Kirja-arvio: Piristävä poikkeus vai rasittava rääväsuu? – Mikko Kärnä laukoo kirjassaan säästelemättä niin kehut kuin haukutkin
– Jos Sipilän Juha olisi paska jätkä, niin kirjoittaisin sen sataprosenttisella varmuudella tähän. Mutta kun ei ole.
Näin paukauttaa keskustan ex-kansanedustaja Mikko Kärnä puolueen puheenjohtajasta torstaina ilmestyneessä kirjassaan Häirikkö Arkadianmäellä.
Kirja on taattua Kärnää. Paavo Väyrystä kolme vuotta eduskunnassa tuurannut lappilainen antaa tulla tuutin täydeltä ja laukoo säästelemättä niin kehut kuin haukutkin.
Epäilemättä Kärnä teilaisi myös pääministerin paskaksi jätkäksi, jos näkisi siihen aihetta.
Toisten mielestä Kärnä on politiikassa piristävä poikkeus, toisten mielestä rasittava rääväsuu. Kirjassaan hän kertoo olevansa häirikkö tarkoituksella.
Kärnä tuli politiikkaan ulkopuolisena ja arvioi, ettei hänellä olisi samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin puoluekoneistosta käsin kuin puolueeseen sisälle kasvaneilla.
– Sen sijaan halusin olla se suoraan ja rehellisesti puhuva, hieman epäkorrektikin lappilaisedustaja, jonka sanomiset ja mielipiteet noteerattaisiin laajasti medioissa.
Strategian voi katsoa onnistuneen. Twitterissä Kärnällä on yli 35 000 seuraajaa ja esimerkiksi Suomenmaan verkkosivuilla hänen lausuntonsa nousevat usein luetuimpien uutisten joukkoon.
Halusin olla se suoraan ja rehellisesti puhuva, hieman epäkorrektikin lappilaisedustaja, jonka sanomiset ja mielipiteet noteerattaisiin laajasti medioissa.
38-vuotias Kärnä on Sipilän tavoin Puolangan lahja Suomen politiikalle. Nimismiehen poika viihtyi lapsesta asti metsällä ja kalavesillä.
Lukiossa Kärnä löysi laista porsaanreiän ja keplotteli ylioppilaaksi kahdessa vuodessa. Baarimestarina ja ruumisautonkuljettajana kuluneen välivuoden jälkeen kutsui armeija. Varusmiespalveluksen jälkeen hän haki ja pääsi maanpuolustuskorkeakouluun.
Työpaikka Ivalossa Rajavartiolaitoksen leivissä oli Lappi-fanille unelmien täyttymys. Pian alkoi kuitenkin näyttää siltä, että edessä olisi siirto etelään.
Kärnä päätti vaihtaa uransa suuntaa ja hakeutui kuntatehtäviin. Jo parin vuoden kuluttua hänet valittiin Enontekiön kunnanjohtajaksi. Politiikkaan Kärnän veti halu puolustaa Lappia.
Kärnä määrittelee itsensä äärikeskustalaiseksi. Hän haaveilee Suomen liittovaltiosta, jossa maakunnat voivat asetuksin soveltaa eduskunnan säätämiä lakeja.
Muutenkin hänen mielipiteidensä kirjo on mielenkiintoinen. Hän puolustaa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä, vapaampaa alkoholipolitiikkaa ja seksuaalista tasavertaisuutta.
Näkyvimmin hän on profiloitunut metsästyksen ja kalastuksen puolestapuhujana, mikä on johtanut kiivaisiin mittelöihin vihreiden kanssa.
Julkisuushakuinen ja räväkkä Kärnä on keskustassa varsin poikkeuksellinen hahmo. Hän vaikuttaa mahtuneen puolueeseen hyvin, vaikka eduskuntaryhmässä näkyi välillä kulmien kurtisteluakin.
Kärnä haaveilee Suomen liittovaltiosta, jossa maakunnat voivat asetuksin soveltaa eduskunnan säätämiä lakeja.
Kärnä tiedostaa tuottaneensa tempauksillaan puoluejohdolle tukun harmaita hiuksia. Sipilä on joutunut hillitsemään esimerkiksi Kärnän piikittelyä hallituskumppani kokoomusta kohtaan.
Toisaalta Sipilä on usein myös turvautunut Kärnän mediaosaamiseen. Jos Kärnä saisi päättää, sosiaalisessa mediassa nähtäisiin videoita esimerkiksi pääministerin lentoharrastuksesta.
Mikäli oppositio kutsuu keskustaa vaalien jälkeen, Kärnälle on epäilemättä ti-
lausta hallituksen haastajana. Miten äänestäjät suhtautuvat hänenkaltaiseensa uuden ajan poliitikkoon, se nähdään huhtikuussa.
Mikko Kärnä: Häirikkö Arkadianmäellä. Otava, 208 s.