Merimetso leviämässä pohjoisen merialueille, koko maan kannan määrä vakiintunut
Suomessa merimetso on valkoposkihanhen kanssa ihmisen silmissä lintumaailman henkipatto. Valkoposkihanhen aiheuttamista menetyksistä kärsii maatalous, kun taas merimetson vaikutuksesta saaliiden vähentymiseen valittavat ammattikalastajat.
Merimetso on nyt leviämässä myös Suomen pohjoisille merialueille, kertovat asiantuntijat.
– Merenkurkun alueella ja siitä pohjoiseen Perämeren puolella merimetsomäärät ovat kasvaneet, kertoo Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
Ruotsissa merimetsot ovat levinneet myös sisävesien suurille järville. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Antti Lappalaisen mukaan sama voisi tapahtua Suomessakin.
– Olen itse ihmetellyt sitä, mikseivät merimetsot ole levittäytyneet Suomessa sisävesille.
Suomen ympäristökeskus on laskenut, että merimetsokantamme on vakiintunut noin 26 000 pesivään pariin.
Rauhoitettua merimetsoa saatetaan vierastaa Suomessa kirjaimellisesti siitä syystä, että se on monelle vieras: laji palasi pesimään Suomeen vuonna 1996 ainakin sadan vuoden poissaolon jälkeen.
Uusi käänne merimetsokiistoissa koettiin, kun Kalatalouden keskusliitto kanteli äskettäin oikeuskanslerin virastolle.
Valituksen mukaan linnun rauhoitusmääräyksistä poikkeamisen lupien käsittelyajat ovat olleet kohtuuttoman pitkiä Varsinais-Suomen aluehallintovirastossa. Lupakäsittely on kantelun mukaan kestänyt tyypillisesti 8–10 kuukautta, enimmillään vuosia.
– Poikkeuslupien käsittelijät ovat viivytelleet hakemusten käsittelyssä. Lupakäsittely kestää niin kauan, että merimetsojen aiheuttama vahinko on jo syntynyt, kun päätös saadaan, moittii Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen.
Lappalaisen mukaan on hyvin vaikeaa arvioida, miten paljon merimetso vaikuttaa kalastajien saaliisiin. Ei esimerkiksi tiedetä, paljonko muut linnut syövät kalaa.
– Samoin petokalat syövät kalaa monin verroin enemmän kuin mitään linnut. Lisäksi kalakantoja verottavat hylkeet sekä erilaiset taudit.
Merimetson näkyvin jälki luonnossa ovat sen kolonioiden ulosteiden tuhoamat pikkusaarten puustot. Lehtiniemen mukaan on laskettu, että merimetson tuhoaman puuston ala on vuodesta 1996 lähtien yhteensä noin 14 hehtaaria.
– Siellä missä merimetsoja runsaasti pesii, kasvillisuus lähtökohtaisesti kuolee. Mutta kasvillisuus palautuu hyvin nopeasti sen jälkeen kun lintukolonia vaihtaa asuinpaikkaa. Paikalta kuollut puusto ei tietenkään palaudu niin pikaisesti.
Karttusen mukaan kalastusalan vaatimukset eivät ole suuria.
– Pienen jäljellä olevan rannikkokalastuksen turvaamiseksi alueille, jossa sitä tehdään eniten, pitäisi pystyä rajoittamaan näillä paikoilla sekä merimetsojen että hylkeiden määrää.
Luken Lappalainen kertoo hahmotelleensa keskitien ratkaisua kiistaan.
– On huomattu, miten tärkeää rannikoilla olisi antaa kuturauha esimerkiksi kuhalle, ahvenelle ja hauelle. Eli kannattaisi rauhoittaa keväällä kalastukselta sisäsaaristossa tärkeimmät kutualueet, jotka ovat usein varsin pieniä. Jos jonnekin halutaan merimetson karkotuslupia ja muita poikkeuslupia antaa, niitä pitäisi antaa herkimmin näille alueille.