Maanjäristyksestä voi seurata peräti 30 metriä korkea tsunamiaalto
Pieniä tsunameja havaitaan maailmalla vuosittain. Seismologian instituutin johtaja Suvi Heinosen mukaan tsunamin vaikutusalueeseen vaikuttaa usein sen synnyttäneen maanjäristyksen voimakkuus.
Seismologian instituutti kertoo verkkosivuillaan, että tsunamit syntyvät yleisimmin vyöhykkeillä, joissa Maan pinnan peittävät litosfäärilaatat työntyvät toistensa alle. Tyyntämerta esimerkiksi ympäröivät lukuisat tällaiset vyöhykkeet, minkä vuoksi tsunamit ovat siellä varsin tyypillisiä. Vyöhykkeellä merellinen laatta painuu toisen merellisen tai mantereisen laatan alle. Laattojen liike saa puolestaan aikaan jännitystilan, josta voi seurata maanjäristys.
Järistys nostaa yläpuolellaan olevaa vesimassaa, johon syntynyt epävakaa tila pyrkii tasoittumaan. Tämä aiheuttaa aaltosarjan liikkeellelähdön.
Vesimassat voivat lähteä liikkeelle myös esimerkiksi tulivuorenpurkauksesta tai merenalaisen maanvyörymän aiheuttamana.
Syntyvän tsunamin koko riippuu merenpohjan liikkeen määrästä. Kun kyseessä on tarpeeksi voimakas maanjäristys, aalto lähtee etenemään maanjäristyksen keskuksesta joka suuntaan, Heinonen kertoo.
Heinosen mukaan tsunamiaalto etenee meressä vailla esteitä, jolloin on olemassa vaara, että aalto iskee suurella voimakkuudella tuhansienkin kilometrien päähän maanjäristyksen keskuksesta.
Tsunamiaallot taittuvat poispäin syviltä alueilta ja kohti matalampia alueita. Valtamerellä tsunamiaalto kulkee Heinosen mukaan 500–800 kilometrin tuntivauhtia.
Aallon voima kuitenkin vaimenee, mitä kauemmaksi se etenee.
Tsunamin nopeus laskee, kun se saapuu valtamereltä kohti matalampaa vettä. Tsunamin saapuessa rantaan se ikään kuin puristuu kasaan, jolloin aaltojen korkeus kasvaa. Tsunamiaalto voi korkeimmillaan kohota jopa 30 metrin korkuiseksi.
Vaikka tsunamin nopeus hidastuu, sen vauhti on edelleen kymmeniä kilometrejä tunnissa. Tsunamiaaltoa ei siis juoksemalla pääse karkuun.