Johannes vaihtoi suuren maailman show’t Imatran kaupunginteatteriin, sillä jotain puuttui
Johannes Hallikas vaihtoi maailman kiertämisen nykysirkuksen valaistussuunnittelijana Imatran kaupunginteatterin valaistusmestarin ja maatalousyrittäjän töihin.
Muutos oli valtava, mutta Hallikas oli valmis heittäytymään niin uuteen työhön kuin elämäntapaan.
– Lähdin 15-vuotiaana maailmalle opiskelun ja sittemmin töiden perässä. Palasin pysyvästi, kun korona vei valaistuspuolen työt. Nyt luon uusia verkostoja.
Hallikaisella oli tuuria matkassa, kun hän työllistyi oman alan töihin, sillä alan työpaikkoja on Imatran kokoisessa kaupungissa tasan yksi eli kaupunginteatterissa.
– Edellinen valaistusmestari aloitti 1970-luvulla. Se kertoo, kuinka usein näitä paikkoja on ollut täällä vapaana, Hallikas naurahtaa.
Ennen koronaa hän teki työmatkat aina Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta, nyt työmaalle hurauttaa autolla neljässätoista minuutissa.
Työt alkoivat elokuun alussa. Kesä meni Imatran kesäteatterin roudarina.
Ennen koronaa Hallikas oli mukana freelancerina Suomen johtavimpiin nykysirkuksen tekijöihin lukeutuvan WHS-ryhmän tiimissä tekemässä teosta The Green.
Sitä ehdittiin esittää muun muassa Sloveniassa, Saksassa, Ranskassa ja Portugalissa.
– Silloin ajatuksena oli, että tämän kanssa kierretään useita vuosia ja elanto tulee siitä, Hallikas kertoo.
Nykysirkuksella on vähän tekemistä perinteisen sirkuksen kanssa ja sen rajoja on vaikea määritellä. Nykysirkuksessa yhdistyy usea taidelaji. Esitykset ovat kokonaisuuksia, joilla on oma tarinansa ja teemansa.
Valosuunnittelutyöt freelancerina ja pienen kasvinviljelytilan hoitaminen tukivat toisiaan. Kotielämä antoi täydellisen vastapainon taiteilijanelämälle.
Elämäntyyli miellytti Hallikaista.
– Oli aina mukavaa lähteä jonnekin päin maailmaa keikalle, mutta oli aina myös hienoa palata kotiin.
Hallikas kertoo, että hän ehti myös kokea elämänvaiheen, jolloin hänellä oli omistusasunto Helsingin kantakaupungissa ja työ Suomen kansallisteatterissa.
– Siitä kuviosta puuttui jotain. Puuttui maaseutu, tarvitsen sen elämääni.
Olin ollut 15 vuotta pois kaikista kuvioista Imatralla, joten pidän saamaani äänimäärää hyvänä.
Juurettomuuden tunne sai Hallikaisen tekemään päätöksen: tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.
Isä Tuomo Hallikas on saanut pojaltaan arvonimen ”vanhempi viljelijä,” jonka tiedoilla ja kokemuksella on paljon käyttöä.
– Ajattelin, jos en nyt tartu tähän tilaisuuteen kiinni, sitä ei voi enää tulevaisuudessa saavuttaa.
Isä jäi pari vuotta sitten leskeksi.
– Minusta on tärkeää, että saan nyt olla läsnä.
Jos isältä pojalle siirtyi ammatti, samoin on käynyt arvojen kanssa. Tuomo Hallikas toimi vuosikymmeniä Imatralla näkyvänä keskustahahmona.
– Kun työt maailmalla loppuivat, päätin katsoa, mitä toiminta keskustassa olisi. Kyllä minua kiinnostaa, jos voin jotenkin kuntapolitiikassa edistää asioita positiiviseen suuntaan, Johannes Hallikas pohtii.
Konkarikeskustalainen Veikko Lankinen otti yhteyttä ja houkutteli mukaan.
Viime kuntavaaleissa imatralaisille tuntematon nimi oli keskustan listalla. Valtuustoon äänet eivät vieneet, mutta vara-varavaltuutetun paikka irtosi.
– Olin ollut 15 vuotta pois kaikista kuvioista Imatralla, joten pidän saamaani äänimäärää hyvänä, Hallikas kertoo.
Nuori mies on tervetullut lisä Imatran keskustan ikääntyvään joukkoon. Hänelle annettiinkin heti vaativa tehtävä hoidettavaksi ja aluevaaleissa Hallikas toimi vaalipäällikkönä.
Luottamusta osoittaa sekin, että uutena kasvona hänet valittiin heti Karjalan piirin piirihallitukseen.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.