Monen kalan vaellus tyssää turbiiniin – kala-aktiivit vaativat energiayhtiöiltä vastuullisempia toimia vaelluskalojen palauttamiseksi

Vaelluskalat

Kala-aktiivi Urho Haholla, 26, on yksi toive ylitse muiden – saada kaikille vaelluskalalajeille sopivat ylös- ja alasvaellusreitit Oulujokeen sekä muihin lähijokiin. 

– Olen kalastanut pienestä pitäen Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapsissa. Kasvoin Kiiminkijoen rannalla. Kalat ovat minulle sydämenasia, Haho kertoo. 

Hän on lukenut vaelluskaloista valtavasti ja nähnyt vaivaa edistääkseen niiden asemaa.  

Haho tuntee läpikotaisin 106 kilometriä pitkän Oulujoen, joka laskee Vaalassa, Kajaanissa ja Paltamossa sijaitsevasta Oulujärvestä Perämereen. 

Vaikka Oulujoki virtaa pitkästi Pohjois-Pohjanmaalla, suurin osa Kainuusta kuuluu Oulujoen vesistöalueeseen. 

Esimerkiksi Hyrynsalmen ja Sotkamon reitit ovat iso osa Oulujoen vesistöä. 

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pauliina Louhi kertoo, että kalojen nousuvaellus katkesi monista joista sodan jälkeen rakennettujen vesivoimaloiden vuoksi. 

– On selvää, että rakennetussa joessa lohi ei enää pääse nousemaan ylävirtaan lisääntymisalueilleen, eivätkä poikaset pääse alasvaeltamaan syönnösalueilleen ilman toimivia vaellusreittejä. 

Oulu on tervakaupungin ohella ollut myös merellinen kalakaupunki. 

Louhen mukaan ainakin yksittäisiä vaelluskaloja on noussut Oulujoessa jopa Oulujärven yläpuolisiin vesistöihin.   

– Vanhat havainnot ovat kuitenkin hankalia varmentaa, koska siltä ajalta ei ole olemassa esimerkiksi paljoa valokuvia. Silti vahvat kertomukset saalistiedoista elävät. 

Myöskään Iijoella vaelluskalat eivät pääse nousemaan lähimpänä merta sijaitsevasta Raasakan voimalaitoksesta ylöspäin. 

– Iijoen vanhassa uomassa on menneillään pieni vesityskokeilu, mutta todennäköisesti valtaosaa kaloista houkuttelee edelleen Raasakan voimalaitoksen isompi virtaama ja ne ajautuvat voimalaitoksen alapuolelle.  

Louhen mukaan kalatiesuunnitelmat ovat Iijoella pitkällä, mutta eivät vielä toteutumassa. 

Sen sijaan Iijoella on viime aikoina edistetty kalojen alasvaellusta rakentamalla ylimmälle voimalaitokselle Haapakoskelle poikasten alasvaellusta ohjaava aita sekä reitti voimalaitoksen ohitse. 

Koko vaellusreitin toimivuutta lohen vaelluspoikasille päästään seuraamaan kesällä 2022.  

Urho Haho tuntee läpikotaisin 106 kilometriä pitkän Oulujoen.

Oulujoen pääuomassa on kahdeksan voimalaitosta. 

Lohi palaa aina kutemaan sinne, missä se on syntynyt. Nyt vaellusmatkan keskeyttävät voimalaitokset.  

Kalaharrastajilla ja asiantuntijoilla on monia näkemyksiä siitä, minkälainen on paras kalatie. 

Haho osoittaa Merikosken betonisia kalaportaita ja toteaa, ettei usko, että siika nousisi sellaisiin suurina määrinä. 

– Luonto on järjestänyt vaelluskalojen vaeltamisen jokia ja puroja pitkin. Minun mielestäni kalatien tulisi olla sellainen, Haho pohtii. 

Louhi muistuttaa, että ei ole olemassa yhtä väylää, joka mahdollistaa kaikkien kalojen vaellukset.  

– Kalojen vaelluksen mahdollistava ratkaisu riippuu tavoitteesta ja kohteen ympäristöstä. Joissain kohteissa ohitusuoma voisi olla toimiva ja paras ratkaisu, mutta on myös kohteita, jonne sitä ei voida rakentaa. Silloin jonkinlainen tekninen kalatieratkaisu voisi olla mahdollinen. 

Teknisiä kalateitä ovat esimerkiksi allastyyppiset kalatiet, pystyrakokalatiet ja kalahissit. 

Tekninen kalatie voi olla esimerkiksi betonista valmistettu portaikko vedessä. 

Luonnonmukaiset kalatiet, joita etenkin kalaharrastajat suosisivat, rakennetaan luonnonkivistä ja ne mukailevat luonnollisia puroja ja pieniä jokia. 

Lisäksi luonnonmukaisiin kalateihin tehdään kutualueita. 

Aina ei kuitenkaan tarvitse valita vain toista, vaan luonnonmukaisia ja teknisiä kalateitä voi myös yhdistellä. 

– Vaelluskalojen palauttaminen ei ole halpaa lystiä eikä se tapahdu hetkessä. Jos niin isoihin toimenpiteisiin lähdetään, pitää lisääntymispinta-alaa olla, pelkkä vaellusreitti ei riitä. Myös kalastusta on säädeltävä riittävästi, Louhi kertoo. 

– Rakennetuissa vesistöissä on moniulotteisia haasteita. Voimakkaasti rakennettujen ja säännösteltyjen vesistöjen lisääntymisalueiden ja veden laatua tulisi myös parantaa vaellusyhteyden palauttamisen lisäksi, Louhi huomauttaa. 

Perämeren lohikannat ovat erikoistutkijan mukaan hyvässä kunnossa. Nyt lohi ja muut kalat pitäisi vain saada takaisin jokiin lisääntymään. 

Luonnonmukaisia ja teknisiä kalateitä voi myös yhdistellä.

Oulujoella vaelluskalojen ohitettavana on nyt seitsemän voimalaitosta. 

Kalojen vaellusyhteyden palauttamiseksi tarvittaisiin joko toimivat kalatiet tai vaellusesteiden purkamista. 

Pohjoisten rakennettujen jokien tilanne on Louhen mukaan parantunut paljon siitä, mitä se oli vielä joitain vuosia sitten.   

Sekä Louhi että Haho näkevät silti, että vastuu vaelluskalojen palauttamisesta on vesivoimayhtiöllä. Myös valtion ja muiden tahojen täytyy olla heidän mielestään mukana tavalla tai toisella. 

Oulujoen pääuoman kahdeksasta voimalaitoksesta yhden omistaa Oulun kaupungin osakeyhtiö Oulun energia, mutta loput voimalaitokset ovat Fortumin. 

Oulun energian omistamassa Merikoskessa on jo kalaportaat. 

– Oulun kaupunki on hoitanut oman tonttinsa, sillä vaelluskalat pääsevät Merikosken yli. Nyt Fortumin on aika hoitaa oma tonttinsa, Haho vaatii. 

– Hallitusohjelmassa on vesilain uudistaminen. Vesilaki pitäisi saada kiireesti nykypäivään. Minusta se ei vastaa enää EU-säädöksiä.   

Haho kannustaakin jokivartisia kuntia yhteistyöhön jokien hyväksi.  

– Minä vetoan kuntiin, että ne hakisivat alueensa voimalaitoksille aluehallintovirastolta kalatalousvelvotteiden päivittämistä ja voimalaitoslupien tarkistamista.  

Kalatalousvelvoitteissa velvoitetaan vesivoimayhtiö tai vesistön esteen, kuten voimalaitoksen, omistaja kantamaan vastuu. 

Tällöin voimalaitoksen omistajan olisi tehtävä töitä vahinkojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi, jos laitoksesta on vaelluskaloille haittaa. 

Käytännössä kyse on siis kalateiden rakentamisesta, kalojen istuttamisesta tai niiden yhdistelmästä. 

Kansalasialoite kalatalousvelvoitteiden päivittämiseksi on jo tehty Muhoksella. Samanlainen on tekeillä myös Vaalassa ja Utajärvellä. 

– Oulu on herännyt Oulujoen kehitykseen, nyt tarvitaan naapurikunnat mukaan! Esimerkiksi keskelle Oulun kaupunkia on mahdollisesti syntymässä 23 hehtaaria koskea Merikosken kuivauomaan, Haho kertoo iloisena. 

– Kaikenlainen viivyttely vaelluskala-asioissa täytyy lopettaa, hän kannustaa. 

Tekninen kalatie voi olla esimerkiksi betonista valmistettu portaikko vedessä.

Moniin jokiin istutetaan kirjolohta, joka on haitallinen vieraslaji. Hahon ja Louhen mukaan näitä lajeja tulisi juuri siitä syystä välttää käyttämästä. 

– Virtavesiin, joissa lohi tai taimen luontaisesti lisääntyy, ei pitäisi istuttaa kirjolohta, Louhi toteaa. 

Hän kuitenkin ymmärtää kirjolohen tilapäisen istutuksen virkistyskalastajien iloksi alueille, joista se ei pääse liikkumaan muualle. 

– Esimerkiksi Oulujoella Merikosken ja Montan välille istutus on todennäköisesti harmitonta, mutta tilanne voi muuttua ajan kuluessa. Pääasia on, että kirjolohi ei pääse alueelle, jossa lohi tai taimen luontaisesti lisääntyy.  

Vaelluskalat ovat olleet tapetilla viime aikoina ja ne puhuttavat yli puoluerajojen. Myös Haho on huomannut, että kala-asia kiinnostaa yhä useampia.  

– Nyt on alettu tajuta, että esimerkiksi meritaimen ja järvilohi ovat uhanalaisempia kuin saimaannorppa. 

Haho on mukana Pelastetaan vaelluskalat ry:ssä, joka ajaa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vaelluskala-asioita. Jäseniä ropisee rekisteriin koko ajan lisää.  

Haho uskoo, että jos vaelluskala saadaan nousemaan, se tuo mukanaan paljon hyvää joen lähialueelle. 

– Varmasti vaikutukset olisivat isot esimerkiksi matkailuun, elinvoimaan, virkistysmahdollisuuksiin ja sitä kautta työllisyyteen. 

Hän muistuttaa, että joki on kautta aikojen ollut vaelluskalojen koti, vesiliikenteen pääväylä ja mahdollistanut kalastuselinkeinon. 

– Nyt joki on oikeastaan valjastettu ainoastaan sähköntuotantoon. Minusta niin ei pitäisi enää nykyaikana olla.  

Hahosta tuntuu, ettei hän enää taistele tuulimyllyjä vastaan, vaan kala-asioihin on herätty.  

– Luonnon monimuotoisuudenkin takia meidän tehtävämme on palauttaa luontoon sieltä tuhottuja lajeja. Ennen meillä oli Itämereen laskevia lohijokia Suomessa 33, nyt niistä vapaana ovat vain Simo- ja Torniojoki.  

Oulu on tervakaupungin ohella ollut myös merellinen kalakaupunki.

Fortum korostaa Suomenmaalle, että se pitää tärkeänä vaelluskalojen elinolojen parantamista ja luonnonkantojen vahvistamista. 

Energiakonsernista vaelluskalojen luonnonkierron palauttaminen Oulujoelle on kuitenkin vaikeaa. 

– Pääuomassa on hyvin vähän elinympäristöä tai lisääntymisalueita virtavesikaloille, Fortumilta todetaan. 

Sen sijaan vaelluskalojen elin- ja lisääntymisalueita löytyy yrityksen mukaan esimerkiksi Paltamon Leppikosken yläpuolelle laskevista sivujoista.  

Yhtiö kertoo ryhtyneensä konkreettisiin toimiin vaelluskalakantojen edistämiseksi. 

Se muun muassa toteuttaa Hyrynsalmen reitillä vapaaehtoisena hankkeena hydraulisen kalatien vaelluskaloille. 

Kalasydän-laitteiston avulla Fortum avaa kaloille vaellusyhteyden voimalaitoksen yläpuolisille lisääntymisalueille.  

Fortum huomauttaa, että samat ratkaisut eivät toimi kaikkialla, kun rakennettujen vesistöjen kalakantoja elvytetään. 

– Vaelluskalakantojen vahvistamisessa tarvitaan erilaisia keinoja ja toimenpiteitä sekä askel kerrallaan etenemistä tutkimustiedon ja kokemuksen karttuessa.   


Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokuussa 2021.

Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.