Koronavirustartunnat Suomessa liittyvät THL:n mukaan usein joukkokokoontumisiin, joissa altistuminen on ollut pitkäaikaista
Useat koronavirustartunnat Suomessa liittyvät massatapahtumiin, joissa altistuminen on ollut pidempiaikaista, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtaja, professori Mika Salminen STT:lle.
Toistaiseksi kovin tarkkaa tai luotettavaa tietoa siitä, kuinka pitkän altistumisajan virus vaatii, ei ole.
– Meillä on käynnissä tällainen perhetutkimus, joka osittain ehkä voi tuoda tähän vastausta. Me kuitenkin tiedämme, että monet näistä tartunnoista liittyvät massatapahtumiin, joissa on ollut pidempiaikainen kontakti. Mutta sitä tietoa ei ole helppo kerätä mitenkään systemaattisesti, Salminen sanoo.
Julkisuudessa on ollut esimerkiksi tapauksia, joissa koronavirus on levinnyt hääjuhlissa, baarissa, urheilutapahtumassa ja konsertissa.
Tällaisia tapahtumia on Suomessa rajoitettu.
Viruksen leviämistä tutkitaan edelleen ympäri maailmaa.
Taudista tiedetään esimerkiksi Yhdysvaltain terveysvirasto CDC:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan varmaksi se, että se leviää lähikontaktissa kosketus- ja pisaratartuntana.
Siis niin, että ihminen puhuu, yskii tai niistää ja pienet pisarat kulkeutuvat esimerkiksi toisen ihmisen suuhun tai nenään.
Se, kuinka hyvin virus leviää esimerkiksi pintojen kautta, on vielä epäselvää. Mahdollista se kuitenkin nykytiedon mukaan on, erityisesti tuoreista pisaroista.
THL:n mukaan pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä muualla kuin sairaalaympäristössä.
Julkisuudessa on ollut tietoja, joiden mukaan virustartunnan voisi saada vaikkapa lenkillä, kaupassa tai muissa julkisissa tiloissa ilmassa leijailevien pienten pisaroiden välityksellä ilman varsinaista lähikontaktia.
Salmisen mukaan esimerkiksi aerosolien leviämistapojen tutkiminen antaa tietoa teoreettisista mahdollisuuksista.
Hänen mukaansa täytyy olla kuitenkin varovainen siinä, kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä voi tehdä.
– On tehty monenlaisia tutkimuksia, jotka osoittavat jonkinlaisen teoreettisen riskin. Tärkeämpää on silti katsoa sitä, miten virus käyttäytyy väestössä, eivätkä tietomme tue toistaiseksi tällaisen mekanismin suurta merkitystä. Kun tehdään mallinnusta laboratorio-olosuhteissa herkillä menetelmillä, ne ovat herätteitä siitä että asiaa tulee katsoa tarkemmin. Näistä ei kuitenkaan pidä vetää liian nopeita johtopäätöksiä, Salminen sanoo.
Hänen mukaansa kaikki tiedot viittaavat toistaiseksi siihen, että suurin riski saada virus liittyy ajan viettämiseen suurissa ihmisjoukoissa.
– Joka puolelta maailmaa ja myös Suomesta nousee esille se, että mitä tiiviimmin ja mitä pidempään porukka viettää aikaa yhdessä, sitä helpommin se tarttuu. Kaikki viittaa yhä siihen, että virus leviää kohtalaisen helposti, mutta vaatii kuitenkin yleensä selkeän kontaktin ja jonkinlaisen altistumisajan, Salminen sanoo.