Muistatko vielä "kuivat" kunnat? – viimeinen keskioluen kieltänyt pitäjä antoi periksi 1995
Suomenmaa julkaisee pääsiäisenä uudelleen viime kuukausien kiinnostavia juttuja. Juttu on julkaistu alun perin 11.2.2024.
Keskioluen vapauttaminen vuonna 1969 oli tapahtuma, jota muistellaan usein erilaisissa sosiaalihistoriallisissa potpureissa.
Sen sijaan vastareaktiona syntyneitä kunnallisia keskiolutkieltoja verhoaa enimmäkseen unohduksen hämärä, vaikka parhaimmillaan yli 90 kuntaa kielsi keskioluen myynnin ja anniskelun.
Keskioluen vapautuslain myötä keskiolutta sai myydä elintarvikeliikkeissä ja anniskella kahviloissa niissä kunnissa, joissa valtuusto oli antanut siihen yleissuostumuksen. Lähes kaikki kunnat sallivat tuolloin oluen myynnin aloittamisen.
Laki antoi kuitenkin mahdollisuuden myös yleissuostumuksen peruuttamiseen. 1970-luvun puoliväliä lähestyttäessä alkoikin esiintyä vaatimuksia keskiolutlain kumoamiseksi ja yleissuostumuksen peruuttamiseksi kunnallisella tasolla.
Kuntien keskiolutkiellot jäivät historiaan 1990-luvun alkupuolella.
Vaatimukset voimistuivat sitä mukaa kuin keskioluen vapaan myynnin kannatus väheni mielipidekyselyissä. Kun vapaan myynnin kannattajia oli syksyllä 1969 peräti 82 prosenttia, syksyllä 1976 heitä oli enää 44 prosenttia.
Vapaan myynnin puolustajat menettivät enemmistönsä ilmeisesti vuonna 1975. Sama vuosi oli myös vilkkainta keskiolutkeskustelun aikaa, kun aihe oli esillä peräti 175 kunnassa.
Keskioluen kieltämisessä aloitteentekijöinä olivat varsinkin kuntien raittiuslautakunnat, seurakuntien kirkkoneuvostot ja Suomen kristillisen liiton eli nykyisen kristillisdemokraattien paikallisosastot.
Keskioluen kieltämistä vaadittiin erityisesti maatalousvaltaisissa uskonnollisten herätysliikkeiden ja raittius-aatteen sävyttämissä kunnissa. Kieltoa perusteltiin usein nuorten suojelemisella ja keskioluen myynnin valvontavaikeuksilla.
Vuonna 1978 tehdyssä Hannu Mäkisen tutkimuksessa kiellon vaikutuksista todettiin, että kielloilla saatiin tutkituissa kunnissa alkoholin kulutusta alas noin kahdeksan prosenttia. Tutkimukseen otetut ”kuivat” kunnat olivat Nivala, Tuusniemi, Kuusamo, Vammala ja Kruunupyy.
Tutkituissa kunnissa muualta hankitut alkoholijuomat korvasivat noin 70 prosenttia aikaisemmin keskioluen muodossa juodusta alkoholista. Aivan nuorimpien alkoholin käyttöä aloittelevien, syrjäkylällä asuvien ja Alkossa asioimisesta periaatteellisista syistä kieltäytyvien juomien hankintaa keskiolutkiellot vaikeuttivat.
Korvikealkoholin kysynnässä todettiin selvää lisäystä Tuusniemellä ja Nivalassa. Molemmissa korvikkeiden kysyntä lisääntyi muutamissa liikkeissä välittömästi kiellon jälkeen.
Useimmat myymälät reagoivat panemalla korvikkeet ”tiskin alle”, mutta muutamat jatkoivat myyntiä pienellä ryhmälle ikääntyneitä alkoholin suurkuluttajia.
Myös laittomien alkoholijuomien valmistus lisääntyi keskiolutkieltojen jäIkeen. Kiljun valmistus kasvoi selvästi Tuusniemellä ja Nivalassa. Myös kuusamolaisen ilman maltaita valmistettavan kiljun eli ”jyskyn teko” lisääntyi hieman. Pontikankeittoa ei havaittu aikaisempaa enempää yhdessäkään tutkitussa kunnassa.
Joillakin kieltokunnissa toimivilla kaupoilla oli myös myymäläauto, joka sai myydä keskiolutta poiketessaan kierroksellaan naapurikunnan puolelle. Olutostoksille ajettiin myymäläauton perässä ja joskus kyydissäkin.
”Kaljarallia” harrastettiin muutenkin. Alajärveläinen pitkän linjan kunnallispoliitikko Jukka-Pekka Matintupa kertoi Ylelle vuonna 2016, että ralli näkyi lauantaiaamuisin Kyyjärven suuntaan.
– Alajärveläisiä oli oikein jonossa Kyyjärvellä pienen kaupan edessä odottamassa, että kauppa aukeaa ja taas saa kaljaa, Matintupa muisteli. Hänen mukaansa tilanne koettiin Alajärvellä jonkin verran kiusalliseksi ja hävettäväksikin.
”Erikoistuneita” kyläkauppoja oli rajaseuduilla pitkin maata. Esimerkiksi Tuusniemellä vastaava ostospaikka oli ”vapaan ” Outokummun puolella 15 kilometrin päässä Tuusniemen kirkonkylästä sijainnut Varislahden kyläkauppa.
Kahvila Näkki Helsingin Siltasaarenkadulla 1976. (Kari Hakli/Helsingin kaupunginmuseo)
Keskioluttulojen menetyksen merkitys oli useimmissa kunnissa vähäinen vähittäiskaupalle eikä pelättyä rahavirtojen suuntautumista naapurikuntien puolelle useimmissa kunnissa tapahtunut.
Keskiolutkieltojen pelättiin tuovan mukanaan kauppakuolemia. Tuusniemellä lopettikin toimintansa kolme kauppaa, joista yksi olisi lakkautettu ilman kieltoakin. Kaksi muuta olisi jatkanut toimintaansa.
Toinen kiellon uhriksi joutuneista kaupoista sijaitsi lähellä naapurikunnan puolella sijaitsevaa myymälää, joka imaisi kiellon jälkeen asiakkaat itselleen.
Toinen lakkautettu myymälä sijaitsi saaressa ja oli elänyt kesälomalaisten ostoksien varassa. Kesäasukkaat siirtyivät keskioluen perässä naapurikuntien puolelle ostoksille, minkä seurauksena myynti väheni 60 prosenttia.
Keskioluen anniskelupaikat sen sijaan joutuivat käymään läpi vaikean sopeutumisvaiheen ja parantamaan muita palvelujaan. Tulos oli siten ”tavallisen” kuntalaisen kannalta myönteinen.
Keskiolutkiellot vähensivät työpaikkoja erityisesti kahvilasektorilla, mutta joitakin työpaikkoja meni myös vähittäiskaupan piiristä.
Tutkituissa viidessä kunnassa vain kaksi keskioluen anniskelupaikkaa lopetettiin kieltojen toteuduttua. Toinen näistä oli vammalalainen oluenmyyntiin keskittynyt heikkotasoinen baari, joka mahdollisesti olisi lopettanut toimintansa muistakin syistä noihin aikoihin. Toinen oli Kuusamossa toiminut saksalaisen lomakylän baari, jonka asiakkaat joivat keskiolutta ruokajuomanaan.
Kuntien keskustat rauhoittuivat keskioluen hävittyä baareista ja säilöönotot vähenivät ensimmäisten kieltokuukausien aikana niissä kunnissa, joissa ei ollut Alkon myymäIää. Vaikutus jäi kuitenkin tilapäiseksi.
Alkoholijuomien laiton valmistus ja välitys sekä korvikealkoholien käyttö lisääntyivät hieman väestö-ryhmissä, joiden alkoholijuomien saanti vaikeutui olennaisella tavalla.
Suomessa oli kaikkiaan noin 90 kuntaa, joissa keskiolut kiellettiin. Suurin osa sijaitsi Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa maatalousvaltaisissa pitäjissä.
1980-luvulla kuntien omalle elinkeinotoiminnalle enemmän tai vähemmän haitallisina pidettyjä kieltoja alettiin perua. Oulun läänin viimeinen kieltokunta Taivalkoski salli keskioluen vuonna 1993.
Viimeisenä Suomessa ja koko Euroopan Unionissa kiellosta luopui vuonna 1995 ruotsinkielisellä Pohjanmaalla sijaitseva vahvan lestadiolainen Luodon kunta.