Kapina, protesti vai vallankaappausyritys? Vuodentakainen hyökkäys kongressiin jakaa yhä mielipiteitä, eikä lopullista vastausta mellakan suunnitelmallisuuteen ole saatu

Yhdysvallat

Vuosi sitten loppiaisena sadat Yhdysvaltain väistyvän presidentin Donald Trumpin kannattajat tunkeutuivat kongressitaloon Washingtonissa estääkseen Joe Bidenin presidentinvaalivoiton vahvistamisen.

Useiden ihmisten kuolemaan johtaneesta hyökkäyksestä tuli synkkä hetki Yhdysvaltain demokratian historiassa, mutta edelleen on epäselvää, millä nimityksellä sitä edes pitäisi kutsua.

Capitol-kukkulan tapahtumia on kutsuttu hyökkäyksen ohella muun muassa mellakaksi, kapinaksi, vallankaappausyritykseksi, kansannousuksi, terrorismiksi ja protestiksi.

–  Heti kun tapahtuma oli ohi, haluttiin määritellä, kuka luo todellisuutta, kuka määrittää miksi sitä kutsutaan, sanoo professori Benita Heiskanen Turun yliopiston John Morton -keskuksesta.

Hän itse on käyttänyt usein termiä kansannousu.

–  Mutta ei ole olemassa mitään oikeaa. Oikeastaan tässä tilanteessa on kiinnostavaa nimenomaan se, miten sitä tapahtumaa merkityksellistetään.

Käytetyn terminologian kirjavuus kertoo siitä, kuinka paljon näkemykset loppiaisen tapahtumista vaihtelevat. Vaikka useimmat yhdysvaltalaiset tuomitsivat väkivaltaisuudet, on suhtautumisessa hyökkäyksen vakavuuteen suuria eroja.

Yksien silmissä tunkeutuminen kongressitaloon oli osa Trumpin yritystä kumota vaalitulos ja häiritä demokraattista prosessia, jolloin vallankaappausyrityksestä puhuminen olisi oikeutettua.

Toisten mielestä vallankaappausyritys on liian jyrkkä termi, koska se viittaisi suunniteltuun yritykseen anastaa valta. Kolmannet taas näkevät, että mellakoitsijat olivat oikealla asialla, eikä Trumpia ainakaan voi syyttää väkivaltaisuuksista.

Sunnuntaina julkaistun ABC Newsin kyselyn mukaan 72 prosenttia yhdysvaltalaisista on sitä mieltä, että mellakoitsijat enimmäkseen uhkasivat demokratiaa. Neljäsosa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että osanottajat enimmäkseen suojelivat demokratiaa.

Vastaajista 58 prosenttia näki, että Trump oli paljon tai hyvin paljon vastuussa mellakasta, mutta 41 prosenttia katsoi, että hänellä oli vain vähän tai ei lainkaan vastuuta tapahtuneesta.

Konservatiivimedia ja moni republikaanien johtohahmoista on pyrkinyt vähättelemään hyökkäyksen vakavuutta.

–  Siinä kävi sellainen kiinnostava ajallinen trendi, että ensinhän monet olivat tuomitsemassa sitä tapahtumaa niinä päivinä. Sitten sitä alettiin yhtäkkiä vähätellä, Heiskanen sanoo.

Jälkikäteen julkaistut viestit paljastivat, että jotkut hyökkäystä myöhemmin vähätelleet republikaanivaikuttajat olivat tapahtuman aikana järkyttyneitä väkivallasta ja patistivat Trumpia puuttumaan tilanteeseen.

Jotkut republikaanit jopa väittivät myöhemmin, että hyökkääjät eivät todellisuudessa olleet Trumpin kannattajia, vaan naamioituneita vasemmistoaktivisteja.

Jotkut taas ovat korostaneet sitä, että jos loppiaisen hyökkääjiä tutkitaan, täytyy tutkia yhtä tarkasti myös esimerkiksi Black Lives Matter -mielenosoittajia.

Kysymys siitä, kuinka suunniteltu hyökkäys oli, on edelleen ilman varmaa vastausta. Asia on kongressin edustajainhuoneen viime kesänä perustetun erityiskomitean tutkinnan ytimessä.

Yhdeksänhenkinen komitea pyrkii saamaan selville, miten mellakka organisoitiin ja ketkä sen takana olivat. Trumpin hallinnon rooli on luonnollisesti polttopisteessä, mutta monet Trumpin lähipiiriin kuuluvista ovat kieltäytyneet tulemasta komitean kuultaviksi, mistä voi seurata heille syytteitä.

–  Se on nyt sellaista poliittista kädenvääntöä, missä käydään ihan konkreettista valtataistelua, Heiskanen toteaa.

Tästä huolimatta komitea on haastatellut jo satoja ihmisiä ja kerännyt tuhansia asiakirjoja. Tulevina kuukausina komitean on tarkoitus julkistaa löydöksiään ja pitää myös televisioituja kuulemisia. Loppuraporttia odotetaan tämän vuoden aikana.

–  Olemme saaneet selville joitakin asioita, jotka aiheuttavat aitoa huolta, kuten yrityksiä murentaa demokratiaamme, komitean puheenjohtaja, demokraattiedustaja Bennie Thompson sanoi ABC:lle.

–  Kyseessä vaikutti olevan useiden henkilöiden koordinoitu yritys torpedoida vaalit.

Useiden yhdysvaltalaisten on kuitenkin luultavasti vaikea uskoa mitään, mitä erityiskomitea julkistaa, sillä monet republikaanit ovat jo lytänneet prosessin poliittiseksi ajojahdiksi. Komitean jäseninä on seitsemän demokraattia ja kaksi republikaania.

Jos komitea löytää todisteita siitä, että hyökkäyksen taustalla oli koordinoitu yritys muuttaa vaalitulosta, se voi toimittaa todisteensa oikeusministeriölle. Ministeriö puolestaan voi päättää syytteiden nostamisesta.

On siis yhä täysin mahdollista, että esimerkiksi Trump tai jotkut hänen avustajistaan saavat rikossyytteet loppiaisen hyökkäykseen liittyen.

Edessä voikin olla monenlaisia lainopillisia kiemuroita. Trump on saanut rajua kritiikkiä myös joiltain republikaaneilta siitä, että hän ei moneen tuntiin kehottanut kannattajiaan poistumaan kongressitalosta. Syytteen nostaminen jonkin asian tekemättä jättämisestä olisi kuitenkin melko poikkeuksellista.

Virkaatekevänä puolustusministerinä hyökkäyksen aikaan toiminut Christopher Miller on kertonut kongressille, että Trump ei soittanut hänelle hyökkäyksen aikana.

Varapresidentti Mike Pence kuitenkin soitti hänelle, ja Millerin mukaan se antoi jo hänelle riittävät valtuudet kansalliskaartin toimittamiseen paikalle, joten Trumpin puuttumista ei tarvittu.

Osittain vailla vastausta on yhä myös kysymys siitä, miksi kongressitalo oli mellakan aikaan niin heikosti suojattu, että tavallisten kansalaisten oli mahdollista tunkeutua sisään. Joidenkin mielestä Trumpin hallinto oli tarkoituksella pitänyt turvatoimet verrattain kevyinä.

Trump asetettiin edustajainhuoneessa jo viime tammikuussa virkasyytteeseen kapinaan lietsomisesta, mutta syyte ei mennyt läpi senaatissa.

Rinnakkain kongressin tutkinnan kanssa käynnissä on liittovaltion poliisin FBI:n tutkinta. Se on keskittynyt hyökkäyksen taustojen selvittämisen sijaan tutkimaan niitä henkilöitä, jotka kongressitaloon konkreettisesti tunkeutuivat.

Tutkijoilla on ollut käytettävissä rutkasti materiaalia, sillä valvontakameroiden lisäksi loppiaisen tapahtumat tallentuivat myös lukemattomiin sosiaalisessa mediassa julkaistuihin kuviin ja videoihin.

Yli 725 henkilöä on saanut syytteet hyökkäykseen liittyen. FBI:n mukaan lista voi vielä kasvaa, sillä kaikkiaan lähes 2  000 ihmistä osallistui mellakkaan, eli enemmän kuin alun perin arvioitiin.

Useimmat syytteet eivät ole vakavia, vaan koskevat vain laitonta tunkeutumista rakennukseen. Eräs mies sai 20 päivää vankeutta varastettuaan oluen edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin toimistosta.

225 henkilöä on kuitenkin saanut syytteet väkivallasta, joka on enimmäkseen kohdistunut Capitolin poliisiin. Näistä vakavammista rikoksista on alkanut tulla tuomioita viime aikoina.

Toistaiseksi ankarimman tuomion sai 54-vuotias floridalainen Robert Palmer, joka oli hyökännyt poliisia päin lautoja ja palosammutinta käyttäen, ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen.

Sarvipäähatullaan maailmanlaajuista julkisuutta saanut Jacob Chansley, 34, puolestaan sai kolmen vuoden ja viiden kuukauden vankeustuomion.

Nelisenkymmentä henkilöä on saanut syytteet suunnitellusta rikoksesta. He ovat enimmäkseen Proud Boysin kaltaisten äärioikeistoryhmien jäseniä.

Ketään ei toistaiseksi ole syytetty kapinasta, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että syytettä on vaikea todistaa.

Syytteiden kasautuessa on alkanut kertyä tarkempaa tietoa siitä, millaisia henkilöitä hyökkäykseen osallistuneet olivat.

Syytetyistä 87 prosenttia on miehiä, ja heidän keski-ikänsä on 39. Tämä ei asiantuntijoiden mukaan ole tyypillinen ikä ekstremisteille, jotka ovat yleensä nuorempia.

Syytteitä saaneet tulevat joka puolelta maata monenlaisista taloudellisista taustoista. Sotilastaustaiset ja konkurssin kokeneet ovat yliedustettuina, mutta joukossa on myös paljon hyvin toimeentulevia ihmisiä, kuten asianajajia.

Heiskanen kertoo, että tutkimuksen mukaan hyökkääjien joukossa ovat yliedustettuina ihmiset alueilta, joilla valkoisten osuus väestöstä on ollut laskussa.

–  Se on aika kiinnostavaa juuri historiallisesti ajateltuna, että kiista tässä on nimenomaan kansakunnan luonteesta. Mitä se tarkoittaa, kenellä on oikeus valta-asemaan, ja kenellä on oikeus olla osa kansakuntaa.