Kommentti: Nykyisellä asevelvollisuusjärjestelmällä ei ole tulevaisuutta, sanoi presidentti Niinistö mitä sanoi

Keskusta tulee valmistelemaan oman kansalaispalvelusmallinsa, jonka tarkoitus on korvata nykyinen selkeästi epätasa-arvoinen, vain miehiä koskeva asevelvollisuusjärjestelmä. Puolue hyväksyi Sotkamon puoluekokouksessa keskustanuorten aloitteen aiheesta. Aiemmin keskusta on kallistunut kannattamaan koko ikäluokalle yhteisiä tulevaisuuskutsuntoja.

Keskusta osoitti näin olevansa ajan hermolla ja ymmärtävänsä nuoren polven arvoja ja muuttuneita tasa-arvoihanteita. Faktahan on, ettei ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia voi enää perustella sukupuolella.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmoitti viikonlopun Kultaranta-keskusteluissa kannattavansa nykyistä, vain miehille pakollista asevelvollisuutta. Niinistön mukaan miesten pakollisella ja naisten vapaaehtoisella palveluksella saadaan armeijan sodanajan kokoonpano täyteen.

Niinistö myönsi ymmärtävänsä, että monen mielestä kuulostaisi ihanteelliselta, jos nuorten velvollisuudet olisivat samat sukupuolesta riippumatta. Presidentti suhtautuu kuitenkin skeptisesti mahdollisiin muutoksiin. Hänen mukaansa ei ole perusteluja sille, että ”koituisi kiistatta suurempaa etua nykytilanteeseen verrattuna, jos myös nuoret naiset olisivat poissa töistä tai joutuisivat lykkäämään opintojaan asevelvollisuuden takia”. Niinistön lausunnoista uutisoi muun muassa STT .

Arvojohtajana presidentti edustaa vallitsevia arvoja, mutta arvot myös muuttuvat. Pian voi kuulostaa oudolta sanoa, että naisten ei kannata olla pois töistä tai opinnoista, mutta miehille tämä pakko edelleen asetetaan.

On loppujen lopuksi aika outoa, että yhteiskunnassa on herätty ilmiselvään tasa-arvo-ongelmaan vasta viime vuosina. Tasa-arvokeskustelu on kuitenkin käynyt kuumana jo pitkään.

Viimeistään 80-luvulla yhteiskunta alkoi pikku hiljaa luopua sukupuolinormeista. Avioliitossa naisen ei ollut enää pakko ottaa miehen sukunimeä ja naisia alettiin vihkiä papeiksi.

1995 naiset päästettiin vapaaehtoisina asepalvelukseen ja naisten johtajuus sai esikuvia presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Anneli Jäätteenmäen myötä vuosina 2000 ja 2003. Naisen asema työelämässä on jatkuvasti yleinen puheenaihe.

Naisten tasa-arvo-ongelmia on pidetty keskustelussa pidempään, mutta nyt myös miehuuden kulttuurista ja miesten ongelmista voidaan nykyään puhua avoimemmin. Perinteisesti miehen rooli on ollut pärjääjän rooli.

Mikään ei hetkauta jämerää, päättäväistä tosimiestä. Tunteista ja huolista ei puhuta, sillä pärjääjämies kieltää tällaiset ”naiselliset” ominaisuudet itseltään. Mies on taistelija, soturi. Nainen on soturille alisteinen, heikko ja suojeltava.

Nuorten miesten syrjäytyminen on varmasti osaltaan syytä vääränlaisesta pärjäämisen kulttuurista. Jo alakoulussa sukupuoliroolit eriytyvät. Pärjääminen ja menestyminen nähdään poikakulttuurissa edelleen fyysisen voimankäytön kautta. Lukuaineissa ei kannata pärjätä, koska se on kympin tyttöjen juttu. Tämä näkyy myöhemmin siinä, että naisia on korkeakouluissa merkittävä enemmistö.

Keskustelu sukupuolirooleista ja sukupuoliin kohdistuvista odotuksista on koko ajan avoimempaa. Ehkä pärjäämisen sijaan armeijankäyntiin liittyvistä huolistakin uskalletaan kohta puhua.

Monenko nuoren mieltä pelottaa suoriutuminen armeijassa? Moniko kauhistelee maailmanpolitiikan arvaamattomuutta? Moniko luulee armeijaan valmistautumisen olevan elämän tärkein tehtävä, koska odotukset ovat niin suuret?

Odotuksia nuorta polvea kohtaan alkaa olla kohtuuttoman paljon.

Nykyinen asepalvelusjärjestelmä vääristää sukupuolirooleja. Mutta mitenkäs sitten kun kansalaispalvelus lanseerataan?

Keskustanuoret on näyttänyt muille esimerkkiä luomalla oman kansalaispalvelusmallin. Malli sisältää nykymuotoisen asepalveluksen, sekä monia siviilikriisinhallinnan tehtäviä, kuten valmiutta toimia vaativan ensiavun, meripelastuksen, öljyntorjunnan tai vastaavien siviilitehtävien parissa. Nuori voi lähtökohtaisesti itse valita suoritusmuotonsa. Ei-sotilaallisella puolella palveluksen voi suorittaa joustavasti itselle sopivan aikataulun mukaan.

Vaikka kansalaispalveluksesta tehtäisiinkin kaikille täsmälleen sama, on edelleen uhkana, että tehtävät sukupuolittuvat. Sukupuoliroolit ovat yhteiskunnassa vahvat, vieläkin.

Ajatus armeijasta miesten juttuna ja vaikkapa ensiavusta ja sitä kautta hoivasta naisten juttuna säilyisi pitkään. Kansalaispalvelukseen muodostuisi pahimmillaan erilliset miesten ja naisten tehtävät.

Kansalaispalvelus tulisi asepalveluksen tapaan edelleen herkkään ikäkauteen, jolloin parikymppiset ja sitä nuoremmat etsivät itseään ja paikkaansa yhteiskunnassa.

Nuoruus on tärkeä ikävaihe oman polun etsinnässä. Mutta mitä yhteiskunta sanoo nuorille? Odotuksia nuorta polvea kohtaan alkaa olla kohtuuttoman paljon. Huoltosuhdeongelmat, valtion velat ja ilmastonmuutos pitäisi ratkaista. Pitää valmistua opinnoista nopeasti huippuosaajana ja toisaalta suorittaa armeija tai kohta kansalaispalvelus.

Olisiko aika puhua sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi sukupolvien välisestä tasa-arvosta?