Mauri Pekkarinen ystävästään: "Kun Marjatta Väänänen nousi ylös ja kertoi näkemyksensä, niin kuulijat sananmukaisesti kuuntelivat"
Europarlamentaarikko ja keskustakonkari Mauri Pekkarinen muistelee lämmöllä ystävänsä ministerin ja ex-kollegansa Marjatta Väänäsen muistoa STT:n haastattelussa.
Kolmessa eri hallituksessa istunut Väänänen herätti Kalevi Sorsan ensimmäisessä hallituksessa paljon huomiota, kun hän pyrki lisäämään poliittista tasapainoa kulttuurin kentällä ja leikkasi vasemmistovetoisten yhdistysten tukia vastaamaan paremmin muiden yhdistysten tukisummia. Tämän seurauksena hän sai kutsumanimen ”hallituksen ainoa mies”.
– Silloin äärivasemmiston aalto oli lyönyt läpi, ja vieläkin sen jäljet näkyvät kaikessa mahdollisessa, myös kulttuurielämässä, kuvailee Pekkarinen tuota aikaa.
– Marjatta Väänänen uskalsi johdonmukaisella, hyvin argumentoidulla, vahvalla kulttuuripoliittisella näkemyksellään nousta monia sellaisia ilmiöitä vastaan, jotka näyttivät painavan alleen paljon sitä arvokasta, jota suomalaisessa kulttuuriperinteessä oli, keskustakonkari Pekkarinen jatkaa.
Pekkarinen kertoo tavanneensa Väänäsen ensimmäisen kerran vuonna 1972, kun tämä oli ensimmäisen kerran ministerinä.
– Marjatta Väänänen oli ensinnäkin kulttuurisesti tavattoman valistunut ja tietävä. Hän tunsi historian, erityisesti kulttuurihistorian, Pekkarinen sanoo lisäten, että Väänänen oli aina tietävä myös sen päivän asioista, mitä elettiin.
Pekkarisen mukaan edesmenneen keskustavaikuttajan ei tarvinnut korottaa ääntään, mutta siitä huolimatta tätä kuunneltiin ja tämä sai paljon aikaiseksi.
– Kun Marjatta Väänänen eduskuntaryhmässä tai jossain toimielimessä nousi ylös, kertoi näkemyksensä ja argumentoi ja perusteli sen, niin kuulijat sananmukaisesti kuuntelivat.
Pekkarinen sanookin uskovansa, että monet niistäkin, jotka eivät välttämättä pitäneet Väänäsen linjaa hyvänä, silti arvostivat häntä.
Huomionarvoisena Pekkarinen pitää myös sitä, että Väänänen nähtiin lähemmäs 90-vuotiaana vielä toisinaan eduskunnan lehtereillä seuraamassa täysistuntoa.
– Hänen halunsa ja kiinnostuksensa seurata yhteiskunnan asioita oli niin suuri, että hän tuli sinne.
Pekkarinen kertoo ystävystyneensä Väänäsen kanssa vuosien varrella ja muistelevansa tätä erityisellä lämmöllä.
– Hänen pojanpoikansa on minun läheinen työkaverini, minun erityisavustajani Brysselissä, europarlamentaarikko mainitsee.