Kunta-alan työntekijät eivät enää suostu jäämään jälkeen yleisestä palkkakehityksestä

Syksyn liittokierros on huipentumassa tiukkaan vääntöön, kun neuvottelut kunta-alan palkoista pääsevät toden teolla käyntiin.

Työntekijäpuoli haluaa paitsi palkankorotukset myös paikkausta ostovoimaa nakertaneille lomarahaleikkauksille. Kaikki osapuolet toivovat, että sopimuksiin päästään tammikuun aikana, mutta vaikeaa siitä tulee.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ammattijärjestöt Tehy ja Super haluavat pois syväksi kuvailemastaan palkkamontusta mutta tietävät, että yhdellä neuvottelukierroksella se ei onnistu.

Järjestöt tavoittelevatkin yhdessä omaa sopimusta, jolla ratkottaisiin alan ongelmia. Vastaavat sopimukset ovat kunta-alalla jo muun muassa lääkäreillä ja opettajilla.

– Oma sopimus olisi tikapuumme ylös palkkamontusta pitkällä tähtäimellä, uskoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

Palkankorotus, henkilöstön edustajien aseman parantaminen sekä erityisesti työaikoihin liittyvä työhyvinvoinnin lisääminen ovat yhteisiä tavoitteita nyt meneillään olevalla kierroksella.

– Kunta-alan tavoitteitamme ovat lisäksi palkkaohjelman käynnistäminen ja lomarahaleikkausten kompensointi. Yksityisellä puolella tärkeintä on meidänkin alallemme rantautuneiden nollatuntisopimusten rajoittaminen.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n ja Julkisalan koulutettujen Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen pitää varmana, että lomarahaleikkaukset heijastuvat neuvottelupöytään. Siihen hän ei kuitenkaan ota kantaa, pitäisikö ne poistaa.

– Realisteja ollaan, eikä tässä mitään uhoa ole. Ne on aikanaan tietyllä mekanismilla sovittu.

Keskeistä on Luukkaisenkin mukaan se, että julkisen sektorin palkankorotusten ei ole mahdollista jäädä jälkeen yleisestä palkkakehityksestä.

– Puhe siitä, että julkinen talous on alijäämäistä ja joudutaan ottamaan syömävelkaa, on sinänsä totta, mutta ne ratkaisut eivät perustu työmarkkinapöytään vaan poliitikkojen päätöksiin. Se ei ole mikään peruste sille, etteikö siitä työstä maksettaisi.

Rytkösen mukaan hoitajien palkankorotusprosentin on oltava vähintään samantasoinen kuin jo tehdyt yksityisen puolen korotukset eli reilut kolme prosenttia. Sen enempää hän ei halua ”syöttää kuntatyönantajien Markku Jalosen lapaan lukuja”.

– Palkkaerot yksityisen ja julkisen välillä eivät voi enää kasvaa, vaan päinvastoin meidän pitää saada kurottua niitä kiinni.

Rytkönen muistuttaa myös, että kunnilla ei ole mahdollisuutta sopia samalla tavalla paikallisesti palkanlisistä yleiskorotusten päälle kuin yrityksillä. Kunnissa palkat on sidottu budjettiin ja päätäntävalta rahoista on muualla.

Tehy ja Super edustavat 250 000:ta hoitoalan ammattilaista. Neuvotteluita vaikeuttaa sote-uudistuksen levällään olo ja se, että vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on siirtymässä pois kunnilta.

– Sote vaikuttaa kuntapuolen sopimuskauden pituuteen. Meillä on huoli siitä, että emme vielä tiedä, kuinka paljon työntekijöitä siirtyy minnekin ja miten siirtyvien työntekijöiden työehdot turvataan.