Roturisteytyksellä voidaan pyrkiä terveempiin koiriin – Kennelliiton asiantuntijan mukaan tulokset ovat lupaavia

Mitä jos mopseilla olisi vähän pidempi kuono, jolloin hengittäminen olisi helpompaa? Tai jos dobermannien geenipooli olisi hieman laajempi, jotta sydänlihaksen rappeumasairauden riski pienenisi?

Koirien rotutyypillisiä, joko epäterveestä jalostuksesta tai liian kapeasta geenipoolista johtuvia vaivoja voidaan pyrkiä vähentämään roturisteytyksillä. Roturisteytys tarkoittaa, että pentueen toinen vanhempi on sellaista rotua, jonka ominaisuuksia toisen vanhemman rotuun toivotaan. Aikuistuneilla roturisteytyspennuilla teetetään sitten pentuja, joiden toinen vanhempi on sitä rotua, johon risteytysprojekti kohdistuu.

– Tuloksia on ollut mahtavaa seurata. Esimerkiksi ranskanbulldoggien roturisteytysprojektista saatiin hirveän hyviä tuloksia lonkka- ja selkätutkimuksissa, eli jo yhdellä risteytyksellä otettiin selkeä harppaus terveempään koiraan, sanoo Kennelliiton osastopäällikkö Kaisa Gold STT:lle.

Suomessa Kennelliitto on hyväksynyt järjestelmällisiä roturisteytyksiä vuodesta 1997. Nykyisin niitä tehdään yhä enemmän: tuoreimpana liitto tiedotti kesäkuun alussa dobermannin roturisteytysprojekteista.

Roturisteytys on eri asia kuin rotumixit. Roturisteytykset ovat suunnitelmallisia ja valvotusti toteutettuja, ja niille on oma rekisteri. Rotumixit taas ovat yleensä satunnaisia, ja pennut ovat rekisteröimättömiä risteytyksiä.

Kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI linjasi vuonna 2023, että roturisteytyksiä varten on pyydettävä hyväksyntä risteytyksen kohteena olevan rodun kotimaalta. Jos siis esimerkiksi dobermannin haluaa risteyttää, lupa on kysyttävä Saksan koirajärjestöltä VDH:lta.

Suomen Kennelliitto ratkaisi asian perustamalla roturisteytyskoirille FCI:n ulkopuolisen rekisterin, joka mahdollistaa roturisteytysten rekisteröinnin ilman rodun kotimaan lupaa. Gold kertoo, että vastaava rekisteri on Suomen vanavedessä perustettu myös muissa Pohjoismaissa.

Kennelliitto on kuitenkin aina ilmoittanut rotujen kotimaiden kenneljärjestöille roturisteytysprojekteista. Gold sanoo, että kaikki järjestöt ovat antaneet projekteille tukensa ja kertoneet seuraavansa niiden tuloksia mielenkiinnolla.

Mutta onko roturisteytys laastari avohaavaan, jos koiralle on ääripiirteiden toivossa jalostettu hengitysvaikeuksia ja silmätulehduksia?

– Usein puhutaan, että jotkut rodut ovat hirveän sairaita, mutta kyllähän jokaisesta rodusta löytyy terveitä yksilöitä. Suomessa koiria myös tutkitaan valtavan paljon, myös muita kuin jalostukseen käytettäviä, Gold vastaa.

Gold sanoo toivovansa, että roturisteytysprojekteja saataisiin kasvatettua kansainvälisiksi, jotta jalostuksen geenipoolia voitaisiin laajentaa. Esimerkiksi Suomella, Britannialla ja Sveitsillä on leonberginkoirien roturisteytysprojekti, jossa risteytettyjä pentuja on sovittu vaihdettavan osallistujamaiden välillä. Siten risteytys saadaan leviämään nopeammin.

Entä jos risteytys menee pieleen ja toivottujen terveyshyötyjen sijaan tulee vaikkapa lisää vaivoja? Gold huomauttaa, että niin voi käydä kaikessa jalostamisessa.

– Sitten on todettava, että tämä oli huono vaihtoehto. Silloin kasvattajalla on oltava voimaa päättää, ettei pentueen koiria käytetä jalostukseen.

Maailman koirapiireissä roturisteytykset ovat Goldin mukaan aiheuttaneet viime vuosina kiistelyä. Hän sanoo, että kun risteytyksiä tehtiin pienillä roduilla, reaktioita ei juuri ollut. Vastustusta syntyi, kun risteytyksiä alettiin suunnitella tunnetuille ja suosituille roduille, kuten cavalier kingcharlesinspanieleille ja mopseille.

Miksi kukaan vastustaa roturisteytystä, jos tavoitteena on terveempi ja paremmin voiva koira?

– Sehän on tässä erittäin hyvä kysymys. Jokainen rotu on kuitenkin alun perin kehittynyt risteytysten kautta, Gold huomauttaa.

Norjassa cavalier kingcharlesinspanielien jalostaminen on kielletty oikeuden päätöksellä rodun terveysongelmien vuoksi. Gold ei usko täyskiellon olevan oikea ratkaisu, sillä rekisterin ulkopuolista kasvatusta ja koirien maahantuontia se ei estä.

Suomalaisille koiraroduille ei virallisia roturisteytysprojekteja ole. Gold sanoo, että suomenlapinkoiralla ja lapinporokoiralla on avoimet rotukirjat, jolloin rotuihin voidaan rekisteröidä niin kutsuttua maatiaiskantaa ja siten laajentaa geenipoolia.