Kunta-alan jättineuvottelut käyntiin – pöydällä ovat yli 425 000 ihmisen työehdot
Kunta-alan uusia työ- ja virkaehtosopimuksia koskevat neuvottelut ovat alkaneet yli 20 neuvotteluryhmässä.
Neuvotteluissa haetaan sopua noin 425 000 ihmisen ja noin 3 000 virkanimikkeen työehdoista. Työvoimakustannukset ovat sivukuluineen noin 22 miljardia euroa vuodessa.
Koronatilanteen johdosta neuvotteluja käydään pääosin etäyhteyksin, kertoo Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien toimitusjohtaja Markku Jalonen STT:lle.
Työntekijäpuolta edustaa kolme pääsopijajärjestöä, Julkisen alan unioni JAU, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko sekä Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote.
Kaikki kolme peräävät palkkaratkaisuissaan korjausliikettä ylöspäin ja torjuvat näkemyksen, että esimerkiksi Teollisuusliiton sopima kaksi prosenttia edustaisi sopimuskierroksella minkäänlaista yleistä linjaa.
JAU:n toisena puheenjohtajana toimiva Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine katsoo, että työvoimapulan korjaaminen ja palkkojen nostaminen ovat etusijalla. Alan pitoa ja vetoa on parannettava.
– Julkinen sektori on tehnyt merkittävää työtä koronan aikana, ja sen pitää olla vahva jatkossakin. Kaikkia ammattilaisia tarvitaan palveluketjussa. Se tarkoittaa, että pitää saada palkat kuntoon, hän sanoo STT:lle.
Niemi-Laine torjuu puheet yleisestä palkankorotuslinjasta.
– Me emme näe, että mitään yleistä linjaa olisi olemassa. Julkinen sektori elää omaa elämäänsä. Se on erikoiselementti yhteiskunnassa, joka on pitänyt huolta siitä, että teollisuus, vienti ja yksityinen sektori pärjäävät.
Kahden prosentin korotus ei Niemi-Laineen mukana ”missään nimessä” ole mikään yleinen korotuslinja.
– On aidosti katsottava, että tämä on oma sektorinsa, että saadaan uusissa kriisessä pidettyä yhteiskunta pystyssä.
Jukon toiminnanjohtaja Maria Löfgren perää useamman sopimuskauden yli ulottuvaa palkkaohjelmaa, jotta koulutettujen mutta matalapalkkaisten ja haastavaa työtä tekevien ihmisten ansiotasoa saataisiin korjattua ja työvoimapulaa korjattua.
– Vähintään matalinta peruspalkkatasoa pitää päästä korjaamaan. Ihmiset eivät muuten enää jaksa sinne hakeutua, Löfgren sanoo STT:lle.
Aiemmilla kierroksilla yleistä korotustasoa ovat vartioineet sekä työnantajapuoli että valtakunnansovittelija. Vaikka sopimuskorotukset ovat olleet samat, on kuntapuolella jääty jälkeen.
– Kun kunta-alalla ei tule liukumia, ansiokehitys eriytyy. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta jäsenten näkökulmasta ja nyt tarvitaan korjausliike, Löfgren toteaa.
Hän huomauttaa, että työmarkkinoilla eletään nyt uudessa tilanteessa, kun vientiteollisuuden aloilta ei ole yhtenäistä palkankorotustasoa.
– Nyt on edellytykset neuvotella ilman kahletta ja ylärajaa, Löfgren toteaa.
Jukolla on tavoitteita myös tekstikysymyksissä. Yksi asia on työaikasuojelu, Löfgren kertoo.
– Siirtyminen työtä tekemään muualle on yleistynyt, ja varmasti yleistyy jatkossa vielä kun siirrytään hyvinvointialueille.
Omaa vapaa-aikaa ei pitäisi joutua käyttämään työasioissa matkustamiseen.
– Tähän halutaan rotia ja järjestystä. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä saattaa lähteä kolmen tunnin matkan päähän tekemään lapsen huostaanottoa. Kun työaika päättyy, hän joutuu vielä matkustamaan kolme tuntia takaisin omalla ajalla. On ilman muuta selvää, että se kuormittaa kovasti.
Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Soten puolesta Suomen lähi- ja perushoitajaliiton puheenjohtaja Silja Paavola toteaa, että heidän alallaan suurin kesto-ongelma on henkilöstövaje.
– Olemme sanoneet jo pitkän aikaa, että työnkuva, työn määrä ja palkkaus laahaavat. Olemme sanoneet jo monta vuotta, että palkkaus laahaa työn vaativuuteen nähden.
Esimerkiksi hän nostaa kotihoidon. Iltavuoroon voi olla pakattu 20 kotikäyntiä, mikä ei ole kohtuullista sen paremmin työntekijälle kuin potilaillekaan, hän sanoo.
– Jos poliitikot lupaavat kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää, niin siihen pitää saada rahoitus, Paavola sanoo.
Yleisestä palkankorotuslinjasta Paavola sanoo, että nyt ollaan siinä tilanteessa, mihin työnantajat pyrkivätkin, kun yhteisistä tuporatkaisuista haluttiin irtaantua.
– Sitten käydään liittokohtaisia neuvotteluja, Paavola toteaa.
Jalonen arvioi, että perinteisesti vaikeat palkkakysymykset ratkeavat tälläkin kertaa loppusuoralla.
– Totta kai kunnallinen henkilöstö tekee äärettömän tärkeää työtä ja on ollut koronapandemian aikana etulinjassa. Työnantajan kannalta joudumme tarkastelemaan kuitenkin siitä näkökulmasta, että mihin julkisen talouden ja veronmaksajien rahkeet riittävät, Jalonen sanoo STT:lle.
Hän ei ota tässä vaiheessa kantaa korotustasoon.
– Palkkaratkaisun täytyy olla sillä tavalla kestävällä pohjalla, että hyvinvointiyhteiskunta kestää sen ja palvelut kyetään tuottamaan kaikissa olosuhteissa.
Monilla aloilla on puhuttu paitsi työvoimapulasta myös ihmisten väsymisestä niin, että he hakeutuvat toisiin töihin. Jalosen mukaan tilastojen valossa tällaista ilmiötä ei ole ollut havaittavissa.
– Me seuraamme hyvin tarkkaan todellista tilannetta. Jos katsotaan muutaman vuoden tarkastelulla vuoden parin taakse, niin kunta-alan henkilöstö pysyy keskimääräistä paremmin omalla alallaan. Tämä koskee sekä sote-henkilöstöä että opettajia.
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen perusteella kunta-alan työolot ovat edelleen varsin hyvät, Jalonen huomauttaa.
– Me kannamme huolta ammattilaisten jaksamisesta ja siitä, miten voimme työoloja kehittää yhdessä.