Ukrainasta löytyy maametallien aarreaitta, jota Yhdysvallat hamuaa – tämä siitä tiedetään
Tiistaina julkisuuteen tulleiden mediatietojen mukaan Ukraina ja Yhdysvallat ovat päässeet sopuun mineraalisopimuksesta, jolla Yhdysvallat saisi Ukrainan maametalleja ja muita luonnonvaroja vastineeksi Ukrainan saamasta avusta. Sovusta kertoi tiistaina Financial Times.
Neuvottelut olivat kiristäneet maiden välejä, koska sopimuksesta tiettävästi puuttuivat Ukrainan vaatimat turvatakuut ja vaatimuksia pidettiin kohtuuttomina. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väläytteli alun perin lukua 500 miljardin dollarin mineraalituotoista Yhdysvalloille korvauksena Ukrainan saamasta avusta.
New York Timesin mukaan Yhdysvallat on poistanut aiemmasta sopimusluonnoksesta Ukrainan vastustamia kohtia, mukaan lukien 500 miljardin summan Yhdysvaltojen omistamaan rahastoon.
Sitä, kuinka paljon Ukraina lopulta joutuu maksamaan Yhdysvalloille, ei lehden mukaan ole kerrottu. Mediatietojen mukaan sopimus koskisi mineraalivarantojen ohella myös öljyä ja kaasua. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin odotetaan allekirjoittavan sopimuksen jo tällä viikolla.
Millaisia ovat Ukrainan mineraalit ja mihin Yhdysvallat niitä tarvitsee? STT kokosi oleelliset tiedot.
Ukrainalla on Euroopan suurimpiin kuuluvat varannot nykyaikaiselle teollisuudelle tärkeitä metalleja, kuten litiumia ja titaania, ja suurta osaa näistä varannoista ei ole ollenkaan louhittu.
Ukrainan mukaan se voisi yksin tyydyttää sekä Yhdysvaltain että EU:n titaanintarpeen jopa 25 vuoden ajaksi, ja litiumvarannot on arvioitu Euroopan suurimmiksi.
– Ukrainalla on 23:a niistä 50 strategisesta materiaalista, jotka Yhdysvallat luokittelee kriittisiksi, sekä 26:ta niistä 34:stä, joita EU pitää kriittisen tärkeinä, kirjoitti Ukrainan geologian tutkimuskeskuksen entinen johtaja Roman Opimah blogikirjoituksessa helmikuussa.
– Kolme suurinta, jotka ovat nyt kaikkien mielissä, ovat titaani, uraani ja litium. Uraani tietysti on tärkeää ydinpolttoaineen tuotannolle, titaani avaruus- ja ilmailualalle sekä puolustuskäyttöön ja litium on hyvin tärkeää sähköautojen tuotannolle, arvioi STT:lle Ukrainan resursseja Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkija Cordelia Buchanan Ponczek.
Titaanin, uraanin ja litiumin ohella huomio kiinnittyy niin kutsuttuihin harvinaisiin maametalleihin, joita teknologiateollisuus tarvitsee.
Geologisten kartoitusten perusteella Ukrainasta löytyy muun muassa lantaania ja ceriumia, joita käytetään televisioissa ja valaistuksessa, neodyymiä, jota käytetään sähköautoissa ja tuuliturbiineissa, sekä monikäyttöisiä erbiumia ja yttriumia.
Kasvaneen kysynnän vuoksi Ukrainan hallitus on jo vuosien ajan yrittänyt käyttää hyväkseen näitä resursseja, mutta Venäjän laajan hyökkäyssodan puhkeaminen kolme vuotta sitten pani hankkeet jäihin.
Ukrainan mineraalivarannot sijaitsevat pääosin maan itäosissa, juuri niillä alueilla, joista sodassa on kamppailtu kaikkein kiivaimmin. Suuri määrä mineraaleja sijaitsee esimerkiksi Dnipropetrovskin alueella, jonka naapureita ovat enimmäkseen miehitetyt Zaporizhzhja ja Donetsk.
Kaivostoiminta näin lähellä venäläisjoukkoja olisi riskialtista. Resurssit ovat vielä vaikeammin saavutettavissa Venäjän jo miehittämillä alueilla.
– Ensiksi ne pitäisi vapauttaa, ja sen jälkeen ne pitäisi raivata miinoista. Venäjä on miinoittanut nämä alueet todella laajalti. Ukrainan mukaan menee viidestä kymmeneen vuotta raivata miinat. Vasta sen jälkeen on turvallista rakentaa infrastruktuuria kaivostoimintaan, sanoo Buchanan Ponczek.
Arvioiden mukaan noin puolet tai jopa suurin osa maan mineraalivarannoista sijaitsee alueilla, jotka Venäjä liitti itseensä kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja joita se laajalti miehittää.
Arvomineraaleja löytyy erityisesti Luhanskin, Donetskin ja Zaporizhzhjan alueilta. Varantoja löytyy myös Krimin niemimaalta, jonka Venäjä miehitti vuonna 2014.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on myös ehdottanut yhteistyötä Yhdysvalloille Venäjän miehittämien Ukrainan alueiden mineraalien käytössä.
Ukrainan maametallit ja muut resurssit voivat olla teoriassa valtavan arvokkaita, mutta teoriasta on pitkä matka käytäntöön eli siihen, kuinka helppoa ja kannattavaa niiden louhinta todellisuudessa on. Ukrainassa ei ole tehty kattavia moderneja geologisia kartoituksia resursseista.
– Ikävä kyllä moderneja arvioita ei ole, ja näiden tietojen julkistamista rajoitetaan edelleen, myönsi Roman Opimah rahoitusyhtiö S&P:n analyytikoille helmikuussa sähköpostiviestissä.
Nykytiedot nojaavat pitkälti Neuvostoliiton aikaisiin kartoituksiin, jotka on tehty 30–60 vuotta sitten. Upin Buchanan Ponczekin mukaan nykyiset tiedot mineraaleista ovat suuntaa antavia arvioita.
– Todellinen kysymysmerkki liittyy siihen, kuinka vaikeaa louhinta ja kaivosten rakentaminen ovat suhteessa mahdollisiin voittoihin. Neuvostoajan geologiset kartoitukset eivät ole modernien standardien mukaisia resurssien saatavuuden, kustannusten ja ympäristövaikutusten arvioinnin osalta, kertoo tutkija.
Mineraalien louhimisen kannattavuuteen markkinoilla vaikuttavat muun muassa niiden syvyys ja sijainti, louhittavan malmin puhtaus ja kaivostoiminnasta syntyvät sivutuotteet.
Suurista mineraalivarannoista huolimatta Ukrainan kaivossektori on kehittymätön sääntelyn, osaamisen ja infrastruktuurin osalta, tutkija kertoo.
Mahdollista kaivostoimintaa vaikeuttavat sodan aiheuttamat tuhot esimerkiksi energiainfrastruktuurissa. Kaivostoiminta kuluttaa yli kolmanneksen globaalista teollisuuden käyttämästä energiasta sekä 15 prosenttia maailman sähköstä.
Ukrainan infrastruktuurin jälleenrakentamisesta odotetaan valtavaa ja riskialtista urakkaa mahdollisessa hauraassa aselevossa. Vaikka aselepo saataisiin solmittua lähiaikoina, sodan uudelleensyttymisen riski voi pitää sijoittajat loitolla Ukrainan maametalleista.
Kaivosala on valtavasti pääomaa sitovaa ja pitkäjänteistä toimintaa, jossa suunnitelmat tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin.
– Siinä on todellakin suuret riskit, ja yhtiöt ovat varmasti herkkiä sen havaitsemiseen, sanoo Upin tutkija.
Esimerkiksi nykyteollisuuden kipeästi kaipaama litium on teknisesti ja taloudellisesti erittäin vaativa louhittava. Ukrainalla on arvioitu olevan korkealaatuista litiumia maaperässään noin 500 000 tonnia, mikä on noin 1,5–2 prosenttia globaaleista varannoista, sanoo Buchanan Ponczek.
Louhinta on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
– Litiumia ei ole helppoa louhia. Se vaatii suuret etukäteiskustannukset. Vain pari yhtiötä maailmassa pystyy tekemään sen kunnolla, hän sanoo.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallintoa maametallit voivat kiinnostaa muun muassa siksi, että niiden avulla Yhdysvallat voisi vähentää riippuvuuttaan Kiinasta.
Sen hallussa on noin 60 prosenttia maailman harvinaisten maametallien tuotannosta ja yli 80 prosenttia niiden prosessoinnista, kertoo Buchanan Ponczek.
Trumpin hallinnossa näkyvänä vaikuttajana toimivalla miljardööri Elon Muskilla on myös oma lehmänsä ojassa, sillä tämän sähköautoyhtiö Tesla on riippuvainen näistä metalleista.
– On selvää, että (Trumpin hallinto) haluaa päästä käsiksi maametalleihin. Se on selvästi tärkeää Yhdysvalloille strategisesta ja geoekonomisesta näkökulmasta. Siinä on mukana myös Kiinan kanssa kilpailua ja yritystä erkaantua Kiinan tuottamista maametalleista, tutkija sanoo.
Ukrainan maametallit tuskin kuitenkaan murtavat Kiinan ylivaltaa erityisesti maametallien jalostuksessa.
– Vaikka Yhdysvallat tai EU pystyisi louhimaan näitä harvinaisia maametalleja Ukrainassa, on varsin todennäköistä, että ne lähetettäisiin Kiinaan prosessointia varten, sanoo Buchanan Ponczek.