Kuutit ovat tulossa yhä riippuvaisemmiksi keinopesistä ja apukinoksista
Saimaannorpan poikaset eli kuutit ovat tulossa yhä riippuvaisemmiksi keinopesistä ja kolaamalla tehdyistä apukinoksista, siis ihmisen antamasta avusta. Näin arvioi luonnonsuojelun eritysasiantuntija Miina Auttila Metsähallituksen luontopalveluista.
– Tänä keväänä havaittiin norpanpesissä ennätysmäärä kuutteja, yhteensä 111. Niistä kuitenkin arviolta neljä viidesosaa syntyi keinopesiin tai norpan itse apukinokseen tekemään pesään, Auttila kertoo.
Eikä kuuttien selviäminen täysin luonnonolosuhteissa ole helpottumassa jatkossakaan.
– Norpan keinopesiä on kehitetty siksi, että talvet tulevat lauhtumaan ilmastonmuutoksen vuoksi edelleen. On jo nähty, ja tulevaisuudessa nähdään useammin, että riittävää lumipeitettä ei ole Saimaalla edes apukinoksien tekemiseen.
Tällä tavoin keinopesien merkitys kasvaa.
– Niiden määrää on tarve lisätä, ja ympärille on rakennettava vapaaehtoisten verkostoa huolehtimaan keinopesistä ja asentamaan niitä.
Norppaliven tähden Pullervon lajin selviäminen näyttäisi siis edellyttävän sitä, että norpat pääsevät pysyvästi symbioosiin ihmisen kanssa.
– Paikalliset vapaaehtoiset ovat tässä isossa roolissa. Tuo auttaa myös liennyttämään norpan suojeluun mahdollisesti liittyneitä kielteisiä asenteita, Auttila lisää.
Millainen sitten on sellainen keinopesä, jonka norppa ensinnäkin kelpuuttaa asunnokseen, ja jossa kuutti pärjää oloissa kuin oloissa?
– Nyt on tehty kahta eri keinopesämallia, joissa on kelluva muoviponttonirakenne. Ne on todettu toimiviksi: norppa hyväksyy ne, ja niitä on mahdollista valmistaa melko tehokkaasti teollisesti, Metsähallituksen asiantuntija valaisee.
Iso osa keinopesistä viedään paikoilleen avoveteen ennen jäiden tuloa. Kevään lopuksi keinopesät käydään hakemassa pois.
– Tavoitteena on, että samaa ponttonipesää voitaisiin käyttää jopa kymmenen talven ajan.
Keinopesän valmistaminen maksaa Auttilan mukaan yli tuhat euroa. Viime talvena Saimaalle tuotiin noin 40 keinopesää.
Kolattuja apukinoksia puolestaan tehtiin noin 330. Apukinoksen pituus rantaviivan suuntaisena tulee olla 8–10 metriä ja järven suuntaan kolmisen metriä. Korkeutta tulee olla vähintään metri. Norppa rakentaa niihin pesän itse.
Millä perustella keinopesien ja apukinosten paikat valitaan?
– Niitä sijoitetaan paikoille, joiden seudulla on ollut aiemmin norpan pesiä. Keinopesät on viety pääosin luonnonsuojelualueille. Apukinoksia tehdään koko Saimaan mitassa. Pihlajavesi on alue, jossa syntyy suurin määrä kuutteja, joten apukinoksia tehdään sinne eniten.
Norppakanta on Auttilan mukaan ollut pienimmillään 1980-luvulla.
– Silloin tosin ei seurattu norppamäärää yhtä tarkasti kuin nykyään. Mutta arvio oli, että vähimmillään Saimaan alueella oli alle 150 eri-ikäistä norppaa.
Nyt norpat ovat levittäytyneet sekä turvin takaisin sellaisiin osiin Saimaata, joista ne olivat jo kokonaan hävinneet.
– Ilonaihe on ollut äskettäin se, että norppa on palannut Puruvedelle. Sieltä laji hävisi aikanaan, kun Puruvedellä ammuttiin yli 60 norppaa. Tänä vuonna Puruvedelle syntyi jo kuusi kuuttia.
Auttilan mukaan on hyvä muistuttaa suomalaisille, että Saimaalla ei kannata ajaa moottorikelkalla tai hiihtää rantaviivaa pitkin norppien pesimäaikaan.
– Norpan pesän yli voi tulla ajaneeksi moottorikelkalla vahingossa. Viime talvena oli valitettavasti myös tapaus, jolla yli oli ajettu tahallisesti ja kuutti oli kuollut.
Kuutit syntyvät helmi-maaliskuussa ja käyttävät pesän suojaa niin kauan kuin mahdollista. Emot vierottavat poikasensa osapuilleen toukokuun puolivälissä.
Norpan selviäminen Saimaalla on lajille elämän ja kuoleman kysymys: tämä hyljelaji asuu koko maailmassa ainoastaan Saimaassa.