Kokoomussydän lyö oikealla, mutta epätahtiin – Helsingin nitro-ottelun tulos näyttää suunnan
Opposition penkkiä kuluttavan kokoomuksen suoritusta kuntavaaleissa punnitaan ennen kaikkea sillä, miten puolueelle käy paraatipaikallaan maan pääkaupungissa.
Puolueen suunnitelmat sotkeentuivat Helsingissä pahoin, kun lähes 30 000 ääntä viime kuntavaaleissa haalinut pormestari Jan Vapaavuori ilmoitti marraskuussa, että tehtävä ei enää kiinnosta.
Aivan pikkujutusta ei ollut kyse. Helsingin kokoomusäänistä Vapaavuori lohkaisi keväällä 2017 kolmasosan. Koko valtakunnankin kokoomusäänistä hän keräsi yksin lähes kuusi prosenttia.
Suoranainen kriisi leimahti, kun puolueen pormestariehdokkaaksi Helsingissä jo valittu Kirsi Piha löi dramaattisesti ja yllättäen hanskat tiskiin – ilmeisen leipääntyneenä joidenkin puolueen paikallispoliitikkojen myyräntyöhön.
Syntynyt polemiikki kokoomuksen sisäisestä tilasta ja puolueen sisäisen oikeistosuuntauksen voimistumisesta ei ollut puolueelle eduksi. Täydellisen sekasorron puolue kuitenkin vältti kahden kansanedustajansa avulla.
Kun Juhana Vartiainen lupautui pormestariehdokkaaksi ja puoluenousukas Elina Lepomäki pyörsi puheensa ja suostui ehdolle Helsinkiin, Piha-sotku tuli pääosin siivotuksi.
Särmikäs talousajattelija Vartiainen ei välttämättä ole mikään unelmien pormestariehdokas, vaikka onkin ehkä taloudessa riittävän oikealla ja arvoiltaan tarpeeksi liberaali. Äänien haravointi jäänee kuitenkin enemmän Lepomäelle ja muille näkyville kokoomuspoliitikoille.
Pormestarisekoilujen arveltiin jo luiskauttavan maan pääkaupungin kokoomukselta vihreiden haltuun. Se on edelleen mahdollista, mutta ei mitenkään varmaa.
Vapaavuoren hurjan äänimäärän turvin Helsingissä kokoomuksen kannatus nousi viime kuntavaaleissa 1,4 prosenttiyksikköä 28,3 prosenttiin. Kaulaa vihreisiin jäi 4,2 prosenttiyksikköä, mutta nyt etumatka uhkaa vähintään kaventua selvästi.
Vihreiden pormestariehdokkaan Anni Sinnemäen kirkkaimmista tähtihetkistä poliitiikkona on jo aikaa. Joissakin kyselyissä on ennakoitu vihreiden jäävän ehkä sittenkin Helsingissä niukasti kokoomuksen jalkoihin.
Niin saattaa käydäkin, sillä kokoomus hyötyy tunnetusti alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Jos koronakriisiin uuvuttamat kansalaiset eivät kesäkuun toisena sunnuntaina ja ennakkoon uurnille lähde, kokoomus voi kuitata Vartiaiselle pormestarin käädyt kaulaan.
Kokoomuksessa joudutaan hermoilemaan kuitenkin muustakin kuin omien ja vihreiden suorittamisesta. Äänestäjiä uhkaavat rohmuta sekä oikeistolaistuneet perussuomalaiset että Harry ”Hjallis” Harkimon Liike Nyt.
Harkimon suorasukainen ”nyrkkiä pöytään” –tyyli tuntuu purevan varsinkin yrittäjä-äänestäjiin yllättävän hyvin.
Oppositiossa kokoomus on etsinyt itseään jo kesästä 2019 lähtien.
Välillä on kannettu isänmaallista vastuuta syvällä rintaäänellä, välillä sorruttu halvan populismin houkutuksiin. Kannatus on madellut historiallisen alhaisissa lukemissa, vaikka puolue on oppositiossa.
Perinteisen kokoomuslaisen verojenalennusrummutuksen ohella pelin paikkaa on yritetty löytää muun muassa hallituksen yksittäisistä koronatoimista. Hämmästyttävää persupeesailuakin nähtiin, kun kokoomus äänesti epäluottamusta kuntavaalien järjestelyistä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r.).
Oppositio-kokoomuksesta on syntynyt mielikuva jälleen kerran sisäisiin valtapeleihinsä ja aatesuuntiensa kamppailuun sotkeutuneena porukkana. Samalla puheenjohtaja Petteri Orpon asemaa on kytketty vahvasti puolueen suoritukseen kuntavaaleissa.
Tuloksesta riippuen peukku voi kääntyä ylös tai alas. Epäonnistuminen veisi melko varmasti Orpon mahdollisuudet viedä puolueensa seuraaviin eduskuntavaaleihin. Kesän 2022 puoluekokouksessa vetovastuu siirtyisi jollekin muulle.
Niin saattaa toki käydä vaalien tuloksesta riippumattakin, sillä Orpon parasta ennen –päiväys politiikan huipulla tuntuu jo menneen. Seuraajaksi kaupitellaan jo kainostelematta Lepomäkeä tai kansanedustaja Antti Häkkästä.
Orpon vaikeuksien ja Alexander Stubbin kokeman kohtalon perusteella kokoomuksen puheenjohtajan paikasta näyttää tulleen yhä tuulisempi.
Puheenjohtajan ennenaikainen vaihtamien ylimääräisessä puoluekokouksessa näyttäisi sentään liioittelulta – olkoonkin että hallitusvaltaan takaisin päästäkseen kokoomus olisi valmis myymään vaikka J.K. Paasikiven muotokuvan Suomalaisen klubin seinältä.
Kuntavaaleihin kokoomus käy uudella iskulauseellaan ”Sydän on oikealla”. Ehdokasasettelussa puolue on onnistunut melko hyvin.
Neljän vuoden takaisissa kuntavaaleissa kokoomus ylsi alavireisenäkin ykköseksi 20,7 prosentin kannatuksella. Laskua edellisiin vaaleihin tuli 1,2 prosenttiyksikköä. Nyt pään pitäminen 20 prosentin yläpuolella voi olla mahdotonta.
Pääkaupunkiseudun lisäksi kokoomuksen vankimmat kannatusalueet löytyvät Turun seudulta, Hämeestä ja Pirkanmaalta.
Suomen kokoomuslaisin kunta löytyy kuitenkin Vakka-Suomesta. Alle 2000 asukkaan Pyhärannassa kokoomusta tuki viime kuntavaaleissa 53 prosenttia äänensä antaneista.
Pyhäranta on myös ainoa kunta, jossa kokoomuksella on valtuustossa enemmistö. Vertailun vuoksi mainittakoon, että keskustalla tällaisia kuntia on edelleen 80 ja piskuisella RKP:llä 13.