Kun kamelin selkä katkeaa – viljelijöiden uupumisesta puhutaan vain vähän
Joutsenon Aholassa maitotilaa miehensä kanssa pyörittävä Päivi Pettinen miettii jaksavansa hyvin työpaineiden keskellä, vaikka hänellä onkin taipumusta ”kantaa maailman tuskaa sisällään”.
Talvella hän osallistui kuitenkin mielenterveyden ensiapukurssille.
– Koin kurssin hyödylliseksi. Asioita kannattaa pohtia jo ennakoivasti. Opin siellä paljon kuuntelemalla toisten kertomuksia. Ihmiset puhuivat rohkeasti, Pettinen muistelee.
Maanlaajuisessa auttamishankkeessa on avattu solmuja sadoilla suomalaisilla maatiloilla.
Kaakkois-Suomen MTK:n alueella työmyyränä eli hankepäällikkönä työskentelee Anni Kekki. Hän laskee, että yli 80 tilaa on kääntynyt kuluneen puolentoista vuoden aikana hänen puoleensa. Keskusteluja on käyty 136 henkilön kanssa.
– Aina kyseessä ei ole viljelijäpariskunta, vaan mukana on myös yksin viljeleviä ja maatalousyhtymiä, joissa osakkaina ovat sisarukset tai lapsi ja vanhempi.
Oli tapaus millainen tahansa, konsepti on sama.
– Mietimme yhdessä, miten tilanteen tai ongelman pystyisi ratkaisemaan, Kekki kertoo.
Kekki on koulutukseltaan agrologi ja aktiivi kasvinviljelijä. Alan koulutuksesta ja maataloustaustasta on ollut valtavasti hyötyä kaksi vuotta kestävässä työrupeamassa.
– Ymmärrän lähtökodat sekä ammatin ja ympäristön luomat puitteet.
Maanviljelijän arjen sujuminen koostuu monesta palasta: koneista, eläimistä ja säästä, jolle kukaan ei voi mitään. Kaiken päälle tulevat vielä ihmissuhteet ja jokaisen oma persoonallisuus.
– Jos maatilalla on mennyt neljä päivää ilman kommervenkkejä, se on todella hyvin, Kekki pohtii.
Jos maatilalla on mennyt neljä päivää ilman kommervenkkejä, se on todella hyvin.
Anni Kekki
Virtaa viljelijälle -hanke on EU:n maatalousrahaston rahoittama. Tarkoituksena on tarjota matalan kynnyksen apua tiloille jaksamiseen ja taloudellisiin kysymyksiin. Apu on viljelijöille maksutonta. Hankkeet voivat poiketa alueittain toisistaan hankepäällikön suuntautumisen mukaan.
Kaakkois-Suomessa Kekki opastaa tunnuslukujen tarkastelun jälkeen talousasioissa mielellään toisen asiantuntijan puheille, mutta monissa jaksamiseen liittyvissä asioissa hän pystyy auttamaan pidemmälle.
– Kokosin itselleni käytettävissä olevan asiantuntijaverkoston, jotta kukaan ei jäisi ilman apua.
Hankkeen onnistumista on vaikeaa mitata, mutta Kekki kokee kaiken sujuneen ihan hyvin. Hankkeen tarpeellisuutta on helppoa arvioida.
Yhteydenottojen määrä kertoo avun tarpeesta.
Kenen puoleen nämä maataloustuottajat olisivat kääntyneet ilman hanketta? Työterveyspalveluihin? Vai ei kenenkään?
– Luulen, että monissa tapauksissa yhteys ulkopuoliseen apuun olisi jäänyt ottamatta, koska ei oikein tiedetä, minne voisi ottaa yhteyttä.
Kekin mukaan auttamisessa tärkeintä on kuuntelu.
– Usein ihminen tuntee olevansa autettu, kun on saanut puhua täysin luottamuksellisesti tilanteestaan.
Ongelmat tiloilla ovat usein moninaisia.
Yhtenäistä tekijää on mahdotonta nimetä, mutta Kekki tuo esiin kaksi eniten jaksamiseen vaikuttavaa asiaa: Maatalouden heikon kannattavuuden ja tuottajien armottomuuden ja kohtuuttomuuden itseään kohtaan.
Myös maanviljelijä Päivi Pettinen sanoo usein pelkäävänsä, ettei ole työssään tarpeeksi huolellinen.
Pieni virhe voi aiheuttaa paljon harmia, se on ahdistavaa.
Kun joku seikka ”katkaisee kamelin selän”, taustalta löytyy usein vyyhti asioita.
Kuormituksen viimeisenä niittinä on usein fyysinen sairaus tai tuotannollinen asia, kuten epidemia karjassa.
– Kun käydään juttelemaan, paljastuu usein kaikenlaista. Henkinen jaksaminen on niin ja näin, on jopa masennusta, ei vain uupumusta. Yhteinen pihapiiri appivanhempien kanssa ahdistaa. Rahatkin on loppu ja rakentaminen on jäänyt kesken, hankepäällikkö Kekki kuvailee kuvitteellista tapausta.
Juttu on ilmestynyt alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä 20.7.2018. Lehden voit tilata täältä .
