Kouluakäymättömyydestä tullut todellinen ongelma
Koulupoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina. Kouluakäymättömyyden korjaamiseen tarvitaan nuoren ympärillä olevan verkoston yhteistyötä, selviää Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan on tärkeää, että kouluilla on tukikeinoja, joilla harvoin koulussa käyvät oppilaat voidaan pitää koulun arjessa mukana. Se tukee kokoaikaiseen koulunkäyntiin paluuta.
Perusopetuksessa on voitu käyttää vuosiluokkiin sitomatonta opetusta oppilaan tukikeinona opintojen katkeamisen ehkäisemiseksi tilanteissa, joissa oppilas ei suoriudu lukuvuoden aikana kaikista vuosiluokkansa opinnoista.
Tällaisissa tapauksissa oppilaille on tehty henkilökohtainen opintosuunnitelma. Sen avulla hän on edennyt ja suorittanut omalla aikataululla opintonsa loppuun eikä koko vuosiluokkaa ole tarvinnut kerrata keskeneräisten suoritusten vuoksi.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorten kouluun kiinnittyminen näyttäytyi vaihtelevana. Koulu koettiin silti merkitykselliseksi, vaikka nuorilla oli runsaasti poissaoloja. Kukaan haastatelluista nuorista ei sanonut luovuttaneensa missään vaiheessa peruskoulun suhteen, vaikka aikaa olisi kulunut paljonkin verrattuna normiodotuksiin.
Nuorten kiinnittymistä kouluun auttoivat varsinkin huoltajien tuki sekä sosiaaliset suhteet. Kouluun kiinnittyminen vahvistui vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen aikana koulun erilaisten tukikeinojen avulla.
Koulun pedagogiset ratkaisut vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen aikana vähensivät nuorten poissaoloja, auttoivat kouluun kiinnittymistä ja tukivat opintojen saattamista loppuun.
Vuosiluokkiin sitomaton opiskelu oli merkittävä keino tukea kouluakäymättömiä nuoria sen voimassaoloaikana. Perusopetuksen lainsäädännön ja opetussuunnitelman muutosten myötä vuosiluokkiin sitomaton opiskelu poistui yhtenä opetuksen järjestämisen muotona syksyllä 2025. Sen korvasi muun muassa eteneminen tavoitekokonaisuuksittain.