viimeisillä luodeillaan hengen itseltään.
1913 syntynyt Kubiš olisi täyttänyt 29 vuotta muutaman päivän päästä. 1912 syntynyt Gabčík oli 30-vuotias.
Slovakian puolella syntynyt Gabčík on saanut nimensä rykmentin sekä kaupungin nimeen maassa.
Tšekkiläinen Kubiš on saanut nimensä usean kadun nimeen kuin myös nimeään kantavan museon. Prahassa on muistomerkki operaatio Anthropoidille, joka kunnioittaa operaatiota ja natsien vastustajia.
Lähteitä:
Kolmas valtakunta – Hitlerin Saksan tärkeimmät tapahtumat päivä päivältä (Gummerus 2009)
Hitlerin pahan piiri-sarja (Netflix 2017)
Daily Mail 16.12.19 (englanniksi)
Historia-lehden numerot 8/2017 ja 14/2017
