Huoltovarmuudella ei voi perustella pienten ja syrjäisten tilojen pelastamista – "Resursseja ei tarvitsisi olla niin paljon käytössä"

Huoltovarmuuden takia koko Suomessa ei tarvitse viljellä maata, eikä maatilojen määrän tarvitse säilyä nykyisellä tasolla.

Pienten ja syrjäisten maatilojen säilyttämistä tukevia maataloustukia pitäisi siis perustella myös muilla syillä, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola.

– Vilja- ja elintarviketuotantoa on hyvä olla Suomessa. Niinkään ei ole väliä, missä maakunnassa. Oleellista on, että tuotetaan riittävissä määrin.

Hänen mukaansa huoltovarmuuden näkökulmasta kaiken kulutuksen ei tarvitse olla kotimaista ruokaa. Hakolan mukaan turvallinen lähtökohta olisi, että reilusti puolet ruoankulutuksesta olisi kotimaista.

Nykyisten, pitkälti peltojen pinta-alaan perustuvien tukien takia Suomessa on peltoja viljeltynä ja viljelijöitä töissä enemmän kuin olisi ilman yhtä suuria suoria tukia.

Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori sanoo, että huoltovarmuuden kannalta tuotantokapasiteetin, tuotantoinfrastruktuurin ja osaamisen ylläpitäminen on keskeistä, mutta riittävälle tuotannon tasolle ei ole selkeää mitattavaa tasoa.

– Resursseja ei tarvitsisi olla niin paljon käytössä huoltovarmuuden näkökulmasta.

Hänen mukaansa kaikkien etu olisi markkinoiden ehdoilla hyvin pärjäävä maatalous, jolloin resursseja tarvittaisiin vähemmän.

Maatilojen määrä on laskenut Suomessa suhteellisen tasaisesti.

Arovuoren mukaan tilakoon kasvaminen ei uhkaa huoltovarmuutta, sillä jo vuoden 1995 jälkeen Suomesta on hävinnyt 70 000 tilaa, mutta tuotannon määrä ei ole pienentynyt. Nykyisten, suorien tukien muokkaaminen tuotantoa ja rakenteita kehittäviin tukiin tehostaisi maataloutta.

– Huoltovarmuutta palvelisi, jos maataloussektori olisi pienempi, mutta toimisi paremmin ja kannattavammin, Arovuori sanoo.

Arovuori jakaa Hakolan näkemyksen, ettei huoltovarmuuden näkökulmasta maataloutta tarvitsisi harjoittaa koko maassa. Tutkija Marja Knuuttila Luonnonvarakeskuksesta kuitenkin arvioi, että koko maassa viljely on mielekästä siltä varalta, että esimerkiksi ydinlaskeuma tuhoaisi osan sadosta ja samaan aikaan tuonti Suomeen olisi jostain syystä estynyt.

Ruokaa tarvittaisiin myös ilmastonmuutoksen tai luonnonkatastrofin kaltaisessa kriisissä. Silloin ruokahuolto perustuisi kotimaiseen tuotantoon, sopimusten mukaan tehtävään kauppaan ja hätätilanteessa varastoihin.

– Valtion varastoille mennään vasta viimekätisenä toimena, jos kaupalliset varastot on kulutettu ja tuonti ei toimi esimerkiksi kovan jäätalven tai Itämerellä tai Tanskan salmissa tapahtuvien sotilaspoliittisten tilanteiden takia, Hakola sanoo.

Puintikauden lopulla viljelijöiden, kauppojen ja elintarviketeollisuuden kaupalliset varastot riittäisivät yli vuodeksi. Ennen puintikautta varastoja on noin vuodeksi. Hallitus voi tarvittaessa päättää käyttää valtion varmuusvarastoja, joista löytyy esimerkiksi viljatuotteita ja siemenviljaa.

Hakolan mukaan missään tilanteessa valtion varastoja ei ole tarkoitus kuluttaa loppuun, vaan niillä ostettaisiin lisäaikaa uusille kaupallisille järjestelyille.

Maatilat eivät kriisitilanteessa kuitenkaan pyörisi ilman polttonesteitä, sähköä tai lannoitteita. Esimerkiksi polttonesteitä on valtioneuvoston huoltovarmuuspäätöksen mukaisesti oltava viiden kuukauden varastot.

Huoltovarmuuden kannalta nykyinen lihantuotannon taso ei välttämättä ole perusteltu. Arovuoren mukaan lihaa ja maitoa voisi tuottaa vähemmänkin.

– Keskustelu menee metsään, kun selitetään huoltovarmuuden olevan vaarassa, jos naudanlihatuotanto Suomessa ei kata 80:tä prosenttia kulutuksesta, hän sanoo.

Huoltovarmuuskeskuksen Hakolan mukaan poikkeusoloissa viljatuotteilla pärjäisi pitkälle, mutta proteiinintarpeeseen ihminen tarvitsee myös broileria, possua tai nautaa. Knuuttilan mukaan ihmisten kanssa samaa ravintoa käyttävät siat ja siipikarja teurastettaisiin ensimmäisenä.

Suomessa maataloustukia maksetaan laskentatavasta riippuen noin kahdesta kolmeen miljardia euroa vuodessa. Budjettiriihessä yleistä niukkuutta korostanut hallitus ohjasi kuivuudesta kärsineen maatalouden tukemiseen uutta rahoitusta 65 miljoonaa euroa.

Puolueista viimeisimpänä maatalouteen ja huoltovarmuuteen otti kantaa vihreät, jonka puoluevaltuuskunta hyväksyi viikko sitten puolueen maatalouspoliittisen ohjelman.

Myös vihreiden mukaan huoltovarmuuden takia ruoantuotantoa tulee olla Suomen eri alueilla tulevaisuudessakin. Vihreät haluaa pitää suomalaisen maaseudun elinvoimaisena, ja maataloudella on tässä puolueen mukaan merkittävä rooli.

– Suomen konsensuspolitiikassa koko maa on asuttuna, mutta ei sillä maatalouden kanssa tarvitsisi olla tekemistä, Arovuori sanoo.

– Jos maataloutta voi harjoittaa koko Suomessa, se on hieno juttu, mutta sillä ylläpidetään korkeita kokonaiskustannuksia ja kilpailuhaittaa, Arovuori jatkaa.