Suomi nousi maailman houkuttelevimmaksi kaivosalan investointikohteeksi
Kaivosalan yrityksille suunnatun kansainvälisen kyselyn mukaan Suomi on maailman houkuttelevin alue kaivosinvestoinneille. Toisella sijalla on Nevadan osavaltio Yhdysvalloissa ja kolmantena Alaska.
Kyselyyn osallistuneet luonnehtivat Suomen yhteiskuntajärjestelmää läpinäkyväksi ja tiedon ja geologisten aineistojen saatavuutta hyväksi. Tärkein tekijä on kuitenkin geologia.
– Suomen kallioperässä esiintyy runsaasti erilaisia arvokkaita mineraaleja, ja meillä tehdään myös jatkuvasti mineraalipotentiaalin kartoitusta ja kohdetutkimuksia, kuten esiintymien koon, laajuuden ja pitoisuuden kartoituksia, kertoo Tietoratkaisut-yksikön päällikkö Katja Lalli Geologian tutkimuskeskuksesta GTK:sta.
Suomen sijoitukseen vaikuttavat myös turvallisuus, osaava työvoima ja viennin esteiden puuttuminen.
Kaivosalan yrityksille vuosittain tehdystä kyselystä vastasi kanadalainen Fraser-instituutti. Kysely tehtiin ennen kaivosveron korottamista, ja vastaukset koskevat vuotta 2024.
Edellisellä kerralla Suomi jäi sijalle 17.
Toimintaympäristön ja sääntelyn suhteen Suomi arvioitiin kyselyssä maailman toiseksi parhaaksi. Kärkipaikan vei Irlanti. Ruotsi oli kyselyssä kuudentena ja Norja kymmenentenä, mikä herättää kysymyksen siitä, onko kaivosalan sääntely Suomessa löyhempää kuin Ruotsissa.
Katja Lallin mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan sääntely on samantapaista molemmissa maissa.
– Kaivos- ja ympäristölainsäädäntö perustuu kummassakin maassa EU-sääntelyyn. Molemmissa maissa on myös käytössä valtausjärjestelmä, jossa etuoikeus on valtauksen löytäjällä eikä maanomistajalla. Suomalainen maanomistaja saa kuitenkin hieman suuremman korvauksen kuin ruotsalainen, hän kertoo.
Suomen ensimmäiset kaivoslait laadittiin jo Ruotsin vallan aikana. Suomessa toimivaltainen viranomainen kaivosluvissa on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Ruotsissa toimii vastaava viranomainen.
Erojakin löytyy, ja ne voivat selittää sitä, että Ruotsi jäi kaivoksiin liittyvien investointien kiinnostavuudessa Suomen taakse.
– Ruotsissa ei ole varausjärjestelmää, vaan siellä pitää tehdä ensin malminetsintähakemus. Suomessa voidaan tehdä sen sijaan varaus, joka antaa etuoikeuden malminetsintäluvan hakemiseen. Suomen sääntely voi olla hieman ennakoitavampaa, Lalli kuvaa.
Investointipäätöksiä helpottavat Lallin mukaan myös paikkatietoaineistojen saatavuus ja kaivosyhtiöille tarjottavien palveluiden laatu. Uusien toimijoiden ei tarvitse aloittaa Suomessa tyhjältä pöydältä, sillä kaivosyhtiöt luovuttavat keräämänsä tiedot Tukesille lopettaessaan projektinsa.
– Lupa-alueen rauetessa tiedot siirtyvät GTK:lle. Yhtiöt luovuttavat myös edustavat kairausnäytteet arkistoomme, jolloin valtion haltuun siirtyy arvokasta näyte- ja tietomateriaalia. Tieto ei mene hukkaan, vaan sitä käytetään uudelleen ja uudelleen, Lalli kuvaa.
GTK on panostanut jo vuosikymmenien ajan geologisten tietojen keräämiseen, verkkopalveluiden kehittämiseen ja muiden keräämän aineiston jakelemiseen. Verkkopalvelut ovat kaikkien käytössä, ja esimerkiksi Hakku-palvelusta pääsee lataamaan aineistoja.
GTK:lla on arkistossaan myös runsaasti kallioperänäytteitä eli kairasydämiä eri puolilta maata. Näytteet voivat auttaa investointipäätöksissä.
– Kairasydän on timanttikairalla kallioperästä otettu näyte, jonka pituus ja paksuus voivat vaihdella. Sydämet ovat yleensä 50–700 metrin mittaisia kivipötköjä, jotka ovat halkaisijaltaan hieman alle neljä senttiä, Lalli kertoo.
GTK tekee mineraaleihin ja kiertotalouteen liittyvää tutkimusta muun muassa Espoossa sijaitsevassa tutkimuslaboratoriossa ja Outokummussa sijaitsevissa laboratorioissa sekä koetehtaalla.
Outokummussa tulee viiden vuoden kuluessa käyttöön uusi koetehdas. Tarkoituksena on lisätä tutkimuskapasiteettia ja kehittää nykyistä parempia ja kestävämpiä ratkaisuja muun muassa kaivosvesien käsittelyyn.
Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola on seurannut vuosikymmeniä kaivostoimintaa ja Suomen kaivoslainsäädännön uudistamista.
– Suomi on hyvin kaivosmyönteinen valtio kansainvälisesti vertaillen, hän kiteyttää näkemyksensä.
Luonnonsuojeluliiton mielestä yksi ongelma on, että kaivoslain mukaiset lupa-asiat käsitellään Tukesissa irrallaan ympäristöluvista. Kaivoslupa, ympäristölupa ja vesitalouden tarkastelu tulisi kytkeä yhteen, ja kokonaisuudesta tulisi päättää yhdessä virastossa, katsoo Veistola.
– Jos näin toimittaisiin, otettaisiin samalla kertaa huomioon kaikki asiat, ja se olisi kaikkien etu. Nykykäytännössä voidaan vasta myöhäisessä vaiheessa huomata, että luvan myöntämiselle onkin esteitä. Kaivosten luvittaminen on meillä irrallista ja se tehdään ennen muita arvioita, Veistola sanoo.
Suomen luonnonsuojeluliitto ei vastusta kaikkia kaivoksia, mutta liiton mielestä tarkka harkinta on tarpeen, kun pohditaan uusien kaivosten avaamista.
– Useat malmiomme ovat kuitenkin kansainvälisesti verrattuina varsin köyhiä, ja niiden käyttöaika on suhteellisen lyhyt, Veistola toteaa.
Kaivosten jäljet ja kaivosjätteet säilyvät luonnossa jopa vuosituhansia.