Jatkosodan aseet vaikenivat 80 vuotta sitten, mutta suomalaisia kaatui vielä – oliko viimeinen kaatunut "Koskelan" sukulainen?
Suomi katkaisi suhteensa natsi-Saksaan 2. syyskuuta 1944. Saksa ja Suomi olivat sotineet rinnakkain Suomen jatkosodan ajan Neuvostoliittoa vastaan, mutta Neuvostoliiton voiton Saksaa vastaan käydessä ilmeiseksi Suomi pyrki erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa.
Saksa-suhteiden katkaisemisen jälkeen Neuvostoliitto suostui aselepoon. Sen alkamisesta 4. syyskuuta 1944 tulee nyt kuluneeksi 80 vuotta.
Neuvostoliiton sotilashallinnossa viesti kulki hitaammin kuin Suomessa. Suomi laski aseensa maanantaina 4. syyskuuta, mutta neuvostotykistö pommitti vielä päivän verran ja muutaman hyökkäyksenkin suomalaiset joutuivat torjumaan.
Sitten rintamalla tuli hiljaista. Tunnetuin kuvaus rauhan tulosta pitkän ja raskaan sodan jälkeen lienee kirjailija Väinö Linnan kynästä vuodelta 1954, luonnollisesti Tuntematon sotilas -teoksesta.
– Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia, kuuluu myös 20 markan setelistä tuttu lainaus.
Jatkosota oli kestänyt yli kolme vuotta, kesäkuussa 1941 alkaneesta hyökkäysvaiheesta seuraavien vuosien asemasodan läpi kesän 1944 perääntymiseen ja torjuntavoittoihin. Tätä ennen Suomi oli menettänyt Neuvostoliitolle alueita talven 1939–1940 talvisodassa.
Jatkosodan jälkeen aluemenetykset olivat talvisotaa jonkin verran suuremmat, samoin monet muutkin rauhanehdot olivat kovemmat. Suuret sotakorvaukset sentään pienenivät matkan varrella.
Sota kuitenkin jatkui, kun yksi rauhanehto eli saksalaisten ajaminen pois Suomen Lapista piti täyttää. Lapin sota alkoi 15. syyskuuta 1944 ja päättyi 27. huhtikuuta 1945 saksalaisten vetäytymiseen.
Jatkosodan viimeisinä päivinä kuoli vielä suomalaisia sotilaita.
– Minun mieheni kuoli sodan viimeisenä päivänä. Ryssien ampumana! Minä sanon ryssää ryssäks, voi joku muistaa vuorosanat Kulkuri ja joutsen -elokuvasta.
Elokuvan kohtaus tapahtui linja-automatkalla sodan jälkeen ja YYA-sopimuksen ollessa jo voimassa. Linja-autossa oli pientä sanaharkkaa siitä, saako YYA-aikana käyttää haukkumasanoja itänaapurista. Voi kuvitella, että tällaista katkeruutta sodan loppusuoralla kuolleiden sotilaiden omaisten keskuudessa oli. Miksi käydä läpi koko raskas sota vain kuollakseen juuri rauhan tullessa? Miksi odottaa omaansa kotiin ja kuulla rauhan tultua se raskain uutinen?
Aselepopäivänä 4. syyskuuta 1944 kaatui Sotasampo-sivuston mukaan 12 suomalaista. Sotasairaalassa aiemmin saatuihin osumiin tai muista syistä tuona päivänä kuoli 18 sotilasta. Yhden kuolinsyy on tuntematon. Merkittävä osa kaikista kuolleista oli hämäläisiä. Muutamat olivat samoilta paikkakunnilta, kaksi Lopelta ja kaksi Joensuusta. Helsinkiin haudattiin kaksi.
Neuvostoliitto tulitti vielä syyskuun viidenteen asti, ja kyseisenä päivänä kuoli kaikkiaan 13 suomalaista. Heistä rintamalla kaatui kolme. Kadonneita tässä joukossa oli kaksi. Loput kuolivat muista syistä, suurin osa sotasairaalassa.
Viimeinen rintamalla kaatunut suomalainen on siis joko 20-vuotias korpraali, muurari Matti Hiltunen Viipurista, 20-vuotias sotamies Johannes Luoto Pyhäjoelta tai 36-vuotias sotamies, työmies Vihtori Teuho Ikaalisista.
Kadonneistakin kahdesta sotilaasta toinen saattaa olla jatkosodan viimeinen rintamalla kaatunut. Kadonneet olivat 33-vuotias korpraali, asioitsija Pauli Lindholm Hämeenlinnasta tai 40-vuotias sotamies, työmies Veikko Turunen Juuasta.
Aselevon ja virallisen välirauhan 19. syyskuuta 1944 välillä kuoli vielä 249 suomalaista. Suurin osa heistä kuoli vammoihinsa sotasairaaloissa, mutta eivät aivan kaikki. Luvussa ovat mukana myös Saksan epäonnistuneessa Suursaaren-operaatiossa kaatuneet suomalaiset.
Neuvostoliiton-vastaisilla rintama-alueilla ja rajaseuduilla heistä on merkitty kaatuneeksi 12. Monen kohdalla kyse on ollut raivaustöistä, joissa sattuneet miinaräjähdykset ovat vieneet hengen. Myös tiedusteluoperaatiot ja sellaisista palaaminen ovat mahdollisia selittäviä tekijöitä.
Tällä tavalla katsottuna jatkosodan viimeinen tintamalla kaatunut on nilsiäläinen Gunnar Kokkonen. 27-vuotias sotamies Kokkonen kuoli monta päivää myöhemmin kuin muut kaatuneet, 17. syyskuuta Suistamon Loimolassa. Hänen kuolinsyytään ei ole tarkemmin kerrottu.
Varsinainen jatkosodan päättänyt välirauha tuli voimaan kaksi päivää myöhemmin.
Nilsiäläinen Kokkonen herättää väkisinkin kysymyksen: Oliko hän sukua samasta pitäjästä kotoisin olleelle Einari Kokkoselle?
Einari Kokkonen (1911–1997) tunnetaan Tuntemattoman sotilaan Vilho Koskelan esikuvana. Väinö Linna kirjoitti Koskelan esimerkiksi hyvästä johtajasta, ja siksi Koskelan esikuva luultavasti tunnetaankin nimeltä. Huonon johtajan kuten Lammion esikuvaa olisi kiusallisempaa kaivella julkisuuteen.
Kapteeniksi lopulta kohonnut Kokkonen selvisi sodasta toisin kuin luutnantti Koskela. Kotipaikatkin olivat hyvin erilaiset Koskelan ollessa hämäläinen ja Kokkosen savolainen.
Sukututkimussivusto Geni.comin julkisten tietojen perusteella Kokkoset eivät olleet ainakaan läheistä sukua. Kokkosia on ollut Nilsiässä jo 1700-luvulla, eikä nimi ole mitenkään epätavallinen Savossa.
Gunnar Kokkosen jälkeen vielä moni kuoli syynä suoraan sota, myös, jos Lapin sotaa ei lasketa. Talvi- ja jatkosodissa vammautuneet kuolivat haavoittumisen ja vammojen takia vielä vuosien ajan.
Kaikkiaan jatkosodassa kaatui 65 076 suomalaista. Neuvostoliiton lukumäärä oli paljon suurempi, arviolta yli 300 000. Lukuisat suomalaiset menettivät kotinsa ja joutuivat lähtemään evakkoon luovutetuilta alueilta. Sotakorvauksia Suomi maksoi vuoteen 1952 asti ja sai suoritettua yhtenä harvoista valtioista koko sotakorvaussumman.
Veteraanit.fi-sivuston mukaan sotien veteraaneja on elossa enää noin 1700. Vuoden alussa heitä oli noin 2000 keski-iän ollessa yli 99, mutta ei vielä sataa. Laskennallisen arvion mukaan vuoden lopussa sotaveteraaneja on enää 1400. Ennuste arvioi, että 2030-luvun heistä näkee noin sata ja vuonna 2033 heitä on enää alle 10.
Lähteitä ja lisätietoa:
Veteraanit.fi, veteraanien lukumäärä alkuvuodesta 2024 ja syksyllä 2024.
Sotasampo.fi: