Keskusta on vahva, kun sekä liberaalit että konservatiiviset ajatukset virtaavat, sanoo Saarikko – “Pitää hyväksyä moniäänisyys"
Arvopuhe soljuu sykähdyttävästi ja jopa kilpakumppanin pointeista löytyy kehuttavaa. Julkisuudesta tuttu Annika Saarikko on aurinkoinen esiintyjä.
Jopa koronakriisin melskeissä keskustan puheenjohtaja tarjoaa empatiaa, kun muut enemmän tai vähemmän paimentavat.
Tiedotustilaisuudet ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Viiden puolueen hallituksessa tulee hetkiä, jolloin vitsit ovat vähissä.
Mitä keskustaluotsi itse ajattelee kulissien takaisista neuvotteluista?
Saarikko kokee keskustan kantavan hallituksessa kokoaan suurempaa vastuuta.
– Me olemme hallituksen pöydässä ei-vasemmistolaisen Suomen ääni. Istumme siellä kaikkien niiden suomalaisten puolesta, joille esimerkiksi yrittäjyys, alueiden pärjääminen ja perinteet merkitsevät.
Tulee hetkiä, jolloin Saarikon on väläyteltävä voimakastahtoisuuttaan. Keskusta tuppaa nimittäin aika ajoin jäämään yksin. Vetoapua ei saa välttämättä edes porvaripuolue RKP:ltä.
– Periaatteessa keskusta on saanut RKP:ltä tukea, mutta käytännössä sitä olisi saanut olla enemmän, Saarikko muotoilee.
Hänestä on selvää, että oppositiokausi hitsasi muita hallituspuolueita yhtenäisemmäksi blokiksi.
Esimerkiksi vihreät vasemmistolaistui entisestään. Pääministeripuolue SDP on puolestaan oma lukunsa.
– Suuri toiveeni on ollut, että hallitus voisi tiivistyä punamullan väriseksi. Voi kuitenkin olla, että mielikuvissa ehti tapahtua liian paljon.
Saarikko otti keskustan vetovastuun viime syyskuussa, kun hallitus oli jo yli vuoden vanha.
Mitä niin kovin peruuttamatonta oli päässyt tapahtumaan hallituksen alkutaipaleella?
– Tämä ehdittiin leimata punavihreäksi hallitukseksi, joka tekee vasemmistolaista politiikkaa ja keskittyy vain ilmastonmuutokseen.
Saarikko kokee, että vastaavasti viime kaudella syntyi kuva leikkaavasta ja oikeistolaisesta Sipilän hallituksesta.
– Näiden tarinoiden opetus on se, että hallituksen ensimmäiset kuukaudet ovat ratkaisevia mielikuvien kannalta.
– Mielikuvat eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Hallituksen ensimmäiset kuukaudet ovat ratkaisevia mielikuvien kannalta.
Välit pääministeri Sanna Mariniin (sd.) ovat toimivat ja luottamukselliset, Saarikko vakuuttaa.
– Mutta ne kieltämättä painottuvat koronakysymyksiin.
Keskustajohtaja korostaa, että hallituksen agendalle pitäisi mahtua muutakin kuin epidemian hoitoa.
Katse tulisi Saarikosta suunnata jälleenrakentamiseen.
Koronakriisin jäljiltä Suomi kaipaa entistä kipeämmin esimerkiksi työmarkkinauudistuksia, eikä julkisen talouden loputon velkaantuminen käy laatuun.
Onko hallituksen visio oikeastaan päässyt hämärtymään terveyskriisin myötä? Mihin suuntaan se haluaa Suomea viedä?
– Juuri nyt ideana on hoitaa koronaepidemiaa, mutta ei se voi olla hallituksen liima. Hallituksen onnistumista mitataan myös sillä, miten nopeasti Suomi nousee tästä suosta.
Keskustan riveissä on pitkin talvea ja kevättä purnattu siitä, että pääministeri keskittyy vain akuuttiin epidemian hoitoon.
Marinin on epäilty välttelevän vääjäämättömästi lähestyviä talous- ja työllisyyskysymyksiä.
– Meidän poliitikkojen pitäisi alkaa puhua rajoitusten lisäksi myös tulevaisuudesta, Saarikko alleviivaa.
– Mitä muutakaan ihmiset janoavat painostavan aikakauden keskellä kuin toivoa?
Marin ei siis saa hallituskumppanilta täysin puhtaita papereita.
Saarikkoa on jäänyt lisäksi kaihertamaan se, että Marin säikäytteli kansaa toteamalla, että koronakriisi voi kestää vielä vuosia.
– Minusta viesti ei ollut oikea. Uskon vahvasti empatian ja kannustuksen voimaan politiikassa. Henkinen kantti on nyt koetuksella aivan eri tavalla kuin viime kesänä.
– Keppiä heiluttamalla tätä kriisiä ei saada kunnialla maaliin.
Saarikko ennustaa, että ensi viikolla pidettävä kehysriihi osoittaa, ovatko hallituspuolueiden arvot sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.
Hän haluaa kuitenkin välttää yksittäisten kynnyskysymysten asettamista ja uhkailupuhetta.
Julkisuudessa käydyn kiistelyn perusteella tiukkaa vääntöä voi silti povata esimerkiksi vihreästä siirtymästä ja työllisyyskeinoista. Tukkanuottasilla ovat olleet etenkin keskusta ja vihreät.
– Me hahmotamme ilmastotoimia ratkaisujen kautta, vihreät syyllistämisen, Saarikko tiivistää.
Puheenjohtaja sanoo ajavansa keskustalle tärkeitä asioita sovittelun ja ratkaisukeskeisyyden kautta.
– Yhteistyökyky ei tarkoita sitä, että myy kaiken itselleen tärkeän. Pitää valita taistelunsa.
Keskustajohtaja alleviivaa tarvetta tunnistaa kilpakumppanien “mustat pisteet”.
– Vastustajaa ei kannata turhaan ärsyttää, vaan neuvottelijan tulee miettiä, mihin energiansa käyttää. Jos tuot pöytään esimerkiksi kotihoidontuen heikentämisen, tiedät keskustan raivostuvan. Jokaisella puolueella on tällaisia itselleen tärkeitä asioita.
Saarikko pallottelee ajankohtaista politiikkaa ensisijaisesti puoluekokouksen valitseman puoluejohdon kanssa. Vasta sen jälkeen tulee ministeriryhmä.
Lisäksi puoluejohtaja sparrailee viestiryhmissä, joihin hän on koonnut entisiä keskustavaikuttajia.
– Ketään yhtä luotettua minulla ei ole. Koen tärkeänä säilyttää moniäänisyyden. Keskustelut ovat minulle hyvin arvokas peili.
– Huomaan kyllä käyväni mieluusti keskusteluja esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen, Esko Ahon, Juha Sipilän ja Matti Vanhasen kanssa.
Entä sitten Paavo Väyrysen ja Jarmo Korhosen kaltaiset vahvoja tunteita herättävät konkarit?
– Molemmat ovat tainneet tänään lähettää minulle viestiä. Yhteys on heihinkin. Puheella keskustaliitosta olen tarkoittanut sitä, että pitää hyväksyä puolueen moniäänisyys.
– Minulta itseltäni pitää löytyä rohkeutta muodostaa puolueen linja. Keskusta toimii niin, että sen johtajalla on näkemys. Vaikka näkemys olisi jonkun mielestä huono, sitä arvostetaan.
Tammikuussa keskusta joutui kiusalliseen valoon, kun Iltalehdelle vuodettiin luottamukselliseksi tarkoitettua viestittelyä, jossa perattiin puolueen tilaa hyvin suorasukaiseen sävyyn.
Saarikko sanoo, että tapaus pilasi yhden sunnuntain, mutta elämä jatkuu.
– Sitä kirjoitusta ei ollut tarkoitettu lehteen, mutta seison jokaisen sanani takana. Viestien vuotaminen satutti minua, mutta ei saanut toimimaan toisin. Johtamiseni periaate on avoimuus.
Helsingin Sanomat tulkitsi taannoin pääkirjoituksessaan, että perussuomalaisten haastamalla keskustalla on kova tarve korostaa konservatiivisia arvoja.
Analyysin sytykkeenä oli kuntavaalistartti, jossa Saarikko antoi tunnustuksen suomalaisten naisten tekemälle työlle.
Vastineessaan Saarikko kuitenkin kirjoitti, ettei naisten ahkeruuden kiitteleminen ollut konservatiivista.
Toisinaan taas sanotaan, että keskustan johto ajattelee kenttää liberaalimmin.
Saarikko kokee, että keskusta on vahva, kun sekä konservatiiviset että liberaalit ajatukset virtaavat puolueen sisällä. Hän itse kokee olevansa perinteiden vaalija.
Omat kantansa polttaviin kysymyksiin Saarikko sanoo tehneensä selväksi jo puheenjohtajakampanjan aikana.
Saarikon mukaan ilmastopolitiikka on perinteisiä arvojännitteitä vaikeampi paikka keskustalle.
Kun vastavalittu puheenjohtaja piti linjapuheensa, keskustanuoret koki Saarikon ilmastokommentit vähättelevinä.
Turvealueilla puolestaan käsi puristuu taskussa nyrkkiin, kun hallitus linjaa kunnianhimoisia päästötavoitteitaan.
– Tämä vihreyteen liittyvä keskustelu pitää käydä keskustan sisällä. Ketään ei saa työntää siitä ulos.
Saarikosta keskustalle kuuluu kansanvalistajan rooli – myös ilmastoasioissa.
– Emme aina voi kertoa ihmisille vain sellaisia asioita, mitä he haluavat kuulla.
Päätösten tulee tuntua reiluilta.
– Olen varoittanut hallituskumppaneita siitä, että toimien on oltava oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä.
Emme aina voi kertoa ihmisille vain sellaisia asioita, mitä he haluavat kuulla.
Perussuomalaisille ei ole tuottanut ongelmia vängätä ilmastotoimia vastaan. Ehkä vielä tiukemmin puolueen panttivangiksi on kuitenkin joutunut maahanmuuttokeskustelu.
Saarikko ei silti epäröi linjata, että työperäisiä maahanmuuttajia pitää saada Suomeen vuosittain 10 000 enemmän kuin nykyisin.
Muuten tekevät käsiparit eivät riitä kannattelemaan hyvinvointiyhteiskuntaa.
– Helpoin tie olisi puhua vain siitä, mistä tiedän suomalaisten olevan varmasti samaa mieltä. Mutta mitä silloin jäisi politiikkaan? Emme voi elää niin, ettei tietyistä asioista puhuta, koska perussuomalaiset saavat niistä aseita. Silloinhan meistä tulisi perussuomalaisten apupuolue.
Saarikosta keskustalaisten pitää lopettaa sivuille vilkuileminen. Siksi hän ei halua analysoida perussuomalaisten linjamuutoksia Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella.
Sen verran Saarikko kuitenkin sanoo, ettei sulje pois hallitusyhteistyön mahdollisuutta perussuomalaisten kanssa.
Saarikosta keskustan matala kannatus johtuu siitä, ettei mielikuva puolueesta ole riittävän selkeä.
Lähimmäisestä huolehtiminen, omistajuus, pienyrittäjyys, työnteon arvostus, kotiseuturakkaus – tällaisista arvoista Saarikko toivoisi, että keskusta tunnetaan.
Puheenjohtaja sanoo puolueen kärsivän pääministeritaudista.
– Olemme olleet niin pitkään hallitusvastuussa, että muotoilemme jo valmiiksi omat tavoitteemme kompromisseiksi. Silloin emme pysty olemaan riittävän kirkkaita ja teräviä.
Puheenjohtajana Saarikko haluaa jättää kädenjälkensä etenkin toimintatapoihin.
– Tulevaisuudessa politiikan suuria käyttövoimia ovat inhimillisyys ja empatia. Poliitikko voi olla päätöksenteossa luja, mutta samalla ymmärtää ihmistä.
Saarikko huomauttaa, että esimerkiksi työuupumuksesta, masennuksesta ja eriarvoistumisesta keskustellaan avoimemmin kuin koskaan ennen. Hänestä suomalaisten onnellisuus on politiikan onnistumisen keskeinen mittari.
– Sellaiseen poliittiseen puheeseen ei ole vielä totuttu.