Kommentti: Viilettäisin onnellisena töihin sähköpyörällä, joka on paras vaihtoehto autolle

Se oli hillitön ahaa-elämys – haluan sähköpyörän!

En oikeastaan edes muistanut moisen menopelin olemassaoloa ennen kuin se tuli nyt keskusteluun sähköpyörätuen myötä.

Olen myös ajatellut sähköpyörää lähinnä vanhusten ratkaisuna.

Olen jo vuosien ajan tuskaillut istuvaa elämäntyyliäni. Istuminen kuulemma tappaa, joten en halua kuulla eliniänodotettani.

Minulle sitä lajia kertyy nimittäin päivän mittaan enemmän kuin riittävästi.

Asun Vantaalla ja käyn töissä Helsingissä. Työmatkalla on pituutta 20 kilometriä suuntaansa ja kuljen sen pääasiassa bussilla. Pääkaupunkiseudulla se tarkoittaa tunnin matkaa yhteen suuntaan. Matkoista tulee siis kaksi tuntia istumista ja siihen päälle työpäivä, joka sekin kuluu pääasiassa tietokoneen äärellä istuen.

Olen usein haaveillut, miten kätevää olisi, jos työmatkalla voisi harrastaa hyötyliikuntaa. Oulussa asuessani polkaisin pyörällä kaikkialle.

Opiskeluaikoina kämpän ja opinahjon välillä oli juuri sopivat viisi kilometriä. 40 kilometriä polkemista päivässä on minulle kuitenkin ihan liikaa. Minulla ei ole huippu-urheilijan kuntoa, ja vaikka olisikin, niin töihin ei ole kiva mennä paita märkänä.

Sähköpyörä olisi täydellinen ratkaisu. Voisin kulkea osan työmatkasta automaatilla ja polkea sen, minkä haluan.

Raitis ilma tulisi kylkiäisenä silloinkin, kun sähkömoottori hoitaisi etenemisen.

Sähköpyörä on kallis investointi, vaikka pitkällä tähtäimellä säästöä tulisi siitä, ettei joka kuukaudeksi tarvitsisi ostaa satasen matkalippua julkisiin kulkuvälineisiin.

Halvinta kiinalaista pyörää tuskin kannattaa ostaa. Hyvää tasoa alkaa saada parilla tonnilla. Se on iso raha, kun on muitakin suita ruokittavana. Ottaisin siis valtion sähköpyörätuen vastaan suurella ilolla. Enkä taatusti olisi ainoa.

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää 400 euron tukea sähköpyörän ostoon. Tämä ehdotus on lausuntokierroksella huhtikuun 3. päivään saakka.

Moni kuitenkin pelkää, että tuki vääristäisi tilannetta ja kannustaisi ostamaan mahdollisimman halvan sähköpyörän tavallisen pyörän sijaan. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) onkin jo lämmennyt ajatukselle, että tuki voisi olla kiinteän summan sijaan 25 prosenttia sähköpyörän hinnasta, mikä on jo käytäntö Ruotsissa.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ilmoitti jo keskiviikkona Demokraatille, että hän ei tue sähköpyörien sponsorointia.

Sinisten Simon Elo puolestaan tiedotti, että ehdotus sähköpyörätuesta on ”pahimmanlaatuista fillarikommunismia, jota me Siniset emme suostu nielemään”.

Hallituskumppanit eivät siis ole ilahtuneita, ja eduskunnan kuppilapuheissa osa keskustalaisistakin tuntui pitävän sähköpyörätukea höpöhöpö-juttuna.

Ajatusmaailmaa olisi syytä laajentaa.

Ministeri Berner esitteli perjantaina kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman .

Pyöräliiton puheenjohtaja Otso Kivekäs totesi tiedotustilaisuudessa, että sähköpyörä on erittäin tärkeässä asemassa siinä siirtymävaiheessa, kun ihmiset halutaan saada vähentämään yksityisautoilua.

Sähköpyörällä on siis paras potentiaali auton korvaajana.

Kivekäs huomautti, että espoolainen insinööri voi ajaa sillä Helsinkiin töihin tai Pellossa asuva voi hurauttaa kauppaan 17 kilometrin päähän. Tavallisella pyörällä tämä matka olisi monille liikaa.

Kivekäs kertoi, että maailmalla jo kolmannes sähköpyörämatkoista korvaa henkilöautomatkoja. Suomi on sähköpyöräbuumissa muuta Eurooppaa jäljessä. Hankintatuki olisi oiva kirittäjä.

Berner ei halunnut perjantaina enää kommentoida, löytyykö hallituksesta tukea sähköpyörien hankintatuelle. Hän tyytyi sanomaan, että esitys on nyt lausuntokierroksella ja asiaan palataan sen jälkeen.