Ikäero ei haittaa luottoystävien välillä – vaalalaiset Miia Paakkari ja Pekka Välinen jakavat politiikan ilot ja surut

Suomenmaan juttusarjassa kepukaverit kertovat ystävyydestään
Ystävänpäivä

Pekka Välinen: Lähdin mukaan keskustan toimintaan nuorena miehenä 40 vuotta sitten, kun isäukon vetämä keskustan osasto aiottiin lopettaa. Menin väliin ja jouduin luonnollisesti heti töihin. Olen ollut mukana siitä asti.

Haluan toimia hyvän asian eteen, jakaa keskustan sanomaa ja auttaa muita. Kuntapolitiikkaan lähdin vasta viime vaaleissa. Sain ison äänimäärän, ja minut valittiin valtuuston puheenjohtajaksi.

Valtuustossa tutustuin toiseen ensikertalaiseen, Miiaan. Nyt hän on kunnallisjärjestömme puheenjohtaja ja minä varapuheenjohtaja. Valtuustossa johtajapaikat menevät toisinpäin.

Meillä on luottamuksellinen suhde. Puhumme asiat suoraan. Ei tarvitse pelätä, että toinen pelaisi.

Nauramme myös paljon. Huumori ja hyvä ilmapiiri ovat tärkeitä politiikassakin.

Arvostamme toisiamme. Miia minun kokemustani ja minä hänen räväkkyyttään.

Olen esittänyt Miiaa erilaisiin vastuutehtäviin. Hänen kaltaisiaan keskustassa tarvitaan.

Vuosikymmenien varrella olen keskustan hommissa saanut paljon kavereita. Järjestötoiminta on hyvä kanava tällaiselle syrjässä asuvallekin nähdä muita ihmisiä.

Miia Paakkari: Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta keskustaan liityin vasta viime kuntavaalien aikaan. Pääsin valtuustoon naisten ääniharavana.

Yhtä aikaa valtuustoon nousseesta Pekasta on tullut minulle poliittinen luottoystävä, vähän sellainen isähahmo. Hänelle voin kertoa kaiken; murista huonoista päätöksistä ja iloita onnistumisista.

Pekka on hirveän lojaali, tunneihminen. Puhumme muustakin kuin politiikasta. Pekan kanssa on myös hauskaa. Hänen lapsensa ovat suunnilleen minun ikäisiäni, mutta ikäero ei haittaa.

Kun esimerkiksi juhannuksena hain maitoa hänen tilaltaan, Pekan vaimo keitti kahvit ja tunsin itseni melkein perheenjäseneksi.

Kunnallisjärjestön johtokaksikkona hääräämme milloin missäkin tilaisuudessa, ajamme asuntoauton torille ja alamme paistaa makkaraa. Hoidamme yhdessä asian kuin asian.

Kuntapolitiikkakin voi välillä olla aika raadollista, ja oma pinnani meinaa palaa. Pekka ottaa asiat rauhallisesti. Sitä tyyneyttä haluaisin itsekin oppia.

Kepukaverit-juttusarja ilmestyy Suomenmaan kuukausilehdessä. Voit tilata lehden täältä .