Muistatko, milloin kana ilmestyi ruokapöytääsi? – 1970-luvulla liha tarkoitti suomalaisille jauhelihaa ja makkaraa
Liha ei enää maistu kaikille ilmastosyistäkään, mutta suomalaisten lihansyöntitottumukset ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä muutenkin.
Vielä 1970-luvun Suomessa liha tarkoitti arkioloissa ennen kaikkea jauhelihaa ja makkaraa. HK:n Sinisenä sittemmin tunnettu lenkkimakkara tuli markkinoille vuonna 1963.
Makkara oli 1960-luvun alussa vielä kallis käsityönä tehtävä tuote, mutta koneellinen valmistus teki siitä edullista koko kansan ruokaa. Nakit yleistyivät 1970-luvulla ja lasten herkuksi nousi nakit ja muusi. Myös maksaruokia syötiin paljon.
Pihvejä ja paisteja nähtiin ruokapöydissä vain harvoin. Kokonainen kanakin oli erikoisherkku, jota syötiin sunnuntaisin. Ero nykypäivään on dramaattinen: vielä 1970-luvun alussa keskivertosuomalainen söi kanaa alle kilon vuodessa, kun nykyisin suomalaiset syövät broileria noin 25 kiloa vuodessa.
Vaikka kana on nykyisin mitä tavallisinta arkiruokaa, suomalaisessa ruokaperinteessä se on vielä melko tuore tulokas. Broilerituotanto alkoi Suomessa vuonna 1959, mutta se lopetettiin jo muutaman vuoden kuluttua kannattamattomana. Broilerit tuotiin ruokakauppoihin uudestaan vasta vuonna 1970.
Suomessa kanatalous olivat pitkään enemmänkin munatuotantoa kuin lihatuotantoa. Syötävät kanat olivat yleensä vanhoja ja lopettaneet munimisen, ja liha oli sitkeää. Broilerinkasvatuksen yleistyminen muutti tilanteen.
Paloiteltu broilerinliha tuli kauppoihin vasta 1980-luvun puolen välin jälkeen. Sitä alettiin marinoida teollisesti 1990-luvun alussa, mikä johti broilerisuikaleiden käytön yleistymiseen.
1970-luvun alun voimakas inflaatio näkyi ruuan hinnan nousuna, mikä lisäsi pakastimien suosiota: edullista lihaa ostettiin isoina erinä ja pakastettiin.
Jauheliha oli usein tarjouksessa ja kokoliha tarkoitti yleensä kyljyksiä tai pata- ja karjalanpaistilihoja. Pataruuat ja keitot olivat tavallisia, ja niihin voitiin käyttää halvempia ruhonosia. Paistia ja fileitä ei syöty kuin suurina juhlina, eikä täyslihamakkaroita tai leikkeleitä juuri syöty.
Jauhelihaa alettiin lisätä myös makaronilaatikkoon, josta tuli pääruoka ja lasten herkku. Lihapullatkin kuuluivat arkiruokapöytään.
Vaikka liha oli kallista, sen kysyntä kasvoi 1970-luvulla jatkuvasti. Sianlihan edullisuus suhteessa nautaan oli seurausta maatalouspolitiikan aiheuttamasta ylituotannosta, mutta sitä syötiin hinnan noustessakin.
Tämä näkyi selvästi vuonna 1972 kun tuotantorajoitusten vuoksi sianlihan hinta nousi, mutta kysyntä kasvoi. Loppuvuodesta 1972 lihaa jouduttiin jopa tuomaan ulkomailta, mikä oli hyvin epätavallista.