"Täällä Mexico City ja Estadio Azteca"– MM-jalkapallo palaa myyttiselle näyttämölle, mutta kaikki ei ole ennallaan
Maailman merkittävimmistä jalkapallopyhätöistä puhuttaessa mainitaan usein Rio de Janeiron Maracanã, Milanon San Siro ja Lontoon Wembley, mutta MM-historiassa yksi menee niidenkin edelle.
Mexico Cityn Azteca stadion, Estadio Azteca, on areena, jossa lajin kaksi kuningasta – Pelé vuonna 1970 ja Diego Maradona vuonna 1986 – nousivat valtaistuimilleen. Mutta myyttinen tarina sai alkunsa jo aiemmin.
1960-luvun alussa Meksiko halusi osoittaa maailmalle olevansa moderni ja nouseva kansakunta. Jalkapallojohtaja Guillermo Cañedo ja mediamoguli Emilio Azcárraga Milmo ymmärsivät, että jos Meksiko halusi isännöidä maailman suurimman urheilutapahtuman, se tarvitsi näyttämön, jollaista ei ollut ennen nähty.
Paikaksi valittiin Mexico Cityn eteläosassa sijaitseva Santa Úrsula. Valinta oli haastava, sillä alue oli Xitle-tulivuoren purkauksen jäljiltä muinaista, kovaa laavakenttää. Sille oli suunniteltava rakennelma, joka kestäisi maanjäristykset ja vetäisi sisäänsä yli 100 000 ihmistä ilman, että kenenkään näköala peittyisi.
Suunnittelijoiksi valittiin meksikolaiset arkkitehdit Pedro Ramírez Vázquez ja Rafael Mijares. Kaksikko matkusti ympäri Eurooppaa tutkimassa maanosan jalkapallopyhättöjä tehdäkseen maailman parhaan stadionin.
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1962, ja urakka oli valtava. Yli 100 000 tonnia laavakiveä jouduttiin räjäyttämään ja siirtämään perustusten tieltä. Työvoimaa oli parhaimmillaan 800 miestä, jotka työskentelivät vuorokauden ympäri neljän vuoden ajan.
Azteca-stadion sijaitsee noin 2 200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ohut ilma tekee pelaamisesta fyysisesti erittäin raskasta vierasjoukkueille, mutta antaa pallolle kovemman vauhdin potkuissa. Meksikon historialliseen identiteettiin ja atsteekkien perintöön viittaava nimi ”Azteca” valittiin valtakunnallisessa kilpailussa.
Kun stadion vihittiin käyttöön 29. toukokuuta 1966 Club Américan ja italialaisen Torinon välisessä ottelussa, maailma hämmästyi. Stadionin jättimäinen kattorakannelma ja pystysuoraan nousevat lehterit loivat akustiikan, joka moninkertaisti fanien huudon.
Aztecan kansainvälinen maine sementoitui vuoden 1970 MM-kisoissa. Meksikon turnaus oli ensimmäinen, joka lähetettiin väreissä ympäri maailman.
Vuoden 1970 kisoissa nähtiin kuuluisa välierä Italia–Länsi-Saksa, jossa Franz Beckenbauer joutui pelaamaan käsi sidottuna vaihtojen tultua täyteen. Turnauksen kruunasi finaali, jossa Brasilia murskasi Italian, ja kuvat Peléstä sombreropäisten fanien ympäröimänä jäivät lajin historiaan.
Vuoden 1986 MM-kisat olivat puhdasta draamaa. Meksiko sai kisat isännöitäväkseen pikahälytyksellä, kun Kolumbia joutui perääntymään talousvaikeuksien vuoksi. Vain kahdeksan kuukautta ennen kisoja Mexico Cityä ravisteli valtava maanjäristys, mutta Azteca säilyi vaurioitta ja toimi toivon symbolina kansakunnalle.
Ottelut pelattiin usein keskipäivällä paahtavassa helteessä Euroopan televisioaikojen vuoksi. Turnauksesta tuli Maradonan näytös.
Erityisesti puolivälierä Argentiina–Englanti on jalkapallohistorian legendaarisimpia otteluita. Kun Maradona voitti Englannin ensin huijaamalla (”Jumalan käsi”) ja heti perään neroudella tekemällä koko kentän läpi juosten ”vuosisadan maalin”, syntyi tarina, jota kerrotaan niin kauan kuin jalkapalloa pelataan.
Falklandin sodasta Argentiinan ja Britannian välillä oli tuolloin kulunut vain neljä vuotta. Argentiinalaisille voitto Aztecalla oli jonkinlainen revanssi, ja Maradona itse totesi myöhemmin suurelliseen tyyliinsä voiton tuntuneen siltä kuin he olisivat voittaneet palan maata takaisin.
Finaalissa Länsi-Saksaa vastaan Aztecan 114 000 katsojaa todistivat, kuinka Argentiina nousi Maradonan johdolla 3–2 voittoon.
Vuoden 1986 jälkeen jalkapallo alkoi muuttua kaupallisemmaksi ja kliinisemmäksi.
Meksikon helteessä pelattiin vielä hyökkäävää, ajoittain hidasta mutta äärimmäisen taitopohjaista jalkapalloa, jossa yksilöille annettiin tilaa loistaa. Italian kisoissa vuonna 1990 nähtiin jo paljon puolustavampaa – ja tylsempää – peliä.
Azteca on ollut paljon muutakin kuin jalkapalloa. Michael Jackson täytti stadionin viidesti vuonna 1993, ja paavi Johannes Paavali II piti siellä massiivisen messun vuonna 1999 luoden katsomoihin samanlaisen hurmoksen kuin MM-finaalissa.
Stadionin nimihistoria on myös ollut värikäs. Vuonna 1997 omistajat yrittivät muuttaa nimeksi Estadio Guillermo Cañedo, mutta fanit kieltäytyivät käyttämästä uutta nimeä, kunnes omistajat palauttivat alkuperäisen nimen.
Valmistautuminen kolmansiin MM-kisoihin on vaatinut valtavia investointeja, jotta FIFA:n vaatimukset täyttyisivät. Maaliskuussa 2025 stadion nimenkäyttöoikeudet myytiin meksikolaiselle pankkijätille, ja virallinen nimi on nyt Estadio Banorte.
Nimiuutinen otettiin jälleen vastaan lähes pyhäinhäväistyksenä. MM-kisojen aikana stadionia kutsutaan kuitenkin nimellä Estadio Ciudad de México, koska FIFA ei salli kaupallisia nimiä turnauksissaan.
Kun kisat alkavat kesäkuussa, stadionista tulee ensimmäinen maailmassa, joka on isännöinyt kolmet MM-kisat.
Vaikka katsomoita on uusittu ja nimi vaihtunut virallisissa papereissa, Aztecan ydin on ennallaan ja pankkisopimuksia tuskin mietitään, kun avausottelun vihellys kuuluu.