Keskustalla ja vihreillä on paljon yhteistä, Saara Hyrkkö sanoo – vihreän poliitikon mielestä ilmastotoimien täytyy olla ihmisille reiluja

Keskustalla ja vihreillä on paljon yhteistä saavutettavaa maatalous- ja ilmastopolitiikassa, vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö näkee.

Hän osallistui äskettäin keskustan politiikka- ja toimintapäivillä pidettyyn ruokakeskusteluun, ja kertoo olleensa kutsusta ilahtunut.

Keskustan ja vihreiden erimielisyydet korostuvat usein julkisuudessa, mutta Hyrkkö sanoo etsivänsä mieluummin yhteistä maaperää, jolle puolueet voivat rakentaa.

– Pahinta, mitä maapallolle ja ihmisille voi nyt tehdä, on päätösten vitkuttelu. Tiedämme, että muutos on vääjäämätön. Nyt täytyy pitää huoli siitä, että kaikki ihmiset pysyvät muutoksessa mukana.

– Uskon, että se reilu muutos yhdistää vihreitä ja keskustaa, Hyrkkö sanoo.

Päättäjien täytyy pitää huoli siitä, että pienituloiset eivät joudu ilmastotoimien maksajiksi, Hyrkkö korostaa.

Lause on kuultu usein myös keskustapoliitikkojen puheissa.

– Ilmaston ja ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen pitää olla yksilöille niitä helpoimpia valintoja, Hyrkkö sanoo.

Vihreän poliitikon mielestä kauaskantoisiin ilmastotoimiin tarvitaan pitkät siirtymäajat, jotta ihmisillä ja elinkeinoelämällä on mahdollisuus sopeutua niihin. Esimerkkinä toimii vaikkapa viime hallituksen tekemä kivihiilikielto.

Sekä vihreiden että keskustalaisten kannattamien asioiden listalle Hyrkkö laittaa ehdottomasti myös kotimaisen ruuan arvostuksen.

Siihen liittyy ruokahävikin vähentäminen, jota tavoitellaan hallitusohjelmassakin.

– Ympäristölle haitallisinta ruokaa on sellainen, joka menee roskiin. On järkyttävää, miten paljon syömäkelpoista ruokaa menee roskiin globaalisti ja myös Suomen tasolla.

– Ruokaa täytyy pitää arvossa ja ymmärtää, mistä ruoka tulee ja kuka sitä tuottaa, Hyrkkö korostaa.

Vihreät ja keskusta katsovat maatalous- ja ilmastoasioita myös eri näkökulmista, eikä Hyrkkö sitä peitteile.

Hän teki viime vuonna Espoon valtuustossa aloitteen liha- ja maitotuotteiden kulutuksen puolittamisesta kaupunkikonsernissa vuoteen 2025 mennessä.

Aloite ei ole toteutunut sellaisenaan, mutta kaupunki on sitoutunut vähentämään punaisen lihan kulutusta, ja ruuan ilmastopäästöjen ympäristövaikutuksia seurataan tarkemmin, Hyrkkö kertoo.

– Joskus sanotaan, että suomalainen naudanliha on ekoteko. Sehän ei pidä paikkaansa, ja politiikan pitäisi perustua tutkittuun tietoon myös tässä. On selvää, että ruuantuotannon päästöistä merkittävä osa tulee eläintuotannosta, Hyrkkö toteaa.

Hän ei vaadi lihansyönnin lopettamista, mutta vähentämisen varaa olisi sekä ilmaston että terveyden vuoksi.

– Suomalaisethan syövät todella paljon lihaa, määrä on moninkertaistunut viimeisten vuosikymmenien aikana.

Hyrkkö ei ota kantaa siihen, pitäisikö Suomessa olla vähemmän lihaa ja maitoa tuottavia maatiloja. Hän ei ylipäätään halua kertoa viljelijöille, mitä näiden pitäisi tehdä.

Hyrkön mukaan huoli viljelijöiden toimeentulosta ja maatalouden kannattavuudesta on poliitikoilla yhteinen. Hän ei näe tämän olevan ristiriidassa sen kanssa, että lihan ja maidon kulutusta tulisi vähentää.

– On pakko löytää keinoja, joilla molempiin asioihin voidaan vastata. Emme voi ajatella, että lihansyöntiä ja maidonjuontia voi jatkaa kuten tähänkin asti, vaikka maapallolla on rajalliset reunat.

Vihreiden mielestä maataloustuet pitäisi uudistaa niin, että ne kannustaisivat aina ympäristön ja eläinten kannalta kestävään toimintaan, Hyrkkö sanoo.

– Esimerkiksi kasviproteiinien tuotantoon siirtymisestä pitäisi tehdä helpompaa. Suomalaisilla viljelijöillä on jo nyt valtavasti hienoja ratkaisuja ja ruokainnovaatioita, joilla on kysyntää kansainvälisessä kilpailussa.

Hyrkkö uskoo, että vihreiden ja keskustan näkökulmaerot tulevat pitkälti puolueiden juurista.

– Itse yritän olla maltillinen niin, että en lyö leimoja ihmisten tai puolueiden otsaan. Se vain lietsoo vain ennakkoluuloja.

– On selvää, että meillä on erilainen suhtautuminen joihinkin luonnonsuojeluasioihin, mutta paljon yhteistäkin löytyy. Keskustassa on esimerkiksi paljon metsästäjiä, joille on tärkeää, että luonnon monimuotoisuus säilyy.