Kauhajoen koulusurmista tulee tänään kymmenen vuotta – Olo oli hetken voimaton, silloinen pääministeri Matti Vanhanen muistelee

Se oli tavallinen tiistaiaamu syyskuussa 2008. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) oli valmistautumassa pitämään puheen eräässä seminaarissa.

Aamupäivällä tuli tieto, että Kauhajoella Etelä-Pohjanmaalla on meneillään ampumävälikohtaus palvelualojen oppilaitoksessa. Kuolonuhreja on, kerrottiin.

Muut asiat saivat jäädä, Vanhasen huomio kiinnittyi tapahtumien seuraamiseen. Tietoja tippui hitaasti. Uhrien määrä nousi. Sitten täytyi mennä pitämään se seminaaripuhe.

– Oli vähän hankala keskittyä, sillä mielessä pyöri koko ajan Kauhajoki. Lähdin seminaarista heti puheeni jälkeen pois, Vanhanen sanoo nyt.

Koko Suomi järkyttyi tuona syyskuun 23. päivänä kymmenen vuotta sitten.

Kauhajoen palvelualojen oppilaitoksessa opiskellut mies tunkeutui tenttitilaisuuteen ja ampui kuoliaaksi kymmenen ihmistä sekä itsensä.

Yhdeksän kuolonuhria vaatineesta Jokelan koulusurmasta oli aikaa vain alle vuosi.

Miksi taas, kysyi moni.

Jokelan tapahtumat ja vuoden 2004 tsunami olivat tuolloin Vanhasella edelleen tuoreessa muistissa. Jälleen kerran hänen täytyi kohdata pääministerin roolissa ihmisten järkytys ja suru.

Hän myöntää, että hetken aikaa olo oli voimaton.

– Siinä tilanteessa täytyy vain hillitä omia surun ja järkytyksen tunteita ja pyrkiä osoittamaan ihmisille, että tilanne on hallinnassa. Se tasapainoilu on aina hankalaa.

– Muistan, että Kauhajoen kohdalla sanojen asettelu oli vaikeampaa kuin Jokelan aikaan. Se tapahtui niin pian edellisen jälkeen, Vanhanen kertoo.

Päiväkirjaansa Vanhanen kirjasi iskun aikoihin, että kansalaisten surun kohtaamiseen voisivat ottaa osaa muutkin valtiovallan toimijat kuin pääministeri. Esimerkiksi presidentti tai eduskunnan puhemies.

Nyt Vanhanen korostaa, ettei hän halua arvostella silloista presidenttiä Tarja Halosta.

Vanhanen sanoo tehneensä vain huomion, että surun kohtaamisen roolia ei voi jättää valtiovallan puolelta täyttämättä. Sitä pitäisi pohtia, kenelle rooli parhaiten sopii.

Vanhanen muistuttaa, että hallituksen kädet ovat usein kiinni käytännön asioissa, joten rooli voisi olla luontevampi jollekin toiselle.

Joskus roolin saatta myös ottaa joku yllättävä taho. Vanhanen muistaa esimerkiksi piispa Eero Huovisen sanat vuoden 2004 tsunamin ajoilta. Ne lohduttivat kansalaisia ja toivat vahvan tunteen myötäelämisestä.

– Olin pääministeriaikoina hyvin tyytyväinen kirkon tapaan käsitellä surua. Esimerkiksi tsunamin, Konginkankaan bussiturman ja koulusurmien kohdalla kirkko näytti todellista ammattitaitoaan. Toivon, että se yhteistyö sujuu myös jatkossa

Kauhajoen iskua seuraavana päivänä Vanhanen matkusti muutaman hallituksen ministerin kanssa tapahtumapaikalle.

Siellä ihmisten ihmisten suru ja hätä konkretisoituivat. Vanhanen muistaa etenkin keskustelut yhden poliisin kanssa, joka kohtasi ampujan koulun käytävällä ja oli nurkan takana, kun mies ampui itsensä.

Vanhasen mukaan tilanteen vakavuutta vain lisäsi se, että poliisit olivat puhuttaneet ampujaa päivää ennen iskua hänen ampumisvideoistaan. Miehen aselupaa ei kuitenkaan ollut peruttu.

– Siinä vaiheessa sitä vain kysyy, että miksi sen piti mennä niin, miksi ampujaa ei kyetty estämään, miksi tieto miehen asioista ei tavoittanut opettajia ja sosiaalipuolen ihmisiä.

Kaiken järkytyksen keskellä oli kuitenkin myös tyytyväisyyden aiheita, Vanhanen muistelee. Jokelan tapahtumien jälkeen Kauhajoen palvelualojen oppilaitoksessa oli harjoiteltu hätäpoistumistilanteita. Se edesauttoi, että koulun evakuointi sujui hyvin.

– Jos evakuointi ei olisi sujunut, uhreja olisi tullut luultavasti paljon enemmän, Vanhanen sanoo.

– Ampujalla jäi patruunoita valtava määrä käyttämättä.

Koulusurmien kohdalla kirkko näytti todellista ammattitaitoaan. Toivon, että se yhteistyö sujuu myös jatkossa.

Matti Vanhanen

Oppositio ei jäänyt hiljaiseksi Kauhajoen iskujen jälkeen.

Muutamat kansanedustajat vaativat sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) eroa, koska poliisit eivät olleet evänneet ampujan aselupaa.

Vanhasen mukaan vaatimukset tuntuivat täysin kohtuuttomilta. Poliittisten päättäjien syyttely näin ikävien asioiden yhteydessä on hänen mielestään perusteetonta.

– Me kiristimme aselainsäädäntöä ja varasimme resursseja ampumistilanteen kokeneiden traumatyöhön, mutta tekijän pään sisään emme voineet mennä estämään kaiken tapahtumista.

Vanhasen mukaan ampumistragedioiden syyt löytyvät usein poliittis-yhteiskunnallisen tason sijaan yksilöiden ja pienten yhteisöjen sisältä. Useimmiten iskut kertovat syvästä pahoinvoinnista.

– Voimme vain kuvitella sitä ampujan läheisten tuskaa, kun he miettivät, mikseivät he havainneet mitään etukäteen.

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumista on Vanhasen mukaan opittu paljon. Eräänlaisen lintukotoajattelun murtuminen on pakottanut ihmiset ja viranomaiset ottamaan tosissaan ihmisten pahoinvoinnin.

Vuosittain poliisi pystyy estämään useita ihmisiin kohdistuvia iskuaikeita.

Vanhasen mukaan se kertoo siitä, että viranomaisille myös kerrotaan herkemmin, jos läheisen ihmisen toiminta epäilyttää.

– Toivon, että Jokelaa ja Kauhajokea ei unohdeta, sillä siitä emme koskaan pääse täysin eroon, että yksittäisillä ihmisillä saattaa olla mielessään hyvin pahoja aikeita.