Kesäkirjan ohjaaja Charlie McDowell löysi Suomesta nuoruutensa kesämaisemat
Kuvausryhmässä oli jännitystä. Kuinka toimitaan amerikkalaisen megatähden kanssa?
Pientä jännitystä oli ohjaaja Charlie McDowellillakin. Hän oli tavannut elokuvansa tähden Glenn Closen vain kerran aiemmin.
Nyt Close saapui Suomeen, ja kuvaukset hänen kanssaan alkaisivat saman tien. Tekeillä oli Kesäkirja, elokuvatulkinta samannimisestä Tove Janssonin romaanista.
– Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun Glenn loikoili kalliolla koiransa kanssa, kaikki tiesivät että hän on yksi meistä, McDowell kertoo.
Closella ei ollut erityisvaatimuksia, jotka olisivat erottaneet hänet ryhmästä. Ohjaaja kuvailee häntä mitä mukavimmaksi yhteistyökumppaniksi.
– Ja hän oli loistava Emilyn kanssa, McDowell lisää.
Suomalainen Emily Matthews näyttelee elokuvan toista pääosaa, Sophia-tyttöä. Closen roolihahmo on hänen isoäitinsä. Keskipisteessä ovat heidän ystävyytensä sekä saariston luonto.
Enemmän tunnelmiin kuin tarinaan keskittyvä elokuva on yhdysvaltalais-brittiläis-suomalainen tuotanto.
Kuvausryhmä oli pitkälti Suomesta ja keskeisimmät kuvauspaikat olivat itäisellä Suomenlahdella. MacDowell asui Helsingissä ennen kuvauksia sekä kuukausia niiden jälkeen, kun Jussi Rautaniemi leikkasi elokuvaa.
Ohjaaja McDowell vietti lapsuutensa kesiä Yhdysvalloissa miljöössä, joka hänen mukaansa muistuttaa Kesäkirjan mökkisaarta.
Tuo paikka oli Martha’s Vineyard, vauraiden ja julkkisten kesäpaikkana tunnettu saari Massachusettsissa.
– Englannissa taas luin lapsena Muumi-kirjoja. Ne kiehtoivat ja olivat vähän pelottaviakin, McDowell kuvailee Helsingissä Tennispalatsi-elokuvateatterin edustustiloissa.
– Parikymppisenä halusin perehtyä siihen, kuka Muumit oli luonut. Löysin Tove Janssonin muunkin tuotannon.
Brittiläis-amerikkalaiseksi itseään kuvaileva McDowell luki Kesäkirjan.
– Tunnistin omat kokemukseni. Kokoonnuimme Martha’s Vineyardissa sukupolvien yhteiseen kesänviettoon. Aivan kuin kirjassa olisi ollut omia muistojani ja aistimuksiani.
Kun McDowell oli jo tehnyt uraa elokuvaohjaajana, hän luki Kesäkirjan uudelleen korona-aikana, ja uudet palaset loksahtivat paikoilleen. Tästä pitää tehdä elokuva, hän ajatteli.
– Tärkeimmät asiat maailmassa ovat perhe ja luonto. Ne ovat syyt elää ja selvitä, ohjaaja sanoo.
Kesäkirjan filmaaminen olikin ollut jo suunnitteilla. Sitä kehittelivät brittituottaja Kath Mattock ja Helsinki-Filmin Aleksi Bardy. Käsikirjoituksen laati Robert Jones, jonka kanssa Mattock oli tehnyt palkittuja rikossarjoja.
MacDowell keskusteli Tove Janssonin perikuntaa edustavan ja romaanin Sophian yhtenä esikuvana olleen Sophia Janssonin kanssa.
– Kesäkirja on kuin runo. Se kertoo elämänilosta sekä surusta, ohjaaja kuvailee.
– Saaren piti olla elävä olento, joka ei kuitenkaan muutu. Totuudellisuus ei löydy toisintamalla kirjaa orjallisesti. Miljöön piti kuitenkin olla oikea, ja kuvauspaikkojen pitkän kartoittamisen jälkeen oikeanlainen saaristolaismökki rakennettiin lavasteena.
Closen näyttelemän isoäidin olemusta ja maskeerausta varten Sophia Jansson antoi tekijöille valokuvia omasta isoäidistään, joka oli Tove Janssonin kirjoittaman hahmon inspiraationa.
Elokuvasta tuli englanninkielinen, vaikka ollaan Suomen saaristossa, kirjalle uskollisissa paikoissa. Paikkaa ei määritellä, eikä ajankohtaakaan.
– Leikkausvaiheessa kokeilimme alussa tekstiä, joka kertoisi paikan ja ajan: Suomi, 1972. Se otettiin pois saman tien, MacDowell kuvailee.
– Sillä ei ollut merkitystä tarinalle. Eikä silläkään, että näissä maisemissa puhutaan englantia.
– Vähän kuin katsoisit Chernobyl-televisiosarjaa. Ensin voi ihmetellä, miksi puhutaan englantia. Kahdessa minuutissa sen hyväksyy, ohjaaja sanoo.
– Kyse ei ole kielestä, jota puhutaan, vaan tarinasta, joka kerrotaan.