Näkökulma: Arvoisa opetusministeri, nyt tarvitaan kehiin valtakunnallista ohjeistusta etäkoulun viidakonlain sijaan

Aamuöinen tervehdys täältä kotirintamalta, vai pitäisikö sanoa korona-Suomen etäkoulu- ja eristystestilaboratoriosta.

Heräsin puristuksen tunteeseen rinnassani. Illalla myöhään istuin teinieni kanssa teellä. Toinen laskeskeli, että jos tekee koko viikonlopun ahkerasti töitä, saattaa maanantaiaamuun mennessä saada kaikki tämän viikon koulutehtävät valmiiksi. – Mää oon niin hidas, hän huokaili silmät mustareunaisina.

Toinen haukkui itseään hartiat lysyssä ja aikoi paiskoa hommia koko yön. – Oon pilannut ite kaiken. En vaan saa tehtyä. Ja kavereita on ikävä.

Selvästikään perille ei ollut mennyt opetusministeri Li Anderssonin (vas.) kehotus laskea rimaa.

Edessä olevat viikot näyttivät suden hetkellä pitkiltä. Läpipääsemättömiltä.

Perusopetus on Suomessa vahvasti laissa säädeltyä. Lähtökohta on, että opetussuunnitelma määrittelee sisällöt ja opettaja toteutustavat. Sitä säädettäessä ei kuitenkaan ole ajateltu nykyisen kaltaisia erikoisolosuhteita. Etäkoulukentällä tuntuukin paikoin vallitsevan viidakon laki ja villi länsi.

Nyt kun alkaa olla selvää, ettei konkreettisille koulunpenkeille ole asiaa ennen syksyä, tarvitaan ehdottomasti valtakunnallista ohjeistusta etäkoulun käytännön toteuttamiseen.

Suurin osa opettajista on puurtanut aikaa ja vaivaa säästämättä, jotta oppilaat saisivat tarvitsemansa ja heille perusoikeutena kuuluvan opetuksen myös poikkeusoloissa.

Monilla päivät venyvät epäinhimillisen pitkiksi, kun kaikki opetus on nopealla tahdilla pitänyt siirtää uuteen ympäristöön. Osa on oppilaiden tavoitettavissa tarvittaessa koko koulupäivän. Olen seurannut sellaista vierestä sydän lämpimänä.

Kentältä kerrotaan kuitenkin myös toisenlaisia esimerkkejä.

Vai mitä sanotte siitä, että yläkoulunopettaja lähettää viikon alussa Wilman kautta tehtävät, joiden deadline on sunnuntaina? Ei verkon kautta tapahtuvaa opetusta, ei yhteydenottoa oppilaaseen.

Viestin alla voi olla ystävällinen kehotus oppilaalle lähettää viestiä, jos tulee ongelmia. Sanomattakin on selvää, että ne, jotka eniten tarvitsisivat apua, eivät ikinä lähesty opettajaa omaehtoisesti.

Maanantaina oppilaalla saattaa olla edessään työlista, jolla on useita lukuaineiden esseitä, läjä matematiikan laskuja, kielten tehtäviä ja kirjallisuusanalyysi.

Osa innostuu siitä. Nauttii, että saa tehdä omaan tahtiinsa viikon urakan. Toinen lamaantuu, kolmas ajattelee, että onhan tässä aikaa. Ja sitten on se neljäs, tunnollinen, joka opiskelee aamusta iltaan eikä siltikään ole itseensä tyytyväinen.

Monelle aikuisellekin olisi vaikeaa suunnitella viikon ajankäyttö niin, että kaikki vaaditut asiat tulisivat valmiiksi. Useille nuorille se on menemätön paikka.

Paksu kiviseinä on vastassa ainakin lapsella, jolla on vaikeuksia oman toiminnan ohjaamisessa tai jolla muuten on erityishaasteita. Tekemättömien koulutehtävien vuori kasaantuu päivä päivältä ja on lopulta niin korkea, ettei sen valloittaminen enää tunnu mahdolliselta.

Monella vanhemmalla ei ole mahdollisuutta toimia kotiopettajana. On kokopäivätöitä ja ehkä muitakin lapsia, jotka tarvitsevat apua. Kaikilla ei ole tarvittavia taitojakaan.

Vaarana on sivistykseen jäävien aukkojen lisäksi, että perheissä uuvutaan, tulee konflikteja ja lopulta seurauksia, joiden laskua maksetaan vuosikausia.

Aprillipäivänä somekanavissa kiersi pila, jossa Opetushallitus muka ilmoitti valvontakameroiden asentamisesta koteihin, jotta opettajat voivat seurata koululaisia.

Sitä tuskin tarvitaan, mutta jonkinlaisia vähimmäisvaatimuksia etäkoulun toteuttamistavoista pitäisi määritellä. Esimerkiksi, että päivän tehtävät suositellaan annettavaksi aamuisin ja ne palautetaan opettajalle pääsääntöisesti seuraavaan aamuun mennessä, ja että kuhunkin oppilaaseen ollaan yhteydessä vähintään kerran päivässä.

Yhteiset pelisäännöt antaisivat armoa myös opettajille. Ne auttaisivat hahmottamaan, mikä on riittävää ja missä on se ministerin tarkoittama liian korkea rima.

Samoin kouluruokailusta on saatava selkeät valtakunnalliset ohjeistukset. Ei voi olla niin, että toisissa kunnissa lounaasta huolehditaan, toisissa perheet jätetään oman onnensa nojaan.

Etäkoulu on meille kaikille, oppilaille, opettajille ja vanhemmille, hyppy tuntemattomaan.

Halasin omia teinejäni ja kerroin, että kaikki yrittävät varmasti parhaansa. Vasta jälkeenpäin nähdään korona-ajan kokonaisuus, missä meni pieleen ja missä onnistuttiin. Seuraavan pandemian eristäessä porukan kotiin ollaan viisaampia.

Käskin lasten mennä nukkumaan. Oman uneni läpi olin kuulevinani läppärin näppäimistön naksutusta.

Aamulla soitin rehtorille, erityisopettajalle ja kuraattorille. Äidin huoleni tuli kuulluksi ja ymmärretyksi. Minulle tarjottiin saman tien konkreettista apua sekä hyviä neuvoja, virtuaalista olkapäätäkin. Helpotti. Ensi yönä en aio valvoa.

Ainakin täällä meillä ministeri Anderssonin päivän tiedotustilaisuudessa peräänkuuluttama erityinen tuki sitä tarvitseville vaikuttaa toimivan.