Kymmenen vuotta sitten Ukraina valitsi lännen ja presidentti Janukovytsh pakeni Venäjälle – Pian Putin miehitti Krimin

Ukrainan sota

Kymmenen vuotta sitten Ukrainassa käynnistyi tapahtumaketju, jonka seuraukset näkyvät tänäkin päivänä. Perjantaina 21. helmikuuta 2014 presidentti Viktor Janukovytsh pakeni Krimin kautta Venäjälle ja oppositio otti vallan. Seuraava päivänä Ukrainan parlamentti erotti Janukovytshin.

Vain vajaa viikko näiden tapahtumien jälkeen Venäjä aloitti Krimin niemimaan valtauksen. Lisäksi Venäjä alkoi keskittää joukkoja Ukrainan vastaiselle raja-alueelleen. Lopulta huhtikuussa 2014 Venäjä organisoi Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat. Sota Itä-Ukrainassa alkoi.

Täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan Venäjä aloitti 24. helmikuuta 2022. Saman vuoden syksyllä Venäjä sanoi liittäneensä kansantasavallat itseensä. Kansainvälinen yhteisö oli jo etukäteen tuominnut yrityksen alueiden anastamisesta.

Helsingin yliopiston Itä-Euroopan historian dosentti ja Toronton yliopiston historian tuntiopettaja Johannes Remy näkee kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin kaksi varsinaista syytä.

– Siihen asti Ukraina oli jotenkin tasapainoillut idän ja lännen, joko Venäjään suuntautumisen tai EU:hun ja länteen suuntautumisen, välillä. Sitten tuli pakkotilanne, jossa oli valittava jompikumpi, koska Venäjä pakotti siihen, Remy sanoo.

Janukovytsh valitsi Venäjän. Se herätti Remyn mukaan voimakkaan vastareaktion. Asiaa pahensi se, että Maidanin aukiolla mieltään osoittaneita kohdeltiin väkivaltaisesti, mikä johti vallankumoukseen.

Vuoden 2014 vallansiirto ei Remyn mukaan ollut Ukrainan silloisen voimassa olleen perustuslain mukainen millään tavalla, koska Janukovytsh oli valittu vapailla vaaleilla.

– Mutta toisaalta Janukovytsh oli perustuslakituomioistuinta välineenään käyttäen perunut eräitä perustuslakiin tehtyjä muutoksia, jotka olivat vähentäneet presidentin valtaa. Hän voimisti sillä lailla omia valtaoikeuksiaan hyvin merkittävästi.

– Voi sanoa, että ennen kuin Janukovytshilta kaapattiin valta, hän oli itse kaapannut vallan.

Toisena syynä kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin Remy mainitsee assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa. Neuvottelut sopimuksesta oli aloitettu jo edellisen presidentin Viktor Jushtshenkon kaudella.

Vuonna 2010 presidentiksi valittiin Janukovytsh, joka oli presidentinvaalikampanjassaan luvannut allekirjoittaa sopimuksen. Hän kuitenkin pyörsi kantansa.

– Jos Ukrainassa olisi ollut terve poliittinen kulttuuri, olisi siinä vaiheessa ollut paikallaan järjestää uudet vaalit, vaikka sitä mikään laki ei olisi edellyttänytkään. Ehkäpä sekä presidentin- että parlamenttivaalit.

Janukovytsh oli kuitenkin kuuro täyskäännöksensä aiheuttamille protesteille. Tilanteen kiristyttyä hän pakeni maasta.

Krimin miehitys alkoi pian Janukovitshin paon jälkeen eli 27. helmikuuta 2014. Julkisuuteen on Remyn mukaan tihkunut tietoja siitä, että Venäjällä olisi tehty Krimiä koskeva päätös hieman ennen Janukovytshin syrjäyttämistä.

– Venäjällähän oli ihan laillisesti joukkoja Krimillä, koska Sevastopolin laivastotukikohta oli vuokrattu Venäjälle vuoteen 2042 asti, mutta sitten sinne tuotiin lisää joukkoja.

Krimin miehitykselle yritettiin Remyn mukaan antaa jokin laillisuuden häivä eli kutsuttiin koolle Krimin parlamentin istunto. Parlamentin väitettiin valinneen pääministeriksi venäläismielisen Sergei Aksjonovin, jonka puolue oli saanut vuoden 2010 aluevaaleissa vain neljä prosenttia äänistä.

– Mitään dokumenttia ei ole siitä, kuinka paljon ihmisiä oli paikalla parlamentin istunnossa. Venäläiset joukot ympäröivät parlamenttirakennuksen. Väitetään, että paikalla oli alle puolet kansanedustajista. Venäjän virallisen selityksen mukaan siellä oli riittävästi kansanedustajia päätösvaltaisuuteen.

Maaliskuussa 2014 Krimillä järjestettiin kansanäänestys Venäjään liittymisestä. Virallisten tietojen mukaan äänestykseen olisi osallistunut 80 prosenttia äänioikeutetuista, joista 97 olisi kannattanut Krimin liittymistä Venäjään. Äänestystuloksen totuudenmukaisuutta on epäilty.

Venäjä perusteli Krimin miehitystä ja rajoitetun sodan aloittamista Itä-Ukrainassa ihmisten suojelemisella väkivaltaisuuksilta.

– Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ennen venäläisten joukkojen maahantuloa ja Donbassin pseudotasavaltojen perustamista kuoli yksi ihminen, joka oli ukrainalaismielisen mielenosoituksen osanottaja Donetskissa, Remy sanoo.

Itä-Ukrainassa oli mielenosoituksia, joissa vaadittiin joko Ukrainan muuttamista liittovaltioksi tai alueiden liittämistä Venäjään. Lopulta aseistetut miehet valtasivat hallintorakennukset ja Venäjä organisoi Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat.

– Alkoi hyvin merkillinen sota. Se oli kahteen otteeseen lähes täysimittainen, mutta suurimman osan väliajasta vuosina 2014–2022 se oli hyvin rajoitettu. Useita vuosia jatkuivat sellaiset merkillisyydet, että esimerkiksi raja oli auki. Venäjältä saattoi matkustaa Ukrainaan ja Ukrainasta Venäjälle, ja jopa kauppaa käytiin aselepolinjan yli, Remy sanoo.

Loppuvaiheessa tilanne muuttui, ja täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan Venäjä aloitti 24. helmikuuta 2022. Venäjä on väittänyt, että täysimittaiseen sotaan (tai sotilasoperaatioon, kuten sitä Venäjällä kutsutaan) oli pakko ryhtyä ukrainalaisten Itä-Ukrainassa tekemien hyökkäysten takia.

– On kuitenkin ihan selkeät YK:n tiedot, että vuonna 2021 kuoli 25 siviiliä, ja heistä suurin osa miinaan astumalla. Nyt siviiliuhrien määrä on ihan eri luokkaa, Remy sanoo.

Vuoden 2014 Krimin ja sitä seuranneiden Itä-Ukrainan tapahtumien jälkeen lännessä asetettiin talouspakotteita Venäjää vastaan. Silti yleisvaikutelma Remyn mielestä on, että tapahtumien luonnetta ei lännessä tiedetty eikä ymmärretty.

– Itä-Ukrainan alue on oikeasti poliittisesti erilaista. Eli Kiovassa vuonna 2014 tapahtunut vallankumous tuskin oli erityisen suosittu siellä. Mutta tilanne Itä-Ukrainassa esitettiin sikäläisten asukkaiden kansannousuna, mitä se ei ollut. Kyse oli Venäjältä kokonaan ohjatusta toimenpiteestä, hän sanoo.

Olivatko vuoden 2014 tapahtumat ainoa syy siihen, että Venäjä aloitti toissa vuoden helmikuussa täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan, vai täytyykö syitä etsiä kauempaa historiasta?

Remyn mielestä pitää mennä vielä kauemmaksi, millä hän viittaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin käsitykseen Ukrainasta. Esimerkiksi vuonna 2008 sotilasliitto Naton ja Venäjän huippukokouksessa Putin sanoi, että Ukraina on keinotekoinen kokonaisuus.

– Takana on ajatus, että Ukraina ei ole oikea maa ja että sen itsenäisyys on ongelma. Ei ehkä välttämättä siinä mielessä, ettei se muodollisesti voisi olla jotenkin olemassa, mutta että sen täytyisi käytännössä olla Venäjän alusmaa. Mikään muu ratkaisu ei Putinille käy.

Jo aiemmin 2000-luvulla oli Remyn mukaan suuria ongelmia siinä, että Venäjä pyrki vaikuttamaan Ukrainan sisäpolitiikkaan. Silloin keinot olivat kuitenkin keveämpiä, kuten kaupan ja etenkin energian käyttö painostukseen. Lisäksi Venäjä yritti vaikuttaa vaalitulokseen Ukrainassa.

– Sitten tuli assosiaatiosopimus, joka ei itse asiassa olisi sopimuksen sanamuodon kannalta ollut kovin radikaali. Molemmilla puolilla se kuitenkin koettiin sellaiseksi, että Ukraina oli nyt tekemässä lopullista valintaa Venäjän ja lännen välillä. Silloin Venäjä asetti voimakkaita taloudellisia pakotteita ja lupasi samalla paljon rahaa Ukrainalle, jos se peruu sopimuksen.

Vieläkin syvemmältä historiasta voi kaivaa syitä Ukrainan ja Venäjän väliseen skismaan. Remy mainitsee pari tällaista kohtaa, joihin sen voi katsoa periytyvän.

– Ensinnäkin kasakkavaltio syntyi Ukrainaan vuonna 1648 kasakoiden kapinoidessa Puolaa vastaan. Kuusi vuotta myöhemmin kasakat alistuivat Venäjän alaisuuteen, mutta saivat samalla säilyttää oman, hyvin voimakkaasti Venäjästä poikkeavan järjestelmänsä ja lakinsa.

Kasakoiden autonomia kuitenkin romutettiin vähitellen niin, että 1780-luvulla siitä ei ollut enää mitään jäljellä.

– Se on ensimmäinen Ukrainan valtiollisuus, joka on jättänyt historialliseen muistiin isot jäljet. 1800-luvulla, kun varsinainen uudenaikainen nationalismi alkoi, siihen vedottiin.

Kun tämä uudenaikainen nationalismi alkoi, Venäjä vastasi siihen rajoittamalla ukrainankielistä kirjallisuutta. Julkaista sai ainoastaan sellaista ukrainankielistä kaunokirjallisuutta, joka oli tarkoitettu yksinomaan oppineelle väestölle. Rahvaalle ei saanut julkaista mitään. Lisäksi mitään ukrainankielistä tietokirjallisuutta ei saanut julkaista.

– Peruste oli, että ukrainan kieltä ei ole olemassa. Virallinen näkemys oli, että ukrainalaiset olivat venäläisiä.

Kirjallisuusrajoitukset olivat voimassa vuodesta 1863 vuoteen 1905.

Ukraina itsenäistyi ensimmäisen kerran vuonna 1918, joskin itsenäisyys kesti silloin vain lyhyen aikaa. Sen ajan se oli Remyn mukaan kuitenkin todellinen asiaintila.

– Neuvostoliitto suhtautui Ukrainaan aavistuksen verran toisella tavalla kuin keisari-Venäjä. Se myönsi, että Ukraina on olemassa, ja siksi Ukraina sai erillisen neuvostotasavallan aseman.

Toki neuvostoaikanakin Ukraina oli selvästi toissijainen verrattuna Venäjään ja venäläistämispyrkimys oli selkeä.

– Kuitenkin Ukrainassa oli ukrainankielisiä kouluja ja ukrainankielisiä kirjoja julkaistiin. Oli virallinen tunnustus sille, että Ukraina oli olemassa. Putin sivuuttaa tämän ja menee paremminkin keisariaikaiseen ajatteluun, Remy sanoo.