Ilmastopaneeli: Jää ja lumi sulavat nyt kiihtyvää tahtia ja merien pinta nousee
Maapallon jään ja lumen peittämien alueiden sulaminen on kiihtynyt viime vuosikymmeninä, todetaan hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreessa raportissa.
Sen mukaan tilanne pahenee entisestään, ellei lämpenemistä saada rajoitettua alle kahteen asteeseen.
Pohjoisessa arktisen alueen merijääpeite on supistunut ja ohentunut. Yli viisi vuotta vanhan merijään kattama alue on pienentynyt vuodesta 1979 viime vuoteen noin 90 prosenttia.
Jos lämpeneminen jäisi puoleentoista celsiusasteeseen, Pohjoinen jäämeri olisi täysin jäätön vain kerran sadassa vuodessa. Jos ilmasto lämpenee kaksi astetta, näin tapahtuisi keskimäärin joka kolmas vuosi.
Grönlannin ja Etelämantereen sekä muiden suurten jääalueiden sulamisen sekä meriveden lämpenemisen takia meren pinta nousee nykyään tahtia, joka on raportin mukaan ennennäkemätön.
– Siinä missä merenpinta globaalisti nousi noin 15 senttiä 1900-luvulla, se nousee parhaillaan yli kaksi kertaa nopeammin – 3,6 milliä vuodessa – ja nousu kiihtyy, raportti varoittaa.
Jos kasvihuonekaasujen päästöjen kasvu jatkuu, merenpinta voi nousta vuoteen 2100 mennessä pahimmillaan yli metrin ja myöhemmin vielä useita metrejä.
Jos taas lämpeneminen saadaan rajoitettua alle kahteen celsiusasteeseen, merenpinnan nousu voisi jäädä tällä vuosisadalla 30–60 senttiin.
Merenpinnan nousua kiihdyttää myös lämpenemisen aiheuttama laajeneminen. IPCC:n mukaan meret ovat imeneet itseensä peräti 90 prosenttia ilmakehän ylimääräisestä lämmöstä ja tahti kiihtyy. Pelkästään vuoden 1993 jälkeen lämpenemisen vauhti on kaksinkertaistunut.
Meret ovat myös varastoineet 20–30 prosenttia ihmisen vuoden 1980 jälkeen tuottamista hiilidioksidipäästöistä, mikä on johtanut meriveden happamoitumiseen ja happikatoon.
Lämpeneminen ja happamoituminen on jo vaikuttanut ja vaikuttaa lisääntyvästi merien eläimistöön. Lisäksi myrskyjen ja muiden poikkeuksellisten sääilmiöiden ennustetaan yleistyvän merkittävästi.
IPCC:n tänään julkistettu raportti käsittelee valtameriä ja kryosfääriä eli lumen ja jään peittämiä alueita. Viimeksi mainittuja on noin kymmenesosa maapallon pinta-alasta.
Valtameret taas kattavat noin 71 prosenttia maapallon pinta-alasta, ja niissä on lähes kaikki maapallon vesi.
Raportti ennustaa, että Keski-Euroopan ja Skandinavian kaltaisten alueiden pienemmät jäätiköt ovat vaarassa menettää neljä viidesosaa jäämassastaan jo tämän vuosisadan loppuun mennessä, jos päästöjä ja lämpenemistä ei saada kuriin. Toisaalta tilanne on jo ajautunut siihen pisteeseen, että osa jäätiköistä on tuomittu häviämään riippumatta siitä, mitä päästöille tapahtuu.
WWF:n mukaan kehitys koskee myös Suomea, missä talvet ovat jo siirtyneet noin 300 kilometriä pohjoisemmaksi. Järjestön mukaan lumi- ja jäätalville voidaan heittää hyvästit.
– Esimerkiksi Itämeren jääpeite voi pienentyä tämän vuosisadan loppuun mennessä jopa 80 prosenttia, sanoo WWF:n ilmastoasiantuntija Mia Rahunen.
Talven roudan ja pakkasten puute voivat puolestaan merkitä metsille lisää tuholaisvaurioita ja myrskytuhoja, WWF muistuttaa.
Ilmaston lämpenemisen ennustetaan sulattavan merkittävästi ikirouta-alueita tämän vuosisadan aikana.
Jos lämpeneminen jää korkeintaan kahteen asteeseen, pintakerroksen (3–4 metrin syvyyteen) ikiroudasta ennustetaan sulavan neljäsosa vuoteen 2100 mennessä. Jos päästöjä ja lämpenemistä ei rajoiteta, sulava alue voisi olla jopa 70 prosenttia nykyisestä.
Sulaminen voi kiihdyttää ilmastonmuutosta, koska ikiroutaan on sitoutunut hiiltä paljon enemmän kuin sitä on nykyisellään ilmakehässä.
Raportissa muistutetaan, että ennustetut muutokset valtamerissä ja jään peittämillä alueilla vaikuttavat paljon laajemmin esimerkiksi ihmisten ruoan ja puhtaan juomaveden saantiin.