Mitä tehdä syntyvyyden nostamiseksi? – Keskusta, kokoomus ja SDP kertovat
Asuminen, parisuhteet, opiskeluaika, työelämä, sijaissynnytykset, hedelmöityshoidot, hedelmällisyystietoisuus. Tällaiset teemat ja termit vilisivät syntyvyyskeskustelussa SuomiAreenan keskustelussa keskiviikkona päivällä.
Lapsitoiveiden toteuttaminen 2030: Miten lapsiperheellistymistä voidaan tukea politiikalla? –tilaisuudessa puhuivat kansanedustaja, varapuheenjohtaja Hilkka Kemppi (kesk.), kansanedustaja, varapuheenjohtaja Matias Mäkynen (sd.), sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sekä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio. Simpukan lisäksi järjestävänä tahona tilaisuudessa Porissa oli Monimuotoiset perheet -verkosto.
Keskustelussa todettiin, että tärkeintä olisi saada toivottu lapsiluku toteutumaan. Suurin osa haluaa ainakin kaksi lasta, mutta tämä ei toteudu.
Syntyvyys on laskenut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Nykyinen hedelmällisyysluku Suomessa on vain 1,25, kun kymmenen vuotta sitten naista kohden syntyi noin 1,7 lasta.
Keskustan Kempin mukaan joka vuosi jää syntymättä 10 000 lasta.
– Keskusta on tehnyt vauvabuumipaperin, jonka idea on, että jokaisen lapsitoiveluku voisi toteutua. Tämän eteen on tehtävissä poliittisia toimia.
Kemppi nosti esille taloudelliset syyt, kotipalvelujen kehittämisen sekä erityisryhmänä opiskelijat. Hän muistutti myös työsuhteiden epävarmuudesta sekä nykyisestä parisuhdekulttuurista.
– Taloudelliset syyt ovat yksi selite sille, että lapsilukutoiveet eivät toteudu. Kallein esityksemme on perhe-etuuksien vapauttaminen veroista. Se olisi tulojen siirtoa perheille ja näin tuettaisiin etenkin pikkulapsiarkea.
– Keskustelussa mietitään, mistä rahat, mutta ei talous voi pyöriä, jos lapsia ei synny, Kemppi korosti.
Monen lähipiiri, kuten vanhemmat, asuvat kaukana, eivätkä voi näin auttaa lapsiarjessa. Tämän yhtälön ratkaisuksi keskusta esittää kotipalvelun kehittämistä arjen askareissa auttamiseksi.
Opiskelijat korostuvat omana ryhmänään. Kemppi pohti, että opiskeluaikana perheellistyminen ei tunnu monillekaan läheiseltä ajatukselta.
– Moni ajattelee, että ”sitten joskus opintojen jälkeen”. Mutta biologinen kello tikittää, voi olla, että toiveita lykätään yli mahdollisen lastenhankkimisiän.
– Huoltajakorotusta pitäisi korottaa ja muuttaa niin, että jokaisesta lapsesta sitä maksettaisiin, Kemppi esitti.
Kokoomuksen Grahn-Laasonen totesi, että suorat politiikan keinot syntyvyyden nostamiseksi ovat rajalliset. Perheellistymiskysymyksissä toimitaan mitä yksityisimmällä maaperällä.
Hän ei usko taloudellisten kannustimien olevan automaattisesti toimiva keino. Monissa maissa, joissa niitä on kokeiltu, vaikutukset ovat korkeintaan jääneet lyhytaikaisiksi.
Grahn-Laasonen tukisi politiikalla hedelmöityshoitoja, nostaisi hedelmällisyystietoisuutta ja käyttäisi myös koulutus- ja työelämäpolitiikan keinoja.
– Tahaton lapsettomuus on tragedia. Nyt hallitus palautti Kela-korvaukset hedelmöityshoitoihin. Suomi eroaa hedelmöityshoitojen tukemisessa yhä muista Pohjoismaista, muut tekevät enemmän.
Hedelmällisyystietoisuuden nosto esimerkiksi koulutuspolulla olisi tärkeä toimi myös.
– Raskauksia on opetettu ehkäisemään, mutta tätä ei ole opetettu kunnolla.
SDP:n Mäkynen nosti esille parisuhteet.
– Koko ajan vahvistuu käsitys, että ihmiset eivät löydä kumppania. Miesten ja naisten polarisaatio näkyy, koulutuserot ovat yksi syy, kun naiset ovat enemmän koulutettuja ja nuorten miesten keskuudessa syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat yleistyvät.
– Miesten pitäisi paremmin päästä koulutukseen ja töihin. Ihmiset löytäisivät tätä kautta paremmin kumppanin.
Mäkynen toivoo päästävän jo eroon siitä keskustelusta, että nuoret ovat mukavuudenhaluisia ja vastuuttomia, eivätkä siksi perheellisty.
– Näin ei ole, ihmiset kokevat painetta, että jos perheen perustaa, pitää olla tarjota hyvät olosuhteet.
Työelämäkin liittyy perheellistymiseen tiiviisti. Mäkynen korostaa sen varmuuden olevan tärkeää.
– On väärä suunta, että esimerkiksi määräaikaisia työsuhteita voi solmia jatkossa ilman perusteita. Työsuhdeturva heikkenee, mikä heikentää työelämävarmuutta.
Mäkynen nosti esille myös asumisen ja asuntopolitiikan merkityksen.
Kemppi keskustelisi myös parisuhdekulttuurista. Etenkin opiskelujen aikana kulttuuri voi olla sellainen, että parisuhteita mietittäisiin vakavammin.
– Omien opintojen aikana en muista, että yksikään opiskelijajärjestö tai muu taho olisi pitänyt esillä tai kysynyt, mitä opiskelijat haluavat elämältä ja parisuhteiltaan. Opiskelijakulttuuri kannustaa ennemmin parisuhteiden shoppailuun, Tinder kulkee mukana taskussa. Ei ihme, että siinä ei perheellistyminen ja pitkät parisuhteet ole osana kulttuuria.
Tästä ei voi kirjoittaa mitään suoraan ”laiksi tai euroiksi”.
– Tiedostetaanko, että on kriittistä muistaa perheystävällisyys joka tasolla? Siihen voi tehdä lainsäädäntöä, ettei esimerkiksi määräaikaisista työsuhteista voi heittää ulos lapsen saannin aikana.
– Monessa kunnassa esimerkiksi opettajien työsuhteita ketjutetaan. Kuntapäättäjinä meidän pitäisi tehdä tähän revanssia ja sanoa, että tämä loppuu nyt, Kemppi täräytti.