Koulukiusattu voi kokea jäävänsä yksin – asiantuntija lisäisi toimien näkyvyyttä ja selkeyttäisi viranomaisten vastuita
Koulukiusaaminen ei rajoitu vain kouluaikaan, vaan sitä voi tapahtua myös esimerkiksi koulumatkoilla. Kiusaamisen selvittelyyn voi jäädä katvealueita ja vastuun pallottelua taholta toiselle, arvioi julkisoikeuden apulaisprofessori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta.
– Koulukiusaamisessa viranomaisten eli lähinnä sosiaalitoimen, poliisin ja koulutoimen vastuualueet eivät ole selkeitä.
Koulunkäynnin turvaamisessa tärkein rooli on oppilaitoksilla, mutta niiden juridinen vastuu rajoittuu vain kouluaikana tapahtuvaan kiusaamiseen. Koulu ei voi käyttää kurinpitotoimia esimerkiksi koulumatkalla tapahtuneesta kiusaamisesta tai vapaa-ajalla tehdystä nettikiusaamisesta, vaikka tekijät olisivat samoja.
Jos tapauksesta ilmoitetaan poliisille, se ei voi juuri ryhtyä toimenpiteisiin, koska alle 15-vuotiailla ei ole rikosoikeudellista vastuuta. Sosiaalitoimi taas saattaa siirtää kouluaikana tapahtuvat teot koulun vastuulle.
– Lainsäädännössä pitäisi säännellä täsmällisesti viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja koordinaatiosta. Näitä kannattaisi pohtia laajan tutkijajoukon voimin.
Koulukiusatut kokevat epäoikeudenmukaisuutta, jos he jäävät yksin kiusaamiskokemustensa kanssa. Mäntylän mielestä kiusaamiseen pitäisi puuttua niin aktiivisesti, että se näkyy uhrille systemaattisena ja tehokkaana toimintana.
Myös tekijään kohdistuvan moitteen pitäisi näkyä kiusaamisen uhrille. Mäntylä muistuttaa, että alaikäisellekin on mahdollista määrätä esimerkiksi lähestymiskielto.
Mäntylän tutkimusten perusteella kiusaamistapausten ratkaiseminen voi lähteä liian verkkaisesti käyntiin. Kiusatulle muutamakin viikko odotellessa voi olla rankkaa.
– Vaikka aikuisten mielestä asiaan on tartuttu, lapsen näkökulmasta ei välttämättä ole tehty mitään tehokasta. Tosin joskus taustalla voi olla se, ettei koulu voi kertoa kaikista aloitetuista toimista kuten lastensuojeluprosesseista.
Vaikka lapsi olisi alun perin kertonut kiusaamisesta ja siihen olisi puututtu, hän ei aina uskalla kertoa sen jatkumisesta tai pahenemisesta. Koulussa luullaan, että kaikki on kunnossa, mutta kiusattu kokee, että mitään ei ole tapahtunut eikä kenelläkään ole riittäviä keinoja puuttua asiaan.
– Esimerkiksi Norjassa pitää tehdä toimenpidesuunnitelma, jossa määritellään seuraavat askeleet ja määräajat kiusaamisen estämiseksi. Kaikille osapuolille on selvää, että asiassa edetään selkein sävelin. Suunnitelmasta on sekin hyöty, että tekijä tietää seuraukset, jos asiassa ei edistytä.
Koulut voivat Suomessa käyttää erilaisia kurinpitokeinoja, kuten varoituksia, jälki-istuntoa, opetuksen epäämistä akuutissa vaiheessa tai määräaikaista erottamista. Kiusaamiseen voidaan puuttua myös esimerkiksi välituntien porrastamisella ja ryhmäsiirroilla.
Mäntylän mukaan kiusaamisen kitkemisessä on otettu edistysaskeleita. Esimerkiksi tunnetaitojen opettelu on tullut kouluihin. Myös oikeustapausten perusteella kiusaamiseen puututaan aiempaa aktiivisemmin, ja jatkoseurantaa on lisätty.
Erot oppilaitosten välillä ovat kuitenkin suuria, kertoo THL:n kouluterveyskysely 2021. Kun joissakin kouluissa 8.–9.-luokkalaisista liki viidesosa kertoi joutuvansa viikoittain kiusatuksi, toisessa ääripäässä vain reilu prosentti kertoi samaa.