Kommentti: Kansakunta kaipaa erotuomaria – kenellä tässä on peiliin katsomisen paikka?
EVA:n tuoreen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista haluaisi presidentille lisää valtaa.
Uutinen hätkähdyttää: Suomessahan on vuosikymmenien ajan johdonmukaisesti pyritty kokonaan toiseen suuntaan.
Kansa haluaa vaikuttaa. Nettiäänestykset ovat suosiossa ja nokkelimmat kansalaisaloitteet keräävät kymmeniä tuhansia allekirjoituksia.
Siitä huolimatta emme siis usko demokratiaan, vaan meissä elää toive, että olisi olemassa joku vahvempi, ylempi taho, yksi mies tai nainen, joka voisi tarvittaessa lyödä nyrkkiä pöytään ja panna asiat kohdalleen.
Ei kai kyselyn tulosta voi selittää historiallisilla syillä? Eihän täällä enää kaivata kuningasta tai tsaaria. Ei edes Kekkosta…
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto arvelee, että erotuomaria tässä kaivataan:
– Hän voisi viheltää pilliin, kun hallituksen muodostaminen ei ota onnistuakseen, kun hallituksen toiminta halvaantuu erimielisyyksien vuoksi, tai kun hallitus tuo eduskuntaan lakiesityksen, joka on perusteltu huonosti tai valmisteltu puutteellisesti.
Poliitikot ja puolueet voisivat siis katsoa peiliin. Ja media yhtälailla.
Politiikka näyttäytyy äärimmäisen harvoin yhteisten asioiden hoitamisena. Yleensä se näyttää olevan pelkkää riitelyä, piikittelyä, pelaamista, tahallisia väärinymmärryksiä ja oman profiilin nostamista.
On harvinaista, että hallitus–oppositio-linja ylitetään ja ollaan yhdessä isänmaan asialla.
En väitä, että tämä on totuus. Väitän, että tältä se näyttää.
Ehkä poliitikot liian harvoin antavat vilpittömästi tunnustusta naapuripuolueen ideoille. Mutta ehdottomasti liian harvat toimittajat uskovat, että poliitikko ylipäätään voi olla rehellinen.
Liian moni toimittaja pitää puoluekantaa jonkinlaisena vammana tai rajoitteena. Tämä asenne näkyy ja kuuluu.
Kun poliitikko valitaan presidentiksi, hän luopuu puolueen jäsenyydestä. Näin hän nousee toimittajienkin silmissä uudelle tasolle.
Tiedotusvälineiden tehtävä demokraattisessa yhteiskunnassa on seurata kansan valitsemien edustajien toimia. Kriittisyys on siis tarpeen. Syntyy kuitenkin kiusallinen epäsuhta, jos kunnioituksesta ”puolueiden yläpuolella olevaa” presidentti-instituutiota kohtaan istuvaa presidenttiä käsitellään silkkihansikkain samalla, kun hallitusta mätkitään surutta.
Näin syntyvän kuvan perusteella gallupissa on helppo vastata, että kyllä vain: vahvaa presidenttiä tarvitaan pitämään hallitusta kurissa. Sillä kaikkihan muistamme, että edellinen hallitus oli ”historian huonoin”. Ja nykyinen tietysti vieläkin huonompi.
Tutkimuksen mukaan kansa siis haluaa vahvan presidentin. Ja vaalikeskusteluissa etsitään ”värikästä” ehdokasta. USA:ssa tämä resepti tuotti Donald Trumpin. Se oli siellä äänestäjien tahto.
Täällä meillä on tarjolla ehdokasjoukko, josta löytyy valikoimaa moneen makuun. Meitä keskustalaisia miellyttää Matti Vanhanen, joka määrittelee, että ”kansanvalta on yhteistä harkintaa”.
Sunnuntai-iltana nähdään, mikä on suomalaisten tahto.
