Kreeta Jantunen kävi asumassa Helsingissä vain todetakseen että kotiseuduilla Haapajärvellä on hänen paikkansa – myös haaveet omasta kodista ja mansikkatilasta toteutuivat

Elämä

Vesimelonia, kurkkua, chilipaprikaa. Muun muassa näitä löytyy viime keväänä rakennetusta kasvihuoneesta, kun Kreeta Jantunen, 22, menee tarkastamaan päivän satoa sateisena maanantaipäivänä. Heti kasvihuoneen vierestä avautuu mansikkapenkkien rivistöt, joista on kuluneen kesän aikana poimittu litratolkulla makeaa luomumansikkaa. 

– Täältä on voinut käydä itse poimimassa, mutta ollaan poimittu myös valmiiksi myyntiin. Taimien määrää lisättiin edellisestä kesästä ja aiotaan lisätä jatkossakin, Jantunen kertoo napsiessaan satokauden viimeisiä marjoja talteen. 

Vaikka työ mansikkamaalla on Jantuselle tuttua jo pitemmältä ajalta, viimeiset kaksi kesää tila on ollut ensimmäistä kertaa Kreeta Jantusen ja hänen miehensä Aulis Jantusen vastuulla. Pohjois-Pohjanmaalla, Haapajärven Kuusaan kylällä sijaitseva tila siirtyi omistajavaihdoksen jälkeen Kreetan vanhemmilta Jantusille keväällä 2020. 

Kreeta Jantunen kertoo tienneensä pienestä pitäen, että vaikka elämä kuljettaisikin jossain vaiheessa muualle, haluaisi hän palata asumaan kotiseudulleen Kuusaalle. Lukion jälkeen hoitoala tuntui omalta jutulta, joten tie vei fysioterapeutin opintojen myötä Helsinkiin. 

– Pääkaupunkiseutu ei sinänsä houkutellut, mutta fysioterapiaa on aika hankalaa päästä opiskelemaan, joten oli itsestäänselvää, että otan opiskelupaikan vastaan. 

Jo vuoden päästä onnistui opiskelujen siirto Ouluun – ja siinä vaiheessa oli tuleva aviomieskin löytynyt. Asiat alkoivat edetä nopeammin kuin hän osasi odottaakaan.

Haapavedeltä lähtöisin olevan, maanrakennusalalla työskentelevän Auliksen kanssa oli yhteneväiset ajatukset omasta maatilasta ja maalla asumisesta, joten nuoripari alkoi katsoa kotiseuduiltaan taloa. 

Ei mennyt kauaakaan, kun vaihtoehdoksi tuli Kreeta Jantusen synnyinkoti – tarkalleen ottaen paritalon toinen puoli, josta Kreetan mummu muutti palvelutaloon syksyllä 2019. Toisella puolella asuvat edelleen Kreetan vanhemmat. 

– Joulun aikaan 2019 alettiin tosissaan miettimään asunnon ja koko tilan ostoa. Olimme yhteydessä sukupolvenvaihdoksista vastaaviin ammattilaisiin, ja siinä vaiheessa alkoivat totisesti pyörät pyöriä. 

Laitala-niminen tila on ollut alun perin karjatila, josta lehmät on laitettu pois vuonna 2005. Sen jälkeen on ollut peltoviljelyä, ja seitsemisen vuotta sitten Kreeta Jantusen vanhemmat laittoivat harrastusmielessä ensimmäiset mansikantaimet. 

– Aluksi mansikoita tuli lähinnä oman perheen käyttöön ja sukulaisille. Kesätöihin ei ole tarvinnut mennä muualle, sillä minulle on riittänyt töitä täällä jo aiempinakin kesinä. 

Kodin pihapiiristä löytyy kasvihuoneen ja vanhan navetan lisäksi myös pari vuotta sitten rakennettu pihasauna sekä varastorakennuksena toimiva aitta. Rantaan johtavan tien päässä on puolestaan vanha rantasauna, pieni mökki sekä rakenteilla oleva huussi. 

Tilan hankinnassa pariskuntaa yllätti eniten siihen liittyvä paperitöiden määrä – ei niinkään itse mansikanviljely. Paikallisilta tahoilta sai kuitenkin hyvin apua, jotta paperiasiatkin saatiin hoidettua. 

Viljelyyn liittyvää osaamista Jantunen päätti syventää aloittamalla maatalousyrittäjän opinnot, jotka ovat nyt viimeistelyä vaille valmiit. Fysioterapeutin opinnoista jäljellä on vielä puolitoista vuotta. 

– Jotta voin toimia virallisesti viljelijänä, vaaditaan se tietty osuus alan opintoja. Voin sanoa, että olen oppinut paljon sellaista, mistä on hyötyä nyt ja tulevaisuudessa. 

Isoimpana suunnitelmana nuorilla tilallisilla on mansikkamaan laajentaminen, mutta tulevaisuudessa tarkoituksena on viljellä mahdollisesti jotain muutakin, sillä peltoalaa tilalla riittää. Pihapiiriin kuuluvaan vanhaan navettaan on suunnitteilla mansikoiden säilytys- ja myyntipiste. 

– Minullahan on kaiken maailman haaveita. Jos saisi navetan kuntoon, niin siellä olisi ihana pitää joskus mansikkasesongin aikaan kesäkahvilaa. Toiveena olisi saada myös kanala. 

Tällä hetkellä tila työllistää kokopäiväisesti lähinnä kesäajan, mutta jo viime keväänä istutusvaiheesssa palkattiin kaksi työntekijää ja poimintavaiheessa yksi. Aulis Jantunen käy puolestaan ympäri vuoden töissä muualla. 

– Tulevaisuudessa tulen varmasti tekemään hoitoalan töitä vielä pitkään, mutta toiveena olisi, että maanviljely työllistäisi jatkossa yhä enemmän. Tässä vaiheessa ei ole vielä realistista jäädä pelkästään tilan töille. 

Yhtenä projektina on ollut myös kodin remontoiminen mummun jäljiltä enemmän omannäköiseksi. Käytännössä kaikki pinnat on laitettu uusiksi, mutta isompia remontteja ei ole tarvinnut tehdä. Esillä on useita perintöhuonekaluja. 

– Alakerta odottaa vielä valmistumistaan. 

Kun Jantuselta kysyy, millaista on elo aivan vanhempien seinän takana, siinä ei tunnu olevan mitään eriskummallista – se on enemmänkin luontevaa. 

– Isän äiti on asunut tässä ja me lapsuusperheeni kanssa toisella puolella, joten aina on ollut yhteiseloa. Tällä talolla on niin paljon tunnearvoa, joten ajattelin, että miksipä ei. 

Yhteiselo vanhempien kanssa on muutenkin tiivistä, sillä Jantunen hoitaa ALS-tautia sairastavaa isäänsä, Kaarlo Kärkkäistä, useampana päivänä tai yönä viikossa. ALS on sairaus, joka tuhoaa pikkuhiljaa liikehermoja ja heikentää lihaksistoa. 

Isä on hengityskoneessa, joten paikalla on oltava hoitaja koko ajan. Ensisijaisesti häntä hoitaa Kreetan äiti Pirjo Kärkkäinen. 

Maalla asumisen arkea Jantunen jakaa @laitalassa-nimisellä Instagram-tilillään. Someharrastuksensa kehittämiseen hän sai tukea Nuoriso Leaderilta, jonka avulla sai hankittua järjestelmäkameran. 

Instagram-tililleen Jantunen pyrkii laittamaan mahdollisimman kauniita kuvia, mutta tekstien muodossa tuo myös muutakin elämää esille. 

– Pääsääntöisesti se on sellainen hyvän mielen harrastus, mutta samalla se toimii hyvänä markkinointikanavana. Alkuun piti linjata, mitä kertoo ja mitä näyttää. Ollaan näytetty omat kasvomme tilillä, koska se tuo seuraajillekin kotoisamman fiiliksen, kun he tietävät, ketä tilin takana on. 

Nuori tilallinen toimii myös paikallisen kyläyhdistyksen hallituksessa, minkä myötä hän on mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia kylällä. Sometilillään hän jakaa mielellään ajatuksiaan myös pikkukylällä asumisesta. 

– Moni ehkä kokee maaseudulla asumisen haasteeksi, kun välimatkat ovat pitkiä. Aika nuorena saatoin jo pyöräillä kouluun yhdeksän kilometrin matkan eikä se tuntunut missään. 

Kaikista parasta maalla asumisessa Jantusen mielestä on luonto ja oma rauha. 

– Silloin kai olen onnellisimmillani, kun lämmitän rantasaunaa ja pulahdan uimaan. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Ja tuntuuhan se arvokkaalta, kun saa jatkaa suvun työtä. 


Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.