Myrkyllistä törkyä, uhriutumista ja maalittamista tuutin täydeltä – some-persuilu joutuu läpivalaisuun uutuuskirjassa
Suomessa ei ole toista puoluetta, jonka sometoiminnassa tarkoitushakuinen provosoiminen, riidan haastaminen, härnääminen sekä hämmentäminen vaikuttavat olevan strateginen työkalu.
Toimittaja Pekka Mykkäsen tuoreessa kirjassaan Likainen somesota (Otava) esittämän luonnehdinnan kohdetta tuskin tarvitsee arvuutella, vaikka kirjoittajan mukaan monenlaista suunsoittajaa esiintyy muissakin puolueissa ja niiden tukijoukoissa.
Mykkänen summaa kirjansa fokuksen olevan siinä, millä tavalla nykyperussuomalaiset tukijoukkoineen ovat hyödyntäneet sosiaalista mediaa noustakseen valtaan, pitääkseen yllä suosiotaan, edistääkseen kärkihankkeitaan maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyen ja käydäkseen poliittisten vastustajiensa, median ja muiden tahojen kimppuun sekä puolustaakseen omiaan.
Mykkänen oli itse tekemässä Helsingin Sanomien uutista puheenjohtaja Riikka Purran nimimerkillä ”Riikka” laatimista vanhoista rasistisista nettikirjoituksista kesällä 2023. Mykkäsen mukaan puolue rakensi aggressiivisilla toimillaan somessa ja reaalipolitiikan puolella vaihtoehtoisen todellisuuden osasta Purran kirjoituksia ja osoitti olevansa pelissään aivan suvereeni.
– Kohu saatiin ainakin omien kannattajien silmissä onnistuneesti pantua median ja muiden väärinymmärtäjien syyksi. Tämän narratiivin rakentamisessa auttoi tietenkin se, että media myös teki virheitä, hän summaa.
Mykkäsen mukaan perussuomalaisilla ja heidän tukijoukoillaan oli yksi vakava tavoite: horjuttaa ihmisten uskoa journalismiin, saada toimittajat varomaan perussuomalaisiin liittyviä aiheita ja kääntää katseet pois itse asiasta eli Purran rasistisista teksteistä.
Kohun keskellä kovan maalittamisen kohteeksi itsekin joutuneen Mykkäsen mukaan juuri mitään vikaa ei perussuomalaisten omasta toiminnasta löytynyt, minkäänlaista näkyvää itsereflektiota ei harjoitettu, ja kaikki oli muiden masinoimaa pahantahtoista hyökkäystä pysyvän uhrin asemaan asettautuneita perussuomalaisia vastaan.
– Hallituksen nimissä luvattiin edistää rasismin vastaista työtä, mutta kun kohusta oli pöly laskeutunut, perussuomalaiset käänsi koko hankkeen kokoomuslaista pääministeriä Petteri Orpoa nöyryyttäneeksi farssiksi.
Mykkäsen mukaan hämmentävää on, että perussuomalaisten nykyversio ei ole juurikaan muuttanut somekäytöstään, vaikka se keväällä 2023 pääsi hallitusvaltaan. Seuraamuksena on ollut jatkuvaa kitkaa ja kipunointia suomalaisessa nykypolitiikassa ja keskusteluilmapiirissä.
– Tangon tanssimiseen tarvitaan kaksi ja piiritanssiin jo enemmänkin väkeä, mutta uskallan sanoa, että perussuomalaisilla ja puolueen huutosakeilla on Suomen puolueista ollut nykyisen keskustelukulttuurin tulehtumiseen poliittisista puolueista ylivoimaisesti eniten vaikutusta, Mykkänen arvioi.
Helsingin yliopiston tutkija Oula Silvennoinen sanoo Mykkäsen kirjassa monien perussuomalaisten poliitikkojen pyörineen vuosien saatossa samoissa piireissä, joissa suomalainen äärioikeisto vaikuttaa. Puolueen edustajien levittämät ajatukset ammentavat myös samoista sammioista kuin kansainvälisen äärioikeiston.
– Teemat otetaan ennen kaikkea Yhdysvalloissa käytävästä poliittisesta keskustelusta ja somekeskusteluista. Ja sitten ne tuodaan reaaliajassa hämmentävällä tavalla Suomeen. He rupesivat huutamaan wokesta ennen kuin kukaan muu oli Suomessa kuullutkaan, että mikä ihmeen woke ja mitä se tarkoittaa edes, Silvennoinen näkee.
Silvennoisen mukaan perussuomalaiset on liikkeenä täysin epäomaperäinen, eikä sano mitään sellaista, mitä vaikka äärioikeisto muualla Euroopassa ei sanoisi.
Yhdysvalloissa woke on trumpilais-muskilaisten konservatiivien parissa kirosana ja vaaralliseksi leimattu ”ajatusvirus”, ja sellaiseksi se on kopioitu myös perussuomalaisten ja muun eurooppalaisen laitaoikeiston kielenkäyttöön, Silvennoinen huomauttaa.
MykkäsEN mukaan perussuomalaiset ovat mestareita myös ”mutkuttelussa”, keskustelun kääntämisessä muihin asioihin silloin, kun heidän oma saunansa on tulessa.
Kun esimerkiksi humalainen perussuomalaisten kansanedustaja Tomi Immonen tammikuussa poistettiin Finnairin koneesta, perussuomalaisten Jani Mäkelä yritti haastattelussa kääntää keskustelua Venäjä-kommenteillaan aiemmin tyrmistyttäneeseen demareiden Kimmo Kiljuseen, Mykkänen huomauttaa.
Mykkäsen kirjassa käydään läpi sosiaalisen median, ennen kaikkea vihapuheen, disinformaation ja manipuloinnin tyyssijan Twitter-X:n keskustelukulttuuria laajemminkin.
Kirjoittajan mukaan maailmalla on todistettu, kuinka some vihapuheineen ja disinformaatiokampanjoineen voi olla uhka demokratialle, ja jotakin omituista on päässyt tapahtumaan ihmisille ainakin silloin, kun he ovat ruutujensa ääressä.
– Kun vierailen vaikkapa ruokakaupassa, oletan siellä olevan niitä samoja ihmisiä, jotka huutavat toisilleen kurkku suorana somessa. Mutta marketissa en kuule juuri koskaan kenenkään huutavan mistään syystä, Mykkänen huomioi.
Mykkäsen mukaan tosielämän rauhallisuus someen verrattuna herättää pientä toivonkipinää.
– Tiedämme, että ihmisillä on tapana kaunistella omaa elämäänsä some-päivityksissä vaikkapa Facebookissa ja Instagramissa. Ehkä ihmiset teeskentelevät myös olevansa ilkeämpiä ja vihaisempia kuin ovatkaan, hän pohtii.
Pekka Mykkänen: Likainen somesota (Otava), 393 s.