Keskustanaisten johtoon pyrkivän Sari Palmun naiskäsityksessä ei telaketju kolise
Kuntavaaliehdokkaiden hankinta oli tällä kertaa raskas urakka, pitkän linjan keskusta-aktiivi Sari Palmu, 48, myöntää.
Ihmisille soitellessa tuli selväksi, että Etelä-Pohjanmaalla ei olla kovin tyytyväisiä valtakunnan politiikkaan. Etenkin turpeen alasajo ottaa koville, Alajärven kunnallisjärjestöä johtava Palmu kertoo.
– Onhan se katastrofi, jos yrittäjä on investoinut 1,5 miljoonaa euroa ja ajatellut, että sillä mennään ainakin vuoteen 2030 saakka, mutta elanto lähteekin nopeasti alta.
Palmu lupasi viedä paikallisten terveiset kansanedustajille ja ministereille. Ja sen hän tekikin.
– Olen sanonut, että yrittäkää nyt korjata mitä korjattavissa on. Mutta kunnallisissa lämpölaitoksissa istuu tietysti paikallisia päättäjiä, heidän kanssaan pitää keskustella myös.
Ehdokaspuheluiden perusteella toinen ihmisiä hiertävä asia on maatalouden heikko kannattavuus. Se on tuttu asia myös maatalousyrittäjänä toimivalle Palmulle.
Hän vaihtoi maitotilansa hiehonkasvatukseen vuonna 2007. Homma loppuu kuitenkin tähän kevääseen ja 50 hiehoa lähtee. Tiloja olisi muuten pitänyt remontoida isolla rahalla.
– Eläimiä pitäisi olla paljon. Jos olisimme teettäneet 150 hiehon kasvattamon, olisi mennyt 23 vuotta, ennen kuin olisi viivan alle jäänyt mitään, Palmu sanoo.
– Ajattelimme, että ehkä tämä polku on kuljettu loppuun maatalouden epävarmuuden takia.
Palmuille jää kuitenkin vielä vähän ylämaankarjaa.
– Ne on lähinnä lemmikeiksi otettu, Palmu naurahtaa.
Hiehoista luopuminen oli Palmulle vaikea päätös. Kotona on ollut eläimiä aina. Sari Palmun lapsuudessa parikymmentä lypsylehmää riitti vielä koko perheen elantoon.
– Mutta lukujen kanssa on hirmu hankala ruveta väittelemään.
Palmun päivätyöt ovat olleet kotitilalla, mutta hänen aviomiehensä Eero Palmu työskentelee myös puolustusvoimilla Tikkakoskella. Lapsista Iida, 19, on tämän kevään ylioppilas ja Matias 16-vuotias yläkoululainen.
Palmu aikoo laajentaa seuraavaksi rypsinviljelyä ja alkaa viljellä vehnää kauran ja ohran ohella.
– Koko ajan mietitään, mitä laitetaan kasvamaan ja mikä kannattaa tulevaisuudessa. Nyt on aika tähyillä työpaikkoja tilan ulkopuolelta.
Sari Palmu valmistui lastensairaanhoitajaksi vuonna 1996, jolloin alan työtilanne oli Suomessa huono. Monet sairaanhoitajat lähtivät ulkomaille töihin.
Palmulla oli jo valmistumispäivänään suuri vastuu vanhempiensa maatilasta, koska hänen äitinsä oli joutunut vakavaan kolariin kolme vuotta aiemmin.
– Siinä ei paljon kyselty, että osaatko ja alatko. Lomittajan hoitaessa eläimet kävin koulun loppuun. Opintojen jatkaminen oli mielessä, mutta silloin olisi pitänyt muuttaa kauemmaksi, ja olin jo niin kiinni tilan töissä, hän kertoo.
Sukupolvenvaihdos tehtiin lopulta 17 vuotta sitten.
Sari Palmu sanoo ihokarvojensa nousevan puseron alla pystyyn kun kysytään, vieläkö naisjärjestöä tarvitaan keskustassa.
– Tarvitaan entistä enemmän, hän sanoo.
Palmu pyrkii kesäkuun edustajakokouksessa keskustanaisten puheenjohtajaksi oltuaan kolme kautta varapuheenjohtajistossa.
– En todellakaan ole telaketjufeministi. Sekä naisia että miehiä tarvitaan päätöksenteossa, jotta erilaiset ajatukset ja painotukset tulevat esiin. Mutta pehmeämmät arvot tahtovat jäädä nyt jalkoihin.
– Olen nähnyt ja kokenut sen, että naisena joutuu tekemään paljon enemmän töitä, jotta saa samanlaisen arvostuksen kuin mies.
Iso osa kunta-alalla työskentelevistä on naisia, Palmu muistuttaa.
– Naisjärjestöllä on tärkeä tehtävä naisvaltaisten työpaikkojen asioiden esille tuomisessa. Myös puolueessa pitää ottaa paremmin huomioon, että palkansaajissa on valtava voimavara.
Palmu sanoo, että 2020-luvulla olisi jo korkea aika palkkatasa-arvolle.
– On pöyristyttävää, että miehen palkka samasta työstä on suurempi kuin naisen.
Lasikattojen rikkojia tarvitaan edelleen.
Palmun mukaan keskustanaisten täytyy tukea naisia, joilla on pyrkimystä isompiin saappaisiin politiikassa.
– Lasikattojen rikkojia tarvitaan edelleen. Meillä onkin ollut todella huikeita puheenjohtajia, jotka ovat uskaltaneet laittaa itsensä likoon ja ärähtää naisten puolesta.
Palmu kokee, että politiikan huipulla olevat naiset saavat miehiä kovempaa kohtelua silloin, kun he joutuvat kohun keskipisteeksi. Hän myös sanoo, että keskustalaisten tulisi tukea toisiaan vaikeuksissa.
Palmun mielestä “tuntuu hullulta”, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) saa kohuista huolimatta jatkaa tehtävässään.
– Vihreät muodostivat hänen ympärilleen turvapiirin. Keskustan porukka on ollut sen sijaan aika hiljaa vastaavanlaisissa tilanteissa.
Palmu haluaa keskustanaisille nykyistä kuuluvamman roolin keskustassa.
– Tarvittaisiin säännöllisiä tapaamisia puoluejohdon kanssa, ajatusten vaihtoa puolin ja toisin. Keskustanaiset pystyvät auttamaan puoluetta tietyissä asioissa. Myös sisarjärjestöjen yhteistyötä pitää tiivistää.
Sari Palmu on kasvanut paitsi maatalousyrittäjyyteen myös keskustalaisuuteen.
Hänen äitinsä oli aktiivinen keskustanaisissa, isä paikallis- ja piiritasolla. Palmun lapsuusmuistoihin kuuluvat tupaillat kotona ja ehdokkaiden kuvien liimaaminen tulitikkuaskeihin.
Palmu oli 5-vuotias, kun isän hyvä ystävä Johannes Virolainen tuli heille syömään.
– Äiti sanoi, että et sitten mene siihen pöytään häiritsemään. Virolainen kuitenkin pyysi minua polvelleen istumaan. Äiti oli kauhuissaan, että siellä se nyt on, Palmu nauraa.
Hän sanoo rakastavansa nyt itse sitä, että saa puolustaa samanhenkisten keskustalaisten kanssa heikompien asiaa, koulutusta, sivistystä, perhepolitiikkaa ja maataloutta. Keskustanuorista se alkoi 15 vuoden iässä.
– Meitä on joukko ihmisiä, joille samanlaiset asiat ovat tärkeitä.
Palmu on ottanut omat lapsensa mukaan järjestötouhuun pienestä pitäen.
Matias polki eskari-ikäisenä puolueen puheenjohtajan Juha Sipilän rinnalla Pyörät pyörimään -tapahtumassa ja Iida innostui pikkutyttönä eurovaaleista. Hän kiipesi Kyösti Virrankosken vaaliasuntoauton portaille ja huusi ohikulkijoille, että “äänestä Kyöstiä”.
– Ihmisillä oli hauskaa, Palmu muistelee.
Tupailtoja on tiedossa Palmun kotona taas kun korona suo. Hän tarjoaa keskustalaisille tuttavilleen mielellään myös aterian tai yösijan kotonaan. Viime vuonna puolueen varapuheenjohtajakiertue koukkasi hänen tupansa kautta.
– Joka paikassa on kahvia ja pullaa, niin kyllä se ruoka jossain kohti tuntuu mukavalta. Kiertueella oli mukana sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät näe lehmiä joka päivä, joten niiden kanssa otettiin sitten valokuvia.
Palmun mielestä on sääli, että keskustanaisten edustajakokous joudutaan pitämään kesäkuussa verkossa.
– Joku harrastaa jotain muuta, minä harrastan tätä järjestötyötä. Se on politiikan sokeri ja suola.
Palmu sanoo kokevansa valtavan tunnelatauksen lippumarssilla keskustanaisten edustajakokouksessa tai keskustan puoluekokouksessa.
– Siinä näkyy keskustajärjestön voima, kun suuri joukko marssii pitkin katuja lippujen kanssa ja maakuntalaulut raikaavat.
Keskustanaisten edustajakokous valitsee järjestölle uuden puheenjohtajan 18.–19. kesäkuuta.