Mistä lisää henkilökohtaisia avustajia?
Henkilökohtaisista avustajista on Suomessa kova pula. Monikaan ei tiedä, mitä kaikkea työ voi pitää sisällään.
Henkilökohtaisen avustajan työ voi olla avustamista arjen välttämättömyyksissä, kuten siirtymisissä, peseytymisessä, pukeutumisessa ja syömisessä. Usein henkilökohtainen avustaja työskentelee asiakkaansa kotona.
Vaihtoehtoisesti avustaja voi olla apuna ainoastaan esimerkiksi harrastuksissa, työssä, opiskelussa tai vapaa-ajan menoissa, kuvailee vammaisten kansalais- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n Assistentti.infon koordinaattori ja koulutussuunnittelija Susanna Haapala.
Vuonna 2009 henkilökohtaisen avun virallista määritelmää laajennettiin niin, että mukaan tuli myös vapaa-ajan ja osallisuuden tukemiseen liittyvä apu. Tämän seurauksena henkilökohtaisen avun saajien määrä on jopa kuusinkertaistunut, eli työvoiman tarve on kasvanut valtavasti. Tämä on lisännyt avustajapulaa entisestään, kertoo Invalidiliiton juristi Elina Nieminen.
– Valtaosa näistä työsuhteista on osa-aikaisia, eli moni vammainen työnantaja pystyy tarjoamaan työntekijälle ainoastaan esimerkiksi 30 tuntia kuussa. Harva tekee vain ja ainoastaan henkilökohtaisen avustajan työtä, ja työtä tehdään usein toisen työn tai opiskelun rinnalla.
Niemisen mukaan viime vuosina Suomessa on saatu parannuksia henkilökohtaisten avustajien työ- ja palkkaehtoihin. Nykyään on olemassa eritasoisia palkkaluokkia suhteutettuna siihen, kuinka vaativaa avustaminen on.
– Täysipäiväisellä työntekijällä vaativassa palkkaluokassa palkka on hyvin kilpailukykyinen – ja siitä huolimatta, että työhön ei ole minkäänlaisia ammattipätevyysvaatimuksia.
Invalidiliiton kokemuksen perusteella henkilökohtaisia avustajia on vaikeinta saada sellaiseen työhön, jossa avustetaan erityisen vaikeasti vammaista ihmistä – eli työhön, johon liittyy esimerkiksi paljon fyysisiä tehtäviä tai hygieniatoimenpiteitä.
Kehitysvammaisten Tukiliitossa koetaan, että suurin ongelma on henkilökohtaisten avustajien suuri vaihtuvuus.
– Kehitysvammaista ihmistä avustettaessa on tärkeää, että tutustuu häneen ja kommunikaatio alkaa sujua puolin ja toisin. Jos tuleekin yllättäen taas ihan vieras ihminen paikalle, apua tavallaan on tarjolla, mutta siitä ei ehkä saada sitä hyötyä, mitä tavoitellaan. Myös jatkuva uusien avustajien perehdytys on kuormittavaa, kuvailee liiton vammaispalveluiden asiantuntija Anne Saarinen.
Saarinen kertoo, että henkilökohtaisten avustajien pulaa on yritetty paikata muuta kuin suomen kieltä äidinkielenään puhuvilla avustajilla, mutta varsinkin moni kehitysvammainen avustettava tarvitsee riittävästi suomen kieltä osaavan avustajan, jotta molemminpuolinen ymmärrys toteutuu.
Jos henkilökohtaista avustajaa ei löydy, apua voidaan korvata esimerkiksi palvelusetelillä tai kotihoidolla, mutta Invalidiliiton saaman palautteen perusteella tämä ei ole toteutunut kovinkaan hyvin.
Elina Niemisen mukaan hieman yli puolet henkilökohtaisesta avusta järjestetään edelleen työnantajamallilla, jossa avustettava henkilö on samalla myös työnantaja. Palveluntuottajamalli, jossa palveluntuottaja toimii työnantajana, on kuitenkin yleistymässä. Avustajia on ollut erityisen vaikea löytää työnantajamallilla.