Kommentti: Hyvillä luvuilla ei saa hyviä kannatuslukuja – ihmiset arvostavat politiikassa kouriintuntuvia uudistuksia ja arvojohtajuutta

Suomalaisessa politiikassa on kova temppu, jos pääsee suurimmaksi ja sitä kautta pääministeripuolueeksi kaksien perättäisten eduskuntavaalien jälkeen. Tässä onnistui viimeksi Matti Vanhasen keskusta eduskuntavaaleissa 2007 ja sitä ennen Paavo Lipposen SDP vuoden 1999 vaaleissa.

Molemmat vaalivoitot on tehty taloudellisilla nousukausilla. Lama taas on siivittänyt opposition suurimmat puolueet voittoon, SDP:n 1995 ja kokoomuksen 2011. Keskustankin vuoden 2015 voitto osui laman maininkeihin.

Keskustan Juha Sipilän johtaman hallituksen aikana talous on kasvanut, velkaantuminen ja työttömyysluvut taittuvat, bruttokansantuote on kohta lamaa edeltävällä tasolla ja työllisyystavoitteeseen ollaan pääsemässä. Miksi keskustan gallupkannatus sitten sakkaa?

Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on Ylen viimeisimmän gallupin mukaan 37,4 prosenttia, vaikka niillä on eduskunnasta 51 prosenttia, eli 104 kansanedustajaa takanaan. Perussuomalaisten hajoaminen selittää suuren osan gallupkadosta, mutta luvut eivät mairittele pääministeripuolue keskustaakaan.

Keskusta on menettänyt kannatustaan eduskuntavaalien 21,1 prosentista viimeisimmässä gallupissa 16,6:een prosenttiin. Parhaimmillaan kannatusluvut hätyyttelivät 27 prosentin maagista rajaa ennen eduskuntavaaleja alkuvuodesta 2015.

Kenties asia on niin, että hyvät talousluvut eivät ole asia, joka ihmisiä politiikassa kiinnostaa. Ratkaisevia ovat itselle läheiset, arvopohjaiset teemat.

Leikkaukset osuvat aina jollekulle rakkaisiin asioihin. Sitten taas satsaukset toisiin asioihin voivat tuntua siltä, että ne ovat itselle tärkeästä asiasta pois.

Oikeudentunto on toinen asia. Vuoden 2015 Suomi kuntoon-vaalilaulussaan keskusta lupasi pistää Suomen kuntoon ja että kuntoon pistäminen ”istuu oikeudentuntoon”. Jos istuisi paremmin, millaisia olisivat gallupluvut?

Koulutusleikkaukset osuvat raskaasti etenkin keskustaan ja puolueen äänestäjien oikeudentuntoon. Opetusministerin salkku meni kokoomukselle, eikä keskusta juuri puhukaan koulutuksesta. Toki puolue valmisteli koulutusvision raikkailla avauksilla, kuten oppioikeudella 18:aan ikävuoteen asti ja pienten lasten koulusta. Näistä on parempi kuulla vielä lisää, jos keskusta haluaa siirtyä koulutusleikkausten jälkeiseen sivistyspolitiikan aikaan.

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa hallitus sai Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan kansalaisilta huonoimmat arvosanat kaikista politiikan sektoreista. Tällä sektorilla haittaa viivästynyt sote, mutta mahdollisuuksiakin olisi. Perustulokokeilu päättyy vuodenvaihteessa. Sen tuloksista voidaan saada uutta puhtia ajaa uutta sosiaaliturvaa. Jos sote taas valmistuu ajoissa, voi keskusta kiillottaa kilpensä silläkin.

Keskusta tarvitsee konkreettisia tarinoita. Lukuihin ei voi samaistua niinkuin tarinoihin. Mitä työpaikan saaminen tarkoittaa Pekka Pitkäaikaistyöttömälle? Mitä perustulo tarkoittaa Petra Pienipalkkalaiselle? Mitä valmis soteuudistus tarkoittaa Ville Vanhainkotilaiselle? Miten Olga Opiskelija tuntee elämänsä turvatuksi opiskelun ja työelämän vaatimusten muuttuessa jatkuvasti?

Tarinoiden joukosta ihmiset löytävät samaistumispintaa. Keskeneräisissä hallintorakenteissa tai talouskäppyröissä ei ole kouriintuntuvaa tarinaa tai arvopohjaista merkitystä. Talouskasvu voi olla myös tarina.