Miksi suomalaisvauvat nukkuvat pahvilaatikossa? – Tästä se lähti
Miksi suomalaiset vauvat nukkuvat pahvilaatikossa, kysyi Britannian yleisradioyhtiö BBC artikkelinsa otsikossa vuonna 2013.
Samaa asiaa BBC on hämmästellyt useamman kerran myöhemminkin. Brittimedian esittämistä kysymyksistä on uutisoitu myös laajasti Suomessa.
Kyse on äitiyspakkauksesta, jossa suurin osa suomalaisista on tosiaan nukkunut elämänsä ensikuukaudet. Meille se on tavallista, maailmalla usein ihmettelyn aihe. Valtiolta ilmaiseksi saatavasta äitiyspakkauksesta on tullut kansallinen ylpeydenaihe.
Mutta milloin äitiyspakkauksen pahvilaatikosta tuli vauvojen nukkumapaikka? Milloin sinne lisättiin pieni patja mukaan? Ja millainen äitiyspakkaus on ylipäätään ollut eri vuosikymmeninä?
Äitiyspakkauksen historia yltää aina 1920-luvulle saakka, jolloin Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) alkoi jakamaan köyhille äideille kiertokoreja, joihin oli kerätty kankaita sekä ohjeita vauvanvaatteiden valmistamiseen.
Suomessa elettiin sisällissodan jälkeisiä vuosia. Köyhyyttä ja puutetta oli paljon. Yhteiskunnalliset erot olivat suuria.
Myöhemmin kiertokoreissa jaettiin valmiita vauvanvaatteita. Sanansa mukaan korien idea oli kiertää äidiltä toiselle. Kori annettiin aina äidille lainaksi vauva-ajaksi. Sen jälkeen se lahjoitettiin eteenpäin seuraavalle.
MLL ei ollut ainoa. Myös jotkut muut yksityiset tahot organisoivat avustustoimintaa äideille jaettavien pakkausten muodossa.
Ensimmäiset valtion organisoimat äitiyspakkaukset jaettiin 1938. Päätös niistä oli tehty vuonna 1937.
Ensimmäiset äitiyspakkaukset oli tarkoitettu vain vähävaraisille perheille. Ne olivat paljon nykyistä pienempiä salkkumaisia laatikoita, joissa oli pääasiassa vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita. Pakkauksissa jaettiin lahjatavarana myös saippuaa.
Patjoja ei ollut, mutta jonkinlainen kumialusta kyllä. Pakkauksessa oli myös napavöitä ja kapalovaippoja.
Huomionarvoista on se, että ensimmäisissä äitiyspakkauksissa oli lakanoita ja pyyhkeitä lapsen lisäksi myös äidille. Niillä haluttiin parantaa synnytyksen ja lapsivuodeajan hygieniaa, sillä monissa torpissa ja pienissä tölleissä sänkynä saattoi olla vain olkikasa tai olkipatja.
Äideille jaettiin myös pieni kirjanen, jossa oli ohjeita vauvanhoitoon.
Vuonna 1939 syttyi talvisota ja vuonna 1941 jatkosota. Äitiyspakkauksia jaettiin myös sotavuosina. Silloin niihin tulivat mukaan paperista valmistetut lakanat ja muut tuotteet, sillä kankaista oli valtava pula.
– Pakkausten tarve oli perheissä 1930- ja 1940-luvuilla ihan todellinen, suorastaan huutava, sanoo Kelassa työskentelevä sosiaali- ja terveyspolitiikan tutkija Ella Näsi Suomenmaalle.
Hän huomauttaa, että äitiysavustus oli yksi ensimmäisiä sosiaaliturvaetuuksia Suomessa.
Köyhillä perheillä ei ollut usein käytännössä mitään mahdollisuuksia hankkia varusteita vauvan syntymää varten, ei edes vaatteita. Jos perheen äiti joutui jäämään raskauden tai lapsen syntymän vuoksi pois töistä, tulomenetystä ei korvattu mitenkään.
– Nykypäivänä ei aina ymmärretä, ettei silloin myöskään ollut sellaista yltäkylläisyyttä kuin nykyisin. Kaupoissa ei myyty vauvanhoitoon tarvittavia ihan perustavaroita. Ja jos jotain myytiin, suurimmalla osalla ei ollut varaa niitä ostaa, Näsi sanoo.
Äitiyspakkausten saaminen edellytti, että äiti hankkii todistuksen raskaudestaan lääkäriltä tai neuvolasta.
Näsin mukaan se auttoi merkittävästi, että synnyttävät äidit saatiin terveydenhuollon piiriin. Osaltaan se vaikutti siihen, että äitiyskuolleisuus ja pienten lasten kuolleisuus lähtivät laskuun.
Vuodesta 1949 lähtien äitiyspakkauksen ovat saaneet Suomessa kaikki äidit tulotasosta riippumatta.
1940-luvulla äitiyspakkauksen tuotteet alettiin pakata pahvilaatikkoon, joka oli kokonsa puolesta suunniteltu sopivan vauvan sängyksi. Mukaan tuli myös pieni patja vauvalle.
Näsin mukaan sekin idea syntyi ihan aidosta tarpeesta. Etenkin vähävaraisten kodit saattoivat olla usein pieniä ja ahtaita. Sotavuosina ja jälleenrakennuksen aikana monet perheet elivät tilapäisasunnoissa. Vauvat ja pienet lapset nukkuivat usein siellä, mistä tilaa vain sattui löytymään.
– Pahvilaatikon idea oli tarjota vauvalle turvallisen, rauhallisen ja puhtaan paikan nukkua. Se suojasi vauvoja osaltaan myös tartunnoilta, Näsi summaa.
Idea pahvilaatikosta turvallisena ja pesämäisenä nukkumapaikkana on kestänyt Suomessa läpi vuosikymmenten nykypäiviin saakka.
1950- ja 1960-lukujen aikana äitiyspakkausten tavaramäärät lisääntyivät. Vaatteita tuli lisää. Ne olivat usein yksinkertaisia ja väriltään vaaleita. Vauvalle oli myös pieni peite tai täkki.
Myös äideille jaettiin edelleen omia lakanoita ja pyyhkeitä, mutta ne jäivät hiljalleen pois.
Nykynäkökulmasta voi tuntua erikoiselta, että äitiyspakkauksissa oli pitkään myös pieni vati peseytymistä varten. Mukaan tuli hiljalleen voiteita, saippuaa, vauvan hiusharja ja muita hoito- ja hygieniatuotteita.
1960-luvun lopulla pakkauksiin ilmestyi makuupussi. Se kannusti perheitä nukuttamaan vauvansa ulkona. Myös sitä asiaa BBC on ihmetellyt vuosien aikana artikkeleissaan.
Näsin mukaan äitiyspakkaukset ovat kehittyneet vuosien aikana kulloistenkin ihanteiden ja tarpeiden mukaan.
1970-luvulla entistä useammat äidit kävivät töissä. Vauvanvaatteissa kiinnitettiin huomiota niiden käytännöllisyyteen ja helppouteen. Mukaan tulivat kietaisupaidat ja potkupuvut.
Värit alkoivat yleistyä, sillä pyykkikoneet yleistyivät. Oranssit, keltaiset, punaiset ja muut kirkkaat värit kestivät paremmin, kun niitä ei pesty enää padoissa keittämällä tai nyrkkipyykillä.
Sideharsovaippojen rinnalle alkoi tulla kertakäyttövaippoja. Pakkauksista alkoi löytyä myös tuttipulloja.
1970-luvulla äitiyspakkaukseen tulivat myös kondomit. Se herätti paljon keskustelua ja paheksuntaakin. Ehkäisyvälineet kuitenkin pidettiin pakkauksissa mukana, sillä niiden kautta haluttiin kiinnittää huomiota äidin hyvinvointiin.
Yksi tykätyimpiä tuotteita äitiyspakkauksissa ovat olleet vuodesta toiseen pienet kynsisakset. Nekin tulivat mukaan viimeistään 1970-luvulla.
1980-luvulla pakkauksiin tulivat talvihaalarit sekä loruja sisältävät kuvakirjat vauvoille. Myös helistimet tulivat tutuiksi.
1990- ja 2000-lukujen aikana äitiyspakkausten värimaailma on hiljalleen muuttunut neutraalimmaksi.
Huomiota on kiinnitetty entistä enemmän siihen, että vaatteet sopivat kaikille ja kaikenlaisiin mieltymyksiin.
2000-luvulla tuttipullot jäivät pakkauksista pois. Näsin mukaan sillä haluttiin viestiä sanattomasti rintaruokinnan tärkeydestä.
Vuosien aikana äitiyspakkausten sisältö on vaihdellut eri syistä. 2010-luvulta lähtien se on herättänyt paljon keskustelua netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Yksittäisen tuotteen kuten vaikkapa liukuvoiteen puuttuminen on saattanut kirvoittaa paljon kommentteja.
2010- ja 2020-luvuilla äitiyspakkausten ympäristöystävällisyyteen ja vastuullisuuteen alettiin kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Kertakäyttövaipat jäivät pois, vaatteiden pitkäikäisyys ja kestävyys nousivat tärkeiksi teemoiksi.
Myös tuotteiden määrä väheni. Siihen tosin vaikuttivat inflaatio ja taloudelliset syyt. Vuoden 2025 äitiyspakkaukseen kuuluu kaikkiaan 38 tuotetta. Siihen voit tutustua täältä.
