Keskustamepit naiskiintiöistä: Välttämättömiä, mutta eivät saa ohittaa pätevyyttä – "Vaikea kommentoida, kun ei ole kokemusta miehenä vaikuttamisesta"

Politiikka

EU-parlamentti hyväksyi eilen tiistaina direktiivin, jonka mukaan kaikkien suurten pörssiyhtiöiden täytyy lisätä aliedustetun sukupuolen hallituspaikkoja heinäkuuhun 2026 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa naiskiintiötä, jota ehdotettiin ensi kertaa jo 10 vuotta sitten.

Direktiivin tarkoitus on varmistaa, että vähintään 40 prosenttia johtoon kuulumattomista hallintoelinten jäsenistä tai 33 prosenttia kaikista johtajista on aliedustettua sukupuolta. Valintaprosessissa hakijan ansiot on säilytettävä keskeisenä valintaperusteena, ja menettelyjen avoimuutta on parannettava.

Sitä, että asia saatiin vuosikymmenen vetkuttelun jälkiin maaliin vielä tänä vuonna, pidetään pitkälti Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ansiona. Monen muun tavoin hän oletti nuorena lääkäriopiskelijana työelämän tasa-arvon kehittyvän itsestään naisten koulutustason ja arvojen muuttumisen myötä.

Myöhemmin hän ymmärsi, ettei näin tule käymään.

– Jos halutaan tarvittava määrä naisia hallituksiin, pitää olla lainsäädäntöä tuuppimassa yrityksiä oikeaan suuntaan,, von der Leyen kommentoi.

Suomi on koko ajan kannattanut direktiiviehdotusta EU:n laajuisesta sukupuolikiintiöistä. Keskustamepeistä Mauri Pekkarinen oli sisäministerinä Esko Ahon hallituksessa, kun Suomessa päätettiin jo 1990-luvun puolivälissä 40 prosentin sukupuolikiintiöistä valtion ja kuntien suunnittelu- ja päätöksentekoelimiin.

Poru oli tuolloin(kin) kova, ja mielipiteet simkoilivat puolin ja toisin. Pekkarinen sanoo kannattavansa kiintiöitä, koska ilman niitä asiat eivät aina etene.

– Suomessa näissä asioissa ollaan paljon pidemmällä. Joskus kiintiöt ovat välttämättömiä, mutta keinotekoiset jaot asiassa kuin asiassa eivät ole hyväksi. Mutta kun muutos sitten tapahtuu, kukaan ei enää ihmettele sitä, Pekkarinen kommentoi Suomenmaalle Strasbourgissa.

Elsi Kataisen mukaan kiintiöt ovat tarpeen, koska ne vahvistavat naisten osallisuutta ja näyttävät, ettei potentiaalia kannata hukata.

– Ajat ovat muuttuneet niin, että harva enää kyseenalaistaa sukupuolten tasa-arvoa. Mutta tietysti pitää myös olla pätevä. Yritysmaailmassa kehitys on ollut hitaampaa. On tärkeää näyttää, etteivät talous ja liike-elämä kuulu vain pojille ja miehille, hän sanoo.

Kahdeksassa EU-maassa on ennestään käytössä pakolliset sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöissä. Ranskassa vähintään 45 prosenttia pörssiyhtiöiden hallitusjäsenistä tulee olla naisia. EU:n keskiarvo on 30 prosenttia.

Keskuskauppakamarin tilastojen mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitusjäsenistä 29 prosenttia oli naisia vuonna 2021. Järjestön mukaan kiintiöillä ei ratkaista sitä, että naisia on liian vähän johtoryhmässä keskeisten liiketoimintojen johdossa tai toimitusjohtajina.

Pitkään sukupuolikiintiöitä ja niiden vaikutuksia tutkinut liiketaloustieteen professori Sami Vähämaa Vaasan yliopistosta on todennut, että kaikenlainen monimuotoisuus on hyväksi yritysten ylimmässä johdossa yhtä lailla kuin muissakin yhteisöissä – ja juuri tässä Suomessa on petrattavaa.

– Kaikkein pahin tilanne on, että hallituksessa on yhdeksän 60-vuotiasta suomalaista miestä, jotka kaikki ovat koulutukseltaan diplomi-insinöörejä samoista yliopistoista, kommentoi Vähämaa Ylen haastattelussa alkuvuodesta.

Politiikkaa ei voi verrata suoraan pörssiyhtiöihin, mutta Elsi Katainen pysähtyy pohtimaan pitkään omia kokemuksiaan suomalaisena ja keskustalaisena naisena.

– Kun en miehenäkään ole vaikuttanut – ja ehkä olen vain niin hölmö, etten olen huomannut mitään syrjintää, hän vitsailee, mutta vakavoituu. Se, ettei itselle ole tapahtunut jotain, ei tarkoita ettei rakenteellisia ongelmia olisi.

– Muistan, miten minua rohkaisivat ja auttoivat nuorena uran alussa Pielavedellä eteenpäin nimenomaan keskustan vanhemmat miehet. Mutta kertoohan se jostain, että Suomen nykyhallitusta nimitellään asiattomasti, vielä tähän maailmanaikaan. Jos jotain toivoisi ihan kaikilla tasoilla, niin ihmisten ottamista ihmisinä, ei sukupuolensa tai jonkun muun lokeron edustajana.