"Lähdetkö kesäksi Kreikkaan vai Suomeen?" – David Arter valitsi Suomen ja päätyi Tampereen yliopiston professoriksi
Lähdetkö kesäksi reissuun Kreikkaan vai Suomeen, brittiläiseltä politiikan tutkimuksen opiskelijalta David Arterilta kysyttiin yli viisikymmentä vuotta sitten.
Kreikan lomarantojen sijaan uteliaan nuorukaisen valinta osui Suomeen.
– En tiedä, miksi valitsin niin, Arter naurahtaa työhuoneessaan Tampereen yliopistossa.
Suomi otti 1960-luvulla vasta ensimmäisiä hataria askeliaan kansainvälistymisen teillä.
Kylmän sodan aikainen presidentti Urho Kekkosen luotsaama YYA-Suomi oli eksoottinen kohde kesäloman vietolle.
Arterin kuukaudet perhemajoituksessa Helsingin Käpylässä ja mökkielämä Kustavissa jättivät kuitenkin lähtemättömän jäljen.
Hetken mielijohteesta seurannutta hyppyä Helsingin koneeseen on sittemmin seurannut vaikuttava ura, jonka aikana Arter on seurannut Suomen taivalta maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta palvelusektoriin nojaavaksi EU-jäsenmaaksi.
Pohjoismaiden politiikkaan erikoistunut Arter tuntee Skandinavian ja Suomen poliittiset kiemurat ja erikoisuudet kuin omat taskunsa.
Läheinen suhde Maalaisliitto-keskustaan sai alkunsa Pursimiehenkadun puoluetoimistosta, jossa Arter pääsi nuorena tutkijana nyt jo edesmenneen Tatu Vanhasen siipien suojaan.
– Vanhasesta tuli mentorini. Tatu luotti minuun, vaikka hänellä ei ollut mitään takeita kyvyistäni tutkijana.
Vielä 1960-luvulla moni piti ulkomaalaisen tutkijan kiinnostusta suomalaista politiikkaa kohtaan epäilyttävänä.
Vanhasen laaja-alaiset tutkimukset kuitenkin inspiroivat Arteria jatkamaan Maalaisliitto-keskustan tutkimista.
– Meistä tuli hyvät ystävät, ja vierailin usein Vanhasten luona Lahnuksessa, Espoossa. Siellä opin tuntemaan myös 14-vuotiaan Matin.
Nykyisin keskustan presidenttiehdokkaana Suomea kiertävä Matti Vanhanen asui jopa hetken opiskeluaikoinaan Arterin luona Leedsissä.
Arterin Suomi-suhde syventyi vähitellen, eikä nuorella britillä ollut aina helppoa Euroopan perukoilla.
Valmistuttuaan kotikaupunkinsa Hullin yliopistosta Arter halusi pitää välivuoden, vaikka sellaista käsitettä ei tuolloin vielä tunnettu.
Veri veti Suomeen ja utelias nuorukainen päätyi Ruokolahdelle opettamaan englantia paikalliseen kansakouluun.
– Aikani englanninopettajana oli hyvin stressavaa, sillä kukaan ei puhunut englantia. Opin enemmän suomea kuin 13–14-vuotiaat oppilaani englantia.
Kielimuuri alkoi riepoa, sillä se vaikeutti tutustumista ympäröivään yhteiskuntaan.
Varsinaisia kielikursseja Arter ei kuitenkaan ole ottanut, vaan sanasto on karttunut arjen keskusteluissa ja lehtiä lukemalla.
– Ääntämiseni on nykyisin hyvää, mutta kieliopin kanssa on vähän niin ja näin, Arter arvelee.

Tampereella pääosin englanniksi luennoivan professorin polveilevassa puheessa vilahtelevat niin kassakaappisopimukset, työreformit kuin unohdettu kansa. Tuskin kaikki suomalaisen politiikan kummallisuudet edes taipuvat englanniksi.
Väitöskirjansa Arter kirjoitti Maalaisliiton alkuvaiheista, kun kurssikaverit perehtyivät merkittävien länsieurooppalaisten valtioiden ilmiöihin.
Suomi oli tuntematonta rajamaata.
Monen britin näkökulmasta kansanedustaja Anna Ängeslevän helsinkiläiseliitin vastustus 1900-luvun alussa voisi tuntua melko vähäpätöiseltä tutkimuskohteelta.
– Otan Suomeni hyvin vakavasti, Arter kuitenkin vakuuttaa.
Arter on aina hakeutunut politiikan raskassarjalaisten pakeille.
Valtiomies Johannes Virolainen oli tutkijan ensimmäinen kokemus suomalaisesta poliitikosta.
– Minulle oli luvattu kymmenen minuutin haastattelu, joka koski Maalaisliiton nimenmuutosta keskustaksi, mutta istuin Virolaisen työhuoneessa lopulta yli tunnin. Olin vaikuttunut Virolaisen huumorintajusta, sillä tuolloin poliitikkojen julkinen vitsailu oli harvinaista.
Sittemmin Arter on ajautunut kenttätyössään esimerkiksi oluttuopin ääreen pohtimaan Timo Soinin kanssa perussuomalaisuutta, brittijalkapalloa unohtamatta.
Pääministereistä tutuiksi ovat tulleet Esko Aho, Paavo Lipponen ja Jyrki Katainen.
Maalaisliitto-keskustaan paneutuneella tutkijalla on riittänyt työsarkaa suomalaisessa politikassa.
Kahden suurimman eduskuntapuolueen juuret ulottuvat aina 1900-luvun alun agraari-Suomeen asti.
Arter pääsikin selittämään perussuomalaisten vuosien 2011 ja 2015 jytkyjä kansainväliselle tutkijayhteisölle.
Entä kuinka Maalaisliitto-ekspertti näkee keskustan tulevaisuuden?
Hallituspolitiikkaa arvostelevia soraääniä on kuulunut viime aikoina omistakin riveistä.
– Jo Maalaisliitossa esiintyi suuri määrä erilaisia poliittisia virtauksia. Alkuaikoina puolueessa vaikuttivat niin pragmaattinen Kyösti Kallio kuin maalaissosiaalidemokraatti Santeri Alkio, jonka ympärille on myöhemmin rakennettu ideologinen myytti.
Arter muistuttaa, että esimerkiksi karjalainen Kalle Kustaa Pykälä ammensi kannatusta herravihasta jo kauan ennen Veikko Vennamoa, Timo Soinista puhumattakaan.
Tätä taustaa vasten keskustan sisällä jylläävissä poliittisissa virtauksissa ei ole mitään ihmeellistä.
Nykyisin valtionhoitajapuolueeksi mielletyllä keskustalla onkin Arterin mukaan vahvat juuret vakiintuneen vallan vastustamisessa.
– Keskustan kannatus on aina vahvistunut oppositiossa, kuten esimerkiksi vuosien 1991 ja 2003 eduskuntavaalit osoittavat.
Arter huomauttaakin, että äänestäjien protesti ei aina kanavoidu populististen puolueiden kautta, vaikka monesti niin annetaan ymmärtää.
Keskustan jalansija on tukeva haja-asutusalueilla, mutta vaalit voitetaan tai hävitään etelässä.
Perussuomalaisten SMP-yhteydet ovat monelle nuoren polven äänestäjälle hämärän peitossa. Keskusta ei puolestaan näytä pääsevän suurimmissa kaupungeissa eroon agraari-imagostaan, vaikka se kuinka pyristelisi.
Kuinka keskustan käy vauhdikkasti kaupungistuvassa Suomessa?
– Keskustan jalansija on tukeva haja-asutusalueilla, mutta vaalit voitetaan tai hävitään etelässä. En kuitenkaan ole pessimistinen keskustan tulevaisuuden kannalta, sillä keskusta-brändi vakiinnuttaa paikkaansa nuorempien sukupolvien keskuudessa.
Lyhyellä tähtäimellä puolueen olisi kuitenkin houkuteltava listoilleen nimekkäitä ehdokkaita alueilla, jotka perinteisesti ovat olleet sille vaikeita.
– Äänestäjät kyllä näkevät tämän strategian läpi, mutta äänestävät julkkiksia siitä huolimatta.
Nappisuorituksena Arter pitää esimerkiksi Tanja Karpelan värväämistä keskustan listalle Uudellamaalla.
Arterin mukaan entiselle kulttuuriministerille pitäisikin varata keskustan historiankirjoituksessa merkittävä paikka, sillä Karpelan äänikuningattaruus kiritti keskustan vaalivoittoon vuonna 2003.
Suomi on ainut maa, jossa keskustalainen puolue on säilyttänyt asemansa suurten joukossa.
Ruotsin ja Norjan keskustapuolueet sortuivat yhden asian liikkeiksi.
Ruotsissa keskusta jäi yksin vastustamaan ydinvoiman rakentamista vuoden 1976 vaaleissa, eikä se edes pystynyt pitämään lupaustaan.
Norjassa keskustan ainut politiikan kärki oli EU-jäsenyyden vastustus.
– Suomessa keskusta ei ole koskaan riskeerannut asemaansa luomalla liian yksipuolista poliittista profiilia.
Pitkällä aikavälillä Arter uskookin, että keskustan vaalivoitot saavat jatkoa.
Haastattelu on alun perin julkaistu Suomenmaan viikkolehdessä 7.4. Lehteen voi tutustua täällä .